Kimmo Vehkalahti, tilastotieteilijä / datataiteilija

Kansakoulusta karonkan kautta karriäärille, osa 4/8

Käytyäni koulut ja kokeiltuani erilaisia työvaihtoehtoja viihdyin kaksi intensiivistä vuotta atk-alalla, ja löysin lopulta koulussa kadottamani kiinnostuksen opiskeluun. Aloitin Helsingin yliopistossa tilastotieteen pääaineopiskelijana syksyllä 1990.

Opin teillä

Siirtyminen työelämästä opiskelun pariin ei ollut helppoa. Aluksi pelkkä uutuudenviehätys riitti, mutta alkuinnostuksen laannuttua todellisen opiskelumotivaation löytäminen oli tuskien takana. Kaikki kunnia työnantajalleni, joka ei koskaan vakinaistanut työsuhdettani atk-firmassa vaan kannusti opiskelun pariin. Firma olisi halutessaan voinut omia minut houkuttelemalla aina vain suuremmilla palkoilla, elettiinhän atk-alan "hulluja vuosia".

Jatkoin joka tapauksessa hommia tuntityöläisenä ensimmäisen lukuvuoden ajan. Minulla oli oma työhuone firmassa, mutta sain myös tehdä osan töistä kotonani. Pidin tekemisistäni työpäiväkirjaa, josta ilmenee, että syyskuusta 1990 tammikuuhun 1991 työskentelin keskimäärin 90 tuntia kuussa, siis n. 20 tuntia viikossa, mikä vastasi työsopimukseen kirjattua määrää.

Loppukeväällä 1991 tahti hiljeni, kun opintojakin piti saada suoritettua. Kesäksi menin tietenkin täyspäiväiseksi atk-työläiseksi, ja seuraavan lukukauden aloittaminen oli taas hiukan hankalaa. Päätimme pomon kanssa että rauhoitan lukukaudet opiskelulle ja tulen töihin vain lomilla jos kiinnostaa.

Vähitellen työura jäi, mutta opiskelijaksi ryhtyminen otti välillä koville. Saavutetusta elintasosta ja kulutustottumuksista oli luovuttava, jos halusi pärjätä opintorahalla ja kesäsäästöillä. Kaiken lisäksi alkupään opinnot eivät pahemmin motivoineet. Ehdin harkita pääaineen vaihtoa mm. tietokonelingvistiikkaan.

...jatkuu...