TIEDENAISET:  AAKKOSITTAIN  |   TIETEENALOITTAIN  |   AIKAKAUSITTAIN  |   ENSIMMÄISET  |   NÄKYMÄTTÖMÄT VIRSTANPYLVÄÄT  |   TIETOA  |   NAISTUTKIMUS  |   ETUSIVULLE
OTTILIA STENBÄCK opettaja, kasvatustieteilijä 1848-1939 Ottilia Stenbäck suoritti kansakoulunopettajan tutkinnon Jyväskylän seminaarissa 1873 ja toimi vuodesta 1876 opettajana ja myöhemmin koulunjohtajana Ida ja B. F. Godenhjelmin perustamassa Helsingin yksityisessä suomalaisessa tyttökoulussa, jonka yhteydessä oli vuodesta 1881 jatko-opisto (opettajatarluokka). Tämä oli maan ensimmäinen suomenkielinen tyttökoulu. Opintojaan Stenbäck täydensi Saksassa ja Sveitsissä tutustumalla tyttöjen koulutukseen ja kuunnellen luentoja yliopistolla. Kotimaahan palattuaan hän suoritti yksityisesti kasvatusopin tutkinnon ("pedagogik och didaktik samt uppfostrans och undervisningens historia") professori Clevelle. Ottilia Stenbäck oli hyvin kiinnostunut kasvatusopin historiasta julkaisten 1890 ja 1892 tutkimukset Kasvatus-opin historian pääpiirteet I ja II. Kirjoja käytettiin sekä jatko-opiston että yliopiston kurssikirjana. Stenbäck myös opetti pedagogiikkaa tuleville opettajille, kykyjään tosin kovasti epäillen: "Kuinka rohkenen ajatella opettaa noin oppineitten herrojen (mm. Danielson, Rein, Perander) rinnalla - melkein kaikki yliopiston opettajia, ja kaikki niin hyviä." 1906-07 hän kuului nk. suureen koulukomiteaan naiskasvatuksen asiantuntijana. 1800-luvun kasvatusoppi oli hengeltään hyvin erilaista kuin nykyinen. Esimerkiksi Stenbäckin ajatteluun vaikutti vahvasti kaksi ajan aatevirtausta: pietismi ja nationalismi. Hänelle keskeisiä kysymyksiä olivat miten kasvatuksessa ja opetuksessa parhaiten välittyisi uskonnollinen ja isänmaallinen henki. Miten opettaa "oikein" kristillisyyttä, miten saada lapsissa heräämään rakkaus isänmaahan? Stenbäckiä askarrutti eritoten tyttöjen koulutus: innoituksen opintoihinsa hän oli saanut jo 1860-luvulla luettuaan Ernest Legouvén teoksen Qvinnans historia. Stenbäckille tyttöjen kasvatuksen päämäärä oli tehdä näistä "korkeatasoisia kodin naisia": "Oppilaisiini tahtoisin vaikuttaa valistunutta mieltä, velvollisuuden tuntoa, luoda heihin sitä henkeä, että he tämän kodin aatteen voisivat toteuttaa." Opintomatkallaan hän tutustui saksalaiseen Henriette Schrader-Breymanniin innostuen tämän Fröbelin oppilaan ajatuksista