Kimmo Vehkalahti, tilastotieteilijä / datataiteilija

Kansakoulusta karonkan kautta karriäärille, osa 5/8

Kouluvuosien ja sekalaisten työsuhteiden jälkeen huhkin kaksi vuotta atk-alalla, kunnes todellinen opiskelumotivaatio löytyi. Opiskelijaksi ryhtyminen otti välillä koville.

Selostan usein reilun vartin ohjelmasta

Johdantokurssien jälkeen alkoi tulla eteen hiukan mielenkiintoisempiakin aiheita, mutta varsinaisesti aloin löytää minua kiinnostavia kohteita professori Seppo Mustosen tilastollisen tietojenkäsittelyn seminaarista, jota ryhdyin seuraamaan ensimmäisestä opiskeluvuodestani lähtien. Seminaarissa käsiteltiin kiinnostavia, pääasiassa Survoa koskevia asioita. Olin saanut jouluna 1990 omaan 286-koneeseeni Survon, ja se oli alkanut äkkiä vallata alaa ohjelmilta, joita olin töissä oppinut. Yhtäkkiä kaikki teksturit, taulukkolaskimet yms. tuntuivat kömpelöiltä ja vanhanaikaisilta. Huomasin että Survo etenee monissa asioissa aivan omassa sarjassaan, kierroksen pari muita edellä.

Kiinnostukseni Survoon vain kasvoi, kun näin selviä yhtymäkohtia atk-urallani omaksumieni periaatteiden ja Survon välillä. Muun muassa käsitteet dokumentointi ja yhteensopivuus, joita pidettiin keskeisinä suurkoneympäristön suunnittelu-, operointi-, managerointi- ja käyttötoiminnassa, kävivät hyvin yksiin Survon kehittely- ja toimintaperiaatteiden kanssa.

Tilastotieteen assistenttina

Varsinainen käännekohta opiskelu-urallani tuli, kun sain mahdollisuuden virkamiesharjoitteluun tilastotieteen laitoksella kesällä 1993. Atk-firmasta olisin saanut yli kaksinkertaisen palkan, mutta en enää lähtenyt. Ajatus paluusta sinne koulutettavaksi atk-asiantuntijaksi oli lakannut houkuttelemasta, koska pelkkä atk ei tuntunut mielekkäältä. Sen sijaan tilastotiede, erityisesti tilastollinen tietojenkäsittely toi atk:hon kaipaamaani syvyyttä. Kesätyöpaikan valintani oli oikea. Laitoksen avaimia en olekaan sen koommin palauttanut, koska harjoitteluni jatkui assistentin viransijaisuuksilla seuraavat viisi vuotta. Niiden aikana valmistuin maisteriksi ja ehdin vielä tehdä lisensiaattityönkin.

Elokuussa 1995, toimittuani jo assarina kahden vuoden ajan ja tehtyäni koko kuuman kesän graduani, irtauduin lopullisesti atk-firmasta. Pyysin ja sain uuden, aiempaa (varsin detaljoitua lausuntoa) tiiviimmän työtodistuksen noista arvokkaista vuosista, jotka antoivat minulle monella tavoin vankan pohjan siirtyä kokonaan akateemisiin ympyröihin.

...jatkuu...