Tiedenaisia - Vetenskapskvinnor

Yrjö Väisälä ja Tuorlan naiset

Oheiset anekdootit ovat teoksesta Yrjö Väisälä, Tuorlan taikuri (Fysiikan kustannus Oy, 1991).

Akateemikko Yrjö Väisälä (1891-1971) oli fyysikko, geodeetti, optikko ja tähtitieteilijä, joka suoritti elämäntyönsä Turussa Tuorlan observatoriossa. Väisälä tunnettiin mm. siitä että hän usein suosi naisia miesten kustannuksella. Tuorlassa työskenteli naistutkijoita, joista tunnetuin oli Väisälän assistentti ja hänen seuraajansa tähtitieteen professorina, Liisi Oterma. Muita Tuorlassa vaikuttaneita naisia olivat mm. observaattori Hilkka Rantaseppä-Helenius ja Tuorlassa valmistetun optiikan parhaana hiojana kunnostautunut, alunperin Väisälän kotiapulaisena aloittanut Marjatta Virta. Kerrotaan, että vain naiset saivat juoda professori Väisälän kanssa kahvia observatorion yläkerrassa, miestähtitieteilijöillä ei ollut sinne menemistä.

Väisälästä tunnetaan paljon anekdootteja. Tähän on koottu niistä joitakin, jotka tavalla tai toisella liittyvät Tuorlan naisiin.

Ensin yleisemmin Väisälään liittyvä kasku:

Pekka Teerikorpi: Äitini oli hammaslääkäri, ja akateemikko Väisälä oli sattunut menemään hänen vastaanotolleen. Kuinka ollakaan, äitini oli maininnut tyttärensä nyt olevan professorin oppilaana, ja että äitini oli itsekin ollut nuoruudessaan professori Väisälän oppilaana. Äitini oli kertonut sitten, että professori oli silloin reputtanut hänet valo-opin tentissä. Kun äidilläni oli tätä kertoessaan hammaspora kädessään, oli akateemikko Väisälä kauhistuneen näköisenä sanonut: "En minä enää Teitä reputtaisi." (s. 78)

Seuraava uutinen on Turun yliopiston Yliopistotiedot-tiedotteesta ja kuvastaa naistyövoiman käyttöä yleisemmin:

Tähtitieteen laitos käytti 1940-1950 -lukujen taitteessa pikkuplaneettojen etsintätyössä apunaan opiskelijatyttöjä, jotka tähtivalokuvista etsivät mahdollisia uusia pikkuplaneettoja merkitseviä valopisteitä. Näitä neitosia kutsuttiin "planeettatytöiksi". Nähtiinpä kerran yliopiston ilmoitustaululla paperilappu, jossa luki: "Planeettatyttöjä tarvitaan työhön tähtitieteen laitoksella. Ilmoittautuminen prof. Väisälälle tai ass. Otermalle. Huom.! Ei tarvitse tietää, mikä planeetta on." (s. 79; Yliopistotiedot, Turun yo)

Naisten ympäröimässä Yrjö Väisälässä lienee ollut annos "patruunaa":

Klaus Wahlsten: "Väisälä oli Tuorlassa hyvin tarkka siitä, miten häntä tuli puhutella. Hän oli miltei kaikille yksinkertaisesti akateemikko tai professori. Myöskään teitittelyä, sinuttelusta puhumattakaan, hän ei niin vain sallinut. Itse hän sinutteli pelkästään poikaansa Veikkoa ja myös Liisi Otermaa. Kerran menin puhumaan Väisälälle joistakin ruuveista tms., jotka muistin hänelle antaneeni: "Minä annoin ne Teille." Väisälä: "Meille? Miten niin meille?" "Kyllä minä ne Teille annoin tässä aamulla." Väisälä vieressä olleelle Otermalle: "Liisi, tiedätkö olemmeko me saaneet joitakin ruuveja?" Nyt minä hoksasin mistä kenkä puristi: "Niin, kyllä minä annoin ne professorille." Jaha, jaha, nyt minä muistankin." " (s. 88-89)

Yrjö Väisälällä ja Liisi Otermalla oli paljon yhteistä. Molemmat olivat absolutisteja, eivät polttaneet tupakkaa, ja molemmat olivat innokkaita esperantoharrastajia. Seuraavat anekdootit Oterma on itse kertonut Väisälästä:

Liisi Oterma: "Kerran oli eräs USA:n vieras, joka vietiin Pursiseuraan syömään. Siellä tietysti kysyttiin, mitä juomapuolta herralle saisi olla. Y. käänsi asian englannin kielelleen: 'Aa juu alkoholik?' hän kysyi lyhyesti ja ytimekkäästi. Vieraan ei auttanut muuta kuin vastata kieltävästi ja joutui sitten tyytymään mehuun tai vastaavaan." (s. 88)

