 |



Kuva: Museovirasto
|

LAIMI LEIDENIUS
Gynekologi, pohjoismaiden 1.
lääketieteen naisprofessori
1877-1938
|
 |
 |

Laimi Leidenius oli Suomen ja Pohjoismaiden ensimmäinen lääketieteen
professori alana synnytys- ja naistentautioppi. Hän oli myös ensimmäinen
Helsingin yliopiston naisprofessori ja ensimmäinen nainen vakituisen
oppituolin haltijana Suomessa.

Laimi Leidenius syntyi Kurikassa 1877 kappalaisperheen esikoisena.
Lapsia oli 18, joista seitsemän kuoli pieninä. Laimi kävi koulua ensin
Vaasassa, sitten Jyväskylän suomenkielisessä tyttökoulussa ja valmistui
opettajaksi Helsingin suomalaisesta jatko-opistosta. Ylioppilastutkinnon
hän suoritti 1897. Perheen lapsista 10 luki ylioppilaaksi.

Leidenius valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1908, oli jonkun aikaa
kunnanlääkärinä ja erikoistui sitten synnytyksiin ja naistentauteihin.
Vuonna 1913 hän sai erikoislääkärin oikeudet ja väitteli aiheenaan
desinfektion vaikutus kohdun synnytyksen jälkeiseen
bakteeripitoisuuteen.

Lääkärin toimen ohella Leidenius jatkoi tutkimustyötä ja teki
opintomatkoja ulkomaille. Hän julkaisi mm. eläinkokeisiin perustuvan
tutkimuksen emon sisäeritysjärjestelmän vaikutuksesta poikasten
sisäeritykseen (prof. A. Seitzin kanssa) ja tilastollisen selvityksen
synnytyskouristusten esiintymisestä ja syistä. Myöhemmin hän tutki
kohtusyöpää. Vuonna 1925 hänet nimitettiin synnytys- ja naistentautiopin
dosentiksi Helsingin yliopistoon.

Leidenius oli monien lääkärien tavoin kiinnostunut aikansa sosiaalisista
kysymyksistä, eritoten laajasti ymmärretystä äitiyssuojelusta.
Varhaisissa yleistajuisissa kirjasissaan hän pohti siveyskysymystä ja
rotuhygieniaa. Myöhemmin hän keskittyi naistentauteihin, raskauteen ja
synnytykseen kirjoittaen muun muassa oppaita odottaville äideille.

Leideniuksen ansioina mainitaan ennen muuta äitiyshuollon, kätilökunnan
olojen ja synnytyssairaalan kehittäminen. Hän toimi 1920-luvun alussa
Mannerheimin Lastensuojeluliitossa lääketieteellisen äitiyshuollon
järjestämiseksi. Ensimmäiset liiton neuvolat perustettiin Viipuriin ja
Helsinkiin 1920-luvun puolivälissä.

Leidenius sai 1930 nimityksen Helsingin yliopiston obstetriikan ja
gynekologian professoriksi, mutta oli jo tätä ennen hoitanut professorin
opetusvelvollisuuksia. Leidenius nautti itse eniten juuri opettamisesta:
erään ystävän muistelman mukaan hän oli "ennen kaikkea obstetrikko,
synnytysopin opettaja".

1930-luvun alussa Laimi Leidenius oli mukana suunnittelemassa uutta
naistenklinikkaa, joka valmistui 1934. Se jaettiin kahteen klinikkaan,
joista toinen oli Leideniuksen johdossa. Tämän lisäksi töihin kuului
opetus, klinikassa tehdyn tieteellisen tutkimuksen ohjaus ja itsenäinen
tutkimustyö. Vapaa-ajan vei laajan yksityisvastaanoton hoito.
Hengähdystaukoja soivat vierailut omaisten luona Keuruun pappilassa ja
ulkomaiset kongressimatkat.

Laimi Leidenius kuoli munuaismyrkytykseen 61-vuotiaana. Leideniuksen
elämästä kirjoittaneen Elli Leikolan mukaan sairauden taustalla olivat
valtava työmäärä, jatkuvasti liian lyhyeksi jäänyt yöuni ja väsymyksen
torjumiseksi otetut liian monet päänsärkypulverit.


1
2
3

4
5

1 Laimi Leidenius opiskeluaikoinaan. Kuva: Museovirasto.

2 Laimi Leidenius ja mikroskooppi. Kuva: Museovirasto.

3-5 Kuvat ovat Anto Leikolan kotiarkistosta. Kuva 4
on vuodelta 1916 ja siinä on Leideniuksen lisäksi Arvo Ylppö.

Lisää aiheesta:

Engman, Marja, "On elettävä täysin yksin. Suomen varhaisimmista
naistutkijoista". Naistutkimus 1/89

Hannikainen, Johanna, "Laimi Leidenius, Skandinaviens första kvinnliga
professor i gynekologi". III Nordiska seminariet om medicinsk
kvinnoforskning. Sosiaali- ja terveysministeriön tasa-arvojulkaisuja.
Sarja D: Naistutkimusraportteja 1/88.

Leikola, Anto, "Tätini Laimi Leidenius". Kotiliesi 5/77.

Leikola, Elli, "Laimi Leidenius". Kirjassa Suomalaisia vaikuttajanaisia,
(1977).

Parvio, Salme, "Laimi Leidenius 1877-1938". Kirjassa Suomen
Naislääkäriyhdistys ry 1947-1987 (1987).

Marjatta Hietala, Anto Leikola: "Laimi Leidenius".
Kansallisbiografia.

|
 |
<< Edellinen lääketieteilijä |
Seuraava lääketieteilijä >> |
|