Kimmo Vehkalahti, tilastotieteilijä / datataiteilija

Kansakoulusta karonkan kautta karriäärille, osa 2/8

Kouluaikojen ja parin sekatyövuoden jälkeen satuin ajautumaan atk-alalle.

Operointia

Syksyllä 1988 aloitin yllättäen operaattoriharjoittelijana silloisen Imatran Voima Oy:n eli IVOn atk-keskuksessa. En ollut sitä ennen harrastanut atk:ta juuri lainkaan - itse asiassa luotettavien todistajalausuntojen mukaan olin ilmaissut vihaavani atk:ta (!). Vihani kuitenkin leppyi pian, sillä vietettyäni pari viikkoa atk-keskuksen stimuloivassa ilmapiirissä huomasin löytäneeni minua oikeasti kiinnostavan alan.

Operointityötä pääsin tekemään Suomen suurimmassa VAX-keskuskoneympäristössä. Siihen aikaan usko keskuskoneisiin oli vielä vankkumaton: tekstinkäsittelykin tapahtui "tyhmillä" päätteillä. Työssäni tutuimmiksi tulivat nauha-asemat, nauhaholvi, konsolit ja rivikirjoittimet sekä ilmastointipiirturit ja muu konesalin tekninen rekvisiitta. Niiden operoinnin oppii aika nopeasti. Opettelin joutessani lisää ja pian urakoin käytönsuunnittelijan nimikkeellä. Minua alkoi kiinnostaa operaattoreiden käyttöympäristön kehittäminen. Tutustuin paremmin VAX-koneiden VMS-käyttöjärjestelmään ja varsinkin sen DCL-komento- ja ohjelmointikieleen.

IVOn monipuolisesti sekalainen ympäristö tarjosi virikkeitä, eikä ollut mikään pakko jämähtää yhden asian osaajaksi, vaikka siihen olisi voinut helpostikin narahtaa (asenteella "helppo raha naurattaa"). Mielenkiintoa palkittiin mm. palkankorotuksilla ja kursseilla. Kävin hyödyllisiä kursseja mm. Digitalilla ja Inskolla. Mikä hauskinta, pääsin myös itse laatimaan ja pitämään kursseja firman asiakkaille. Huomasin yllätyksekseni nauttivani opetushommistakin.

Aika oli rahaa

Aivan erinomaisen tärkeään oppiin pääsin kuitenkin firman sisällä. Pääsuunnittelija Jyrki Rantalainen opetti minut ohjelmoimaan ja nosti jo heränneen kiinnostukseni atk:ta kohtaan suorastaan innostukseksi. Jyrkin kanssa rakensimme managerointiympäristöjä ja työkaluja, joita myös tuotteistimme; olihan atk-keskus yhtiöitetty vuoden 1989 alusta nimellä Dativo Oy. (Olin muuten ensimmäinen dativolainen töissä, tehdessäni operina vuosivarmistuksia viikonvaihteessa 1988-1989.)

Duunissa tuli vietettyä kosolti aikaa. Ylitöistä maksettiin riihikuivaa rahaa, ja minähän painoin. Sen koommin en ole sellaisista liksoista nauttinutkaan. Työ oli niin mielenkiintoista että se vei täysin mukanaan. Firma ei mitenkään painostanut, sain tehdä suurin piirtein niin paljon kuin vain halusin. Enimmäkseen käytin aikaa uusien asioiden opetteluun ja soveltamiseen. Eräs mieleen iskostunut teema, jonka tärkeyden tuolloin sisäistin, on oman työn dokumentointi.

Työurani ansiosta minulla oli varaa matkustella jonkin verran ympäri Eurooppaa, mutta mikä tärkeintä, kiinnostuin vihdoin myös opiskelusta. Kun kerran olin innostunut atk:sta, päätin pyrkiä opiskelemaan sitä lisää. Ja kun sitten innostuin opiskelusta, en ole malttanut lopettaa millään.

...jatkuu...