Liisi Oterma: "Y:n esperanton harrastus juonsi kotoa. Nimittäin hänen isänsä oli kansainvälisen kielen volapükin taitaja. Y. kävi klassillisen lyseon, missä luki latinaa. Myöhemminkin hän sanoi kyllä pystyvänsä lukemaan ja ymmärtämään sekä espanjan- että italiankielistä kirjoitusta, mutta hän ei ollut koskaan varma siitä kumpaa kieltä teksti oli..." (s. 88)

Molempien kieliharrastuksesta kertoo tämäkin:

Kun Liisi Oterman väitöskirja oli valmistumisvaiheessaan, keskusteltiin laitoksella siitä, mille kielelle teos käännettäisiin. Tällöin Yrjö Väisälä totesi: Käännetään se ranskaksi, että amerikkalaisillekin jäisi jotain työtä sen lukemisessa." Ja näin tapahtuikin. (s. 79; Yliopistotiedot, Turun yo)

Väisälä ja Oterma olivat 1940-luvulla sellaisessa pikkuplaneettojen löytämisen maailmanennätysvauhdissa, että se teki syvän vaikutuksen suomalaiseen sanomalehdistöön:

Planeettajahdin sivutuloksena löydetään myös uusia pyrstötähtiä, kuten komeetta Oterma, 1949b. " 'Tämä pikku raukka', joksi sitä hemmotellen kutsutaan, on laiska komeetta, jonka liike on hyvin hidas ja niinpä se suo tähtiprofessorille [Väisälä] ja hänen assistentilleen [Oterma] vielä paljon iloa," selostaa Turun Sanomat tyytyväisyyttä puhkuen. (s. 62)

1950-luvulla lehdissä ja radiossa haastateltiin Väisälää ja Otermaa yleensä parivaljakkona. Väisälä esitettiin vaiteliaana tietäjänä ja Oterma vieläkin vaiteliaampana osapuolena, jonka puoleen Väisälä vähän väliä kääntyy tarkkaa tietoa tarvitessaan:

Reino I. Koski: "Muistan kuulleeni radiohaastattelun: ilmassa oli pientä maailmanlopun tunnelmaa - joku, oliko se nyt Halleyn pyrstötähti tms., joka kulki likellä maata. Haastattelija kysyi em. mielessä Väisälältä että 'tuleeko maailmanloppu?' Väisälä vastasi: "En minä tiedä... kysytään tuolta Liisiltä." Johon Liisi Oterma: "Ei tule." Väisälä jatkoi: "Ei tule." (s. 90)

Akateemikon voittaa vaitonaisuudessa vain hänen oppilaansa: "Kun tulemme erään lasilevyn hiomista katsellessamme kysäisseeksi, mihin se lasi tulee, katsoo Väisälä epäröiden Otermaa ja kysyy: - Kuules, Liisi, voiko sanoa? Oterma nyykäyttää hiukan päätään, ja niin saamme [Väisälältä] vastauksen: lasi tulee Münchenin tähtitornin teleskooppiin." (s. 68)

Lehdistön lähestymistavasta Turun tieteen huippunimiin kertoo paljon seuraava aprillijuttu.

Aprillipäivänä vuonna 1958 ilmestyi Turun Sanomissa kohu-uutinen, jonka mukaan Tuorlasta ollaan lähettämässä Suomen ensimmäistä kuurakettia taivaalle. [...] "Tänään kello 12.30,42 singahtaa Suomen nimi maailman lehdistön etusivuille Suomen Akatemian jäsenen Yrjö Väisälän yllätettyä kaikkien maiden tutkijat myöhään eilisiltana antamallaan tiedotuksella kuuraketin lähettämisestä. Raketti on jo kolmisenkymmentä vuotta jatkuneen kehittelytyön tulos, mutta vasta nyt, puolustuslaitoksen annettua muuta käyttöarvoa vailla olevan Vihuri-koneen rungon raketin kolmantena vaiheena käytettäväksi, on sen varsinainen rakennustyö käynyt mahdolliseksi. Eilen suoritettiin avaruusraketin - tunnuksiltaan OH-YKÄ ensimmäinen koekäyttö, ja hiljaa kehräävin moottorein jo runsaan kolmen korttelin ja ja kahden vaaksan korkeuteen noussut raketti vedettiin valtavan caterpillarin voimin kumiköysien avulla takaisin lähtötelineisiinsä. Kello 12.30,42 painaa akateemikko Väisälän assistentti, fil.tri Liisi Oterma kuitenkin uudelleen starttinappulaa, ja niin lähtee tutkijapiireissä tuttavallisesti "Prinsessa Otermaksi" kutsuttu raketti tosimerkeissä taipaleelle." (s. 90)