Kimmo Vehkalahti, tilastotieteilijä / datataiteilija

Kansakoulusta karonkan kautta karriäärille, osa 1/8

"Miten päädyit opiskelemaan tilastotiedettä?", kysytään aina syksyisin uusilta opiskelijoiltamme. Vastauksia on tietenkin joka lähtöön. Kerronpa tässä omat kuvioni, vaikka opiskeluajoistani alkaakin olla jo aikaa. Ollakseni jonkin verran perusteellinen palaan hetkeksi taaksepäin ajassa, aina trendikkäälle 1970-luvulle.

Elämäni Koulu

Koulunkäyntini alkoi Tikkurilan kansakoulussa syksyllä 1974 ja sujui alusta alkaen vaikeuksitta. Menestyminen heti kevätlukukauden puolella aineessa nimeltä "laskento ja mittausoppi" oli selvästi enteellistä. Sen sijaan samana vuonna hyvin alkanut näyttelijänurani ei (ainakaan toistaiseksi) ole saanut jatkoa.

Kun peruskoulu-uudistus ehti Vantaalle, koulun uudeksi nimeksi tuli Orvokkitien peruskoulun ala-aste. Viihdyin siellä mainiosti 1980-luvun alkuun asti, vaikka poissaolotunteja välillä kertyikin satakunta per lukukausi. Innostavana opettajana minulla oli koulun silloinen rehtori, sittemmin opetusneuvoksen arvon saanut Irja Kleemola.

Yläasteen suoritin Keskuspuiston vanhassa kansalaiskoulussa, jota myös keskusvankilaksi yleisesti kutsuttiin. Työelämään tutustuttaminen tapahtui syksyllä 1982 Vantaan kouluvirastossa, jossa mm. "tarkastin" pöytälaskukoneella atk-listojen valmiiksi laskettuja summia. Varsin kehittävää. :) (Sen koommin en ole pöytälaskukoneita käyttänytkään; "tieteellisiä" laskimia kyllä mutta en nyt niitäkään enää vuosiin.)

Seuraavat kolme vuotta vierivät Sibelius-lukiossa lähellä nykyistä työpaikkaani, joka tuohon aikaan tunnettiin vielä kuppaklinikkana. Lukion tuolloinen rehtori Marja Laine alleviivasi tervetuliaispuheessaan, että "koulussa on käytössä ATK eli automaattinen tietokone" (sic). Peruskoulutodistuksella mitattuna olin n. ysin keskiarvollani luokkamme rupusakkia: useammallakin luokkakaverillani oli liikunta 10 ja kaikkien aineiden keskihajonta nolla.

Lukio meni kevyehkösti, tyydyin minimituntimääriin korvaten fysiikan, kemian, maantiedon ja biologian musiikkiaineilla. Päästötodistuksen keskiarvo osoitti kello kahdeksaa. Magnan paperit kirjoitin neljällä aineella. Venäjän opiskelu jäi kolmannella luokalla, ja reaalin kirjoittaminen hatarilla historian tiedoilla ei houkuttanut. Ajatus opiskelusta ei innostanut siinä vaiheessa lainkaan vaan tuntui että 12 vuotta saa riittää ainakin toistaiseksi. Parempi mennä opiskelemaan vasta kun tietää mitä haluaa, ajattelin, ja valitsin toisenlaisen reitin. Ei ole kaduttanut.

Ravintola Työ

Ylioppilaskeväästä 1986 eteenpäin kulutin pari vuotta hankkimalla elämänkokemuksia mitä erilaisimpien ammattien parissa, mm. vahtimestarina ja hotellisiivoojana. Keittiöapulaisena homma oli pihvi, lähetystarkkailijana valaisin TV-kuuluttajia ja vahdin seinällistä televisioita. Pioneerityötäkin tuli tehtyä. Kesät ja rahat kuluivat matkustellessa - passeja oli joka lähtöön.

Epätietoisuus leimasi näitä välivuosia, mutta toisaalta päivääkään en vaihtaisi pois. Tutustuinpa monenlaisiin töihin ja ihmisiin. Syksy 1988 muutti kaiken: kiinnostuin atk:sta todenteolla ja löysin lopulta tieni yliopistolle opiskelemaan tilastotiedettä, etenkin tilastollista tietojenkäsittelyä. Sillä tiellä olen edelleen.

...jatkuu...