Yleensä itsensä oivaltamiseen auttaa muiden hölmön toiminnan näkeminen. Niin kävi tässäkin tapauksessa. Turistiryhmien vierailut paljastivat tekopyhää oman hyödyn tavoittelemista oikean auttamisen joukossa: "Tulin tänne pelastamaan maailman tämän keksipaketin avulla, koska olen niin hyvä ihminen. Tästä täytyy saada valokuva, että muutkin uskovat".

Kun pääsin tarkkailemaan tätä ilmiötä lasten ja henkilökunnan perspektiivistä tajusin, että ehkä itsekin olin lähtenyt hakemaan seikkailua ja pönkittämään itsetyytyväisyyttäni sekä asemaani muiden silmissä. Tämän huomion kautta sain karsittua itsekkyyttäni ja muunnettua auttamisen tarvettani rationaalisempaan ongelmien syihin pureutuvaan suuntaan.

Nostan hattua lapsille ja henkilökunnalle siksi, että jaksavat katsoa koko sirkusta päivästä toiseen. Vaihtoehtoja ei juuri ole. Apu tulee Suomesta ja turistien kertomuksilla kotimaassaan on paljon painoarvoa. Jutut alkavat äkkiä vääristyä, jos ei jokainen saa ylenpalttista vastaanottoa asenteestaan huolimatta.

Toivoisin kuitenkin kaikilta vierailijoilta kunnioittavaa käytöstä lastenkodin rutiineja ja asukkaita kohtaan, vaikka he suomalaisten avun varassa ovatkin.

Venäjällä vallitsee niin erilainen kulttuuri ja olosuhteet, että suomalaisena en tule niitä varmaan koskaan täysin ymmärtämään. Uskon, että henkilökunta toimii eettisesti oikein niin hyvin kuin näissä puitteissa pystyy. Lapset osallistuvat talon töihin, saavat ruokaa, vaatteita ja asuinpaikan. Vapaa-ajan ohjelmaa on jonkin verran ja kaikille pyritään antamaan jonkinlainen koulutus. Paljon hyvää saadaan siis aikaan.

Vapaaehtoistyöläisiä tarvitaan ennen kaikkea vapaa-ajan toiminnan järjestämiseen. Se voi olla melkein mitä vaan. Talossa annetaan vapaat kädet lasten kanssa puuhailuun. Itse askartelin ja opetin käsitöitä ja leivoin. Välillä kävimme uimassa ja mukavaa oli. Välillä tunsin itseni aika hyödyttömäksi. Kielitaidottomuutenikin vuoksi omaa paikkaa oli vähän vaikea löytää. Olo tuntui kuitenkin turvalliselta ja sydämellinen henkilökunta piti minua kuin kukkaa kämmenellä. Itse yritin omalta osaltani lisätä jo ennestään lämmintä ja rakastavaa ilmapiiriä sekä antaa aikaa ja huomiota lapsille.

Mielestäni lastenkodissa on kysyntää kielitaitoisille, oma-aloitteisille ja aidosti epäitsekkäille vapaaehtoistyöntekijöille. Siellä ei oteta kädestä kiinni ja neuvota mitä tehdään seuraavaksi, vaan täytyy itse osata tarttua toimeen ja olla luova. Itse en ole paras esimerkki tällaisesta persoonasta, mutta kokemukseni myötä vähän lähempänä sitä.