TIEDENAISET:  AAKKOSITTAIN  |   TIETEENALOITTAIN  |   AIKAKAUSITTAIN  |   ENSIMMÄISET  |   NÄKYMÄTTÖMÄT VIRSTANPYLVÄÄT  |   TIETOA  |   NAISTUTKIMUS  |   ETUSIVULLE
Kuva: Museovirasto KAROLINA ESKELIN Lääkäri, Suomen 1. naistohtori 1867-1936 Karolina Eskelin oli Suomen ensimmäinen naistohtori. Hän väitteli lääketieteen ja kirurgian alalta 1895. Karolina Eskelin syntyi Helsingissä merikapteeni Nikolai Eskelinin ja Sidonia Antoinetta Bobergin perheeseen, mutta asui lapsuudessaan ulkomailla. Koulunkäyntinsä hän aloitti Englannissa ja Belgiassa. Isän kuoltua Karolina palasi äitinsä ja muun perheen kanssa Suomeen ja alkoi käydä Helsingin ruotsalaista tyttökoulua. Kolme vuotta myöhemmin myös perheen äiti kuoli. Karolina jatkoi taloudellisista vaikeuksista huolimatta koulunkäyntiä ylimääräisenä oppilaana tyttökoulun opettajatarluokalla. Itseään hän elätti työskentelemällä mm. kauppa-apulaisena. Noina vuosina Karolina ystävystyi toisen merikapteenin tyttären, samassa koulussa olleen Ina Rosqvistin kanssa, ja yhdessä tytöt päättivät hakeutua lääkärin uralle. Ylioppilaaksi Eskelin pääsi 1885 ja kirjoittautui Helsingin yliopiston filosofiseen tiedekuntaan, jonka matemaattis-luonnontieteelliseltä osastolta hän kolme vuotta myöhemmin valmistui filosofian kandidaatiksi. Opiskeluaineinaan hänellä oli fysiikan, kemian ja matematiikan lisäksi mm. eläintiede. Tämä oli vielä tuohon aikaan pakollinen tutkinto niille, jotka halusivat jatkaa opintoja esimerkiksi lääketieteellisessä tiedekunnassa. Ensimmäinen naislääkäri, Rosina Heikel, oli suorittanut tutkintonsa yksityisesti, eikä siten suorittanut filosofian kandidaatin tutkintoa. Opiskeluaikoinaan terävä-älyinen Karolina Eskelin oli keskeinen hahmo naisopiskelijoiden De gamla kvinnliga -ryhmässä. Naisia ei vielä tuolloin hyväksytty osakuntiin, joten he kokoontuivat keskenään julkaisten muun muassa omaa lehteä. Alma Söderhjelm on muistelmissaan kuvannut Eskeliniä ja muita naisryhmän jäseniä korostaen naisten kesken vallinnutta yhteishenkeä ja sitä suurta merkitystä, joka ryhmällä oli naisylioppilaiden tukena varsin miehisessä akateemisessa maailmassa. Karolina Eskelin kirjoittautui heti filosofian kandidaatiksi valmistuttuaan lääketieteelliseen tiedekuntaan, jossa suoritti kandidaatin tutkinnon 1891. Opintojaan hän rahoitti muun muassa Rosina Heikelin perustaman säätiön myöntämällä stipendillä. Väitöskirjansa hän laati suolentukkeumasta (Studier öfver tarminvagination, 1895). Väitöskirjan jälkeen Eskelin suuntautui käytännön työhön, julkaisten enää pari tieteellistä artikkelia. Hän aloitti lääkärintyönsä Tampereella 1897, mutta siirtyi pian pariksi vuodeksi Helsinkiin yliopiston kirurgian klinikan apulaislääkäriksi. Vuosiksi 1900-03 hän palasi Tampereelle, jossa piti yksityistä sairaalaa. Ammattitaitoaan hän kehitti ulkomaisilla opintomatkoilla. Vuosina 1904-05 ja 1912 hän toimi lääkärinä Yhdysvalloissa - pisimpään Astoriassa, Oregonin osavaltiossa, sikäläisen suomalaisväestön keskuudessa. Yhdysvalloissa vietettyjen vuosien jälkeen hän hoiti Helsingin Kalliossa kirurgista poliklinikkaa erikoistuen gynekologiseen kirurgiaan. Praktiikan hoidon ja tieteellisen työn ohella Karolina Eskelin oli kiinnostunut valistus- ja opetustyöstä. Niinpä hän vuosien mittaan kirjoitti lukuisia yleistajuisia teoksia, kirjasia ja artikkeleita, joissa hän käsitteli muun muassa hygienian merkitystä ennaltaehkäisevässä terveydenhoidossa. Hänen toimittamastaan Kotilieden lääkärikirjasta otettiin aikoinaan kymmenen painosta. Hän laati niin ikään gynekologian oppikirjan sairaanhoitajille. Vapaa-aikoinaan Karolina Eskelin harrasti autourheilua ja yhtenä ensimmäisistä suomalaisnaisista suoritti ajoluvan 1920-luvun alussa. Hän oli myös lukutoukka ja Söderhjelmin luonnehdinnan mukaan yksi harvoista, jotka todella tunsivat laajasti ja syvällisesti kirjallisuutta. 1 2 3 4 1 Karolina Eskelin 1890-luvulla. Kuva: Museovirasto. 2 Karolina Eskelin vastaanottamassa potilasta omalla klinikallaan. Kuva: Museovirasto. 3 piirros sikiöstä Eskelinin kirjoittamasta oppaasta. 4 Karolina Eskelin tuliterän Opelin ratissa vuonna 1913. Kuva: Museovirasto. Karolina Eskelinin kirjallista tuotantoa: Studier öfver tarminvagination. Hfors 1895. (väitöskirja) "Linsextraktion vid myopi". Suomen Lääkäriseuran Handlingar-sarja 1895. "150 fall av eklampsi". Suomen Lääkäriseuran Handlingar-sarja 1897 Om hygienin i allmogehemmen och späda barns vård. Föreningen Marthas skrifter. Hfors 1899. Andra uppl. 1914.. Terveydenhoidosta talonpoikaiskodeissa ja pienten lasten hoidosta. Martta-yhdistyksen kirjasia. Hki 1899. Tp. 1914. Första hjälpen vid olycksfall. Hfors 1922. Ensiapu tapaturmissa. Hki 1923. Gynekologisk sjukvård. Lärobok för sjuksköterskor IV. Hfors 1924. Gynekologinen sairashoito. Oppikirja sairaanhoitajattarille IV. Porvoo 1924. "Personlig hälsovård med särskild hänsyn till bostad". Föreningen för bekämpandet av tuberkulosen. Publikation 23. Hfors 1925. Henkilökohtaisesta terveydenhoidosta. Kotilieden kirjasto 15. Porvoo 1927. Kotilieden lääkärikirja. Toim. Karolina Eskelin. Porvoo 1929.(10 painosta.) Hälsa och sjukdom. Utg. av Karolina Eskelin & Josua Tillgren. Hfors 1930. Idem liber ibid. 1935. - Lukuisia yleistajuisia lääkeopillisia ja yhteiskunnallisia kirjoituksia sanoma- ja aikakauslehdissä. Lisää aiheesta: Olkkonen, Tuomo, "Suomen ensimmäinen naistohtori". Opusculum 1985; Nr 5: 122-128. Pakkala, Kaija, "Kirjanpitäjästä kirurgiksi". Helsingin Lääkärilehti 1975; Nr 9: 19-22. Parvio, Salme, "Karolina Eskelin (1867-1936)". Kirjassa Suomen Naislääkäriyhdistys 1947-1987. Helsinki 1987. Söderhjelm, Alma, Min värld 2. Stockholm: Bonnier 1929. Arno Forsius: Karolina Eskelin - lääkäri ja ensimmäinen Suomessa väitellyt nainen << Edellinen lääketieteilijä Seuraava lääketieteilijä >>