Kuvan lähde: Varsinais-Suomen liitto
Varsinais-Suomi on aikoinaan ollut Suomen vaurainta aluetta. Alueen laakeat peltoalueet verrattuna Savon ja Karjalan kivisiin peltoihin olivat huomattavasti helpompia viljellä. Kalastus oli mahdollista pitkän rannikon ansioista, ja Varsinaissuomalainen pöytä onkin rikas sekä tuoreesta että suolaisesta kalasta. Länsi-Suomessa karjat ovat olleet isompia kuin Itä-Suomessa. Helppo maidon saanti on taannut juustontekotaidon kukoistuksen, useampi juustolaji on saanut loistaa varsinaisusomalaisessa pitopöydässä.
Lähde: Puukkonen ja Kauppinen: Makuja maakunnista (Tammi; Helsinki 1980) s.47
Leipäjako
Ruisleipää on käytetty Suomen ruoka-alueiden jako-perusteena: Länsi-Suomi on vanhastaan ollut kovan leivän aluetta ja Itä-Suomi pehmeän leivän aluetta. Täten Länsi-Suomessa leivottiin ruisleipää ani harvoin, idässä taas vähintään viikottain. Varsinais-Suomessa reikäleivät säilytettiin vartaissa ja limput jyvien seassa jyvälaareissa. Vaikka ruisleivän leipominen olikin harvassa, hiivaleipää eli kakkoa leivottiinkin joka perjantai. Kakko on edelleen pysynyt perinteisenä leipälajina lännessä.
Lähde: Puukkonen ja Kauppinen: Makuja maakunnista (Tammi; Helsinki 1980) s. 47