(Tuntematon)
Vanhimmat auttamistyössä mukana olleet ovat suomalaisia syntyperäisiä viipurilaisia, jotka ovat kokeneet evakkomatkan, jotkut jopa Viipurin valloituksen. Mukana on Venäjältä Suomeen muuttaneita, joilla on tiiviit yhteydet Viipuriin sukulaisten ja ystävien kautta. Mukana on eri-ikäisiä suomalaisia, jotka ovat tutustuneet Viipuriin Neuvostoliiton- ja Venäjän-matkoillaan. Mukana on myös muun lähialueyhteistyön kautta viipurilaisiin elinoloihin tutustuneita.
Yhteistä tälle varsin erilaisista yksilöistä koostuvalle joukolle on tahto auttaa viipurilaisia omista paikallisista ja arvomaailmaan liittyvistä lähtökohdistaan käsin.
Auttaa siitä huolimatta, että Viipuri sijaitsee luovutetun Karjalan alueella. Siitä huolimatta, että Venäjä on valtava ja luonnonrikkauksiltaan mahtava maa pienen Suomen rinnalla. Siitä huolimatta, että jo edellä mainituistakin syistä auttamista ei aina pidetä lähialuestrategioiden sanamuotoihin sopivana eikä edes suotavana toimintamuotona.
Juuri auttamisen tahto avaa mahdollisuuden kahden eri maan kansalaisten väliseen juurevaan ja elinvoimaiseen vuorovaikutukseen. Auttamisen tahto vaatii ihmistä kysymään, mitä hän katsoo pystyvänsä toiselle antamaan ja millä tavoin olemaan hyödyksi. Näihin kysymyksiin vastauksia etsiessä on mahdollista löytää tapoja, joilla voi hedelmällisellä tavalla toimia vieraalla maalla ja oppia jatkuvasti uutta sen kansasta ja kulttuurista.
Auttamisen tahto ohjaa myös oman ja oman maan kansalaisten toiminnan kriittiseen tarkasteluun. Kun lähtee mukaan auttamistyöhön, oppii tuntemaan omia ja saman pyrkimyksen omaavien toiminnan rajoja ja motivaation lähteitä yhä tarkemmin.
Toisen auttaminen on ihmiselle suuri, syvimmiltään ylivoimainen tehtävä. Tähän tehtävään tarttuminen tukee inhimillistä kasvua elinikäisen oppimisen tiellä.
Toiminnan jatkamiseksi on tärkeää saada yhä uusia, erityisesti nuoria, suomalaisia mukaan. Oppimaan, kasvamaan näkemään, millaista Viipurissa on, ja omalta pieneltä osaltaan auttamaan siellä asuvia ihmisiä. Tehtävä ei ole helppo, mutta aina kannattaa yrittää - yrityksistä on rakentunut moni suojaa antava talo ja hyvä hetki ihmisten elämään.
Mitä siis tehdä?
Pitkän linjan vapaaehtoinen avustustyöntekijä Kallio-Vallilan Venäjä-seurasta kertoo, että avustustavaroiden tai -palvelujen luetteloa on vaikea tehdä, mutta nyrkkisääntönä voi pitää tavallisten ihmisten jokapäiväisessä elämisessä tarvitsemia tavaroita: lapsille kenkiä kouluunmenon mahdollistamiseksi, nuorille urheiluvälineitä, vanhuksille ja vammaisille kävelykeppejä, rollaattoreita ja rullatuoleja, laitoksille vuodevaatteita jne. Hän kertoo Viipurin Palvelukeskuksen johtajan sanoneen vuonna 2006: "Ellei meille tuoda avustuslähetyksiä, meillä ei ole mitään käteen annettavaa ihmisille".
Avustustavarat, remonttikohteet ja yhteistyömuodot on aina syytä sopia Viipurin alueen vastaavien viranomaistahojen kanssa. Monilla Suomi-Venäjä-Seuran Etelä-Suomen piirijärjestön osastoilla (esim. Haminan seudun ja Kotkan osastot Kymenlaaksossa sekä Kallio-Vallilan Venäjä-seura Helsingissä) on pitkän kokemuksen ja venäjän kielen osaamisen ansiosta toimivat kontaktit paikallisiin tahoihin.