TIEDENAISET:  AAKKOSITTAIN  |   TIETEENALOITTAIN  |   AIKAKAUSITTAIN  |   ENSIMMÄISET  |   NÄKYMÄTTÖMÄT
VIRSTANPYLVÄÄT  |   TIETOA  |   NAISTUTKIMUS  |   ETUSIVULLE

laaketiede

LÄÄKETIETEEN PIONEERINAISIA

"Nainenko lääkäriksi, jopa ehkä tutkimaan miespotilaita!"

1871 Rosina Heikel aloitti ensimmäisenä naisena lääketieteen opinnot Helsingin yliopistossa. Vuoden 1917 lopussa lääketieteen lisensiaatin tutkinnon oli suorittanut hieman yli 30 naista. Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa väitteli autonomian aikana kolme naista: Karolina Eskelin, joka oli myös ensimmäinen naispuolinen väittelijä Suomessa, Ellen Ahlqvist, ja Laimi Leidenius. Rauha Hammar väitteli Saksassa 1910. Tutkimustyötä tekivät muutkin naiset, esimerkiksi merkittävän uran tuberkuloosilääkärinä luonut Ina Rosqvist.

Naislääkärit olivat myös kiinnostuneita aikansa sosiaalisista kysymyksistä: he osallistuivat yleishyödyllisten yhdistysten toimintaan ja kirjoittivat runsaasti valistavia kirjasia ja artikkeleita, jotka usein oli suunnattu naisille. Kolmasosa ensimmäisistä naislääkäreistä kartutti tietojaan ulkomaisilla opintomatkoilla tai työskentelemällä siirtolais- tai lähetyslääkäreinä. Esimerkiksi Helmi Heikinheimo toimi useita vuosia lääkärinä Kiinassa ja kurssitti itseään mm. London Scool of Tropical Medicinessä.

Taustaa:

- 1640 Turun Akatemian lääketieteellinen tiedekunta perustetaan
- 1700-luvun puolivälissä alkaa varsinainen lääkärikoulutus
- 1800-luvun alkupuolella Suomessa noin 20 lääkäriä
- 1800-luvun jälkipuoliskolla:
  • lääkärikunta kasvaa voimakkaasti
  • ensimmäiset naiset tulevat yliopistoon opiskelemaan lääketiedettä
  • moderni kliininen lääketiede juurtuu Suomeen
  • sairaaloita aletaan perustaa
  • julkista terveydenhuoltoa ja valvontaa suunnitellaan
  • sairaudenhoidon ohella kiinnostuksen kohteeksi nousee terveydenhoito
  • tappavin kansantauti on tuberkuloosi
  • imeväis- ja äitiyskuolleisuus korkea
terveydenhoito:
  • ruumiin ja sielun terveyden ylläpito ja vahvistaminen
  • lääkäreiden ja maallikoiden harjoittama terveysvalistus kohdistuu ihmisten elintapoihin ja ympäristöön
  • vaatimuksena koko yhteiskunnan järjestäminen terveysopillisesti
hygienia:
  • oppi ihmisen terveellisestä elämästä ja terveellisen elämän ehdoista
  • hygienialiikkeen taustalla mm. kiinnostus perinnöllisyystieteeseen ja mikrobiologian kehitys, ennen muuta bakteerien löytyminen ja niiden vaikutuksen oivaltaminen
Lisää aiheesta:

Helén, Ilpo, Äidin elämän politiikka. Gaudeamus: Hki 1997.

Jokisalo, Jouko (toim.), Rasismi politiikassa ja tieteessä. Oppi- ja aatehistoriallisia esseitä. Vankeinhoidon koulutuskeskus: Helsinki 1995.

Joutsivuo, Timo & Mikkeli, Heikki (toim.), Terveyden lähteillä. SHS: Hki 1995.

Konttinen, Esa, Perinteisesti moderniin. Professioiden yhteiskunnallinen synty Suomessa. Vastapaino: Tre 1991.

Nätkin, Ritva, Kamppailu suomalaisesta äitiydestä. Gaudeamus: Hki 1997.