TIEDENAISET:  AAKKOSITTAIN  |   TIETEENALOITTAIN  |   AIKAKAUSITTAIN  |   ENSIMMÄISET  |   NÄKYMÄTTÖMÄT VIRSTANPYLVÄÄT  |   TIETOA  |   NAISTUTKIMUS  |   ETUSIVULLE
Kuva: SKS:n kuva-arkisto HELMI VIRTARANTA Karjalan kielen ja perinteen kerääjä ja tallentaja 1919-1999 Helmi Virtaranta teki miehensä Pertti Virtarannan kanssa murteenkeruumatkoja eri puolille Suomea, Ruotsissa asuvien inkeriläisten, karjalaisten ja vienalaisten pariin, Vermlannin suomalaisalueille sekä Itä-Karjalan ja Tverin alueen kyliin. Yhteistyö alkoi 1940-luvulla, jolloin nuoripari keräsi Pertti Virtarannan väitöskirja-aineistoa Ylä- Satakunnan murteesta. Eniten Helmi Virtaranta on tallentanut karjalaisperinnettä, itkuvirsiä ja muuta runoutta, satuja, tarinoita ja uskomuksia. Hän on kirjoittanut puhtaaksi yhteisten matkojen päiväkirjat ja tehnyt nauhoituksista sisällysluetteloita. Useammin kuin miehensä hän on dokumentoinut informantteja ja heidän elinpiiriään myös valokuvin. Valokuvistaan Helmi Virtaranta on saanut tunnustusta: niitä on ollut esillä useissa näyttelyissä. Helmi Virtaranta osallistui kaikkien miehensä teosten työstämiseen, aineiston keruusta korrehtuurin lukuun. Hän suomensi kirjojen karjalaiset ja lyydiläiset tekstit. Erityisen kauniita ja herkkiä ovat hänen itkuvirsien suomennoksensa. Helmi Virtarannan nimi tekijänä miehensä nimen vieressä on mainittu vain muutamissa teoksissa. Hänellä on jonkin verran myös omaa kirjallista tuotantoa, mm. toimitettu satukokoelma Sinipeukaloinen tyttö sekä Raja-Karjalan suorasukaisia sanomuksia esittelevä Suistamolaisia sananparsia. Varsinaisena elämäntyönään Helmi Virtaranta piti toimintaansa miehensä johtamassa Karjalan kielen sanakirja -hankkeessa. Hän toimi ensin sanakirjan toimittajana 1955-1961, sitten toimitussihteerinä 21 vuotta. Helmi Virtaranta (vas.) Karjalan kielen sanakirjan toimituksessa Marja Torikan kanssa. Lisätietoa: Marja Torikka: "Helmi Virtaranta 1909-1999". Virittäjä 4/99 [pdf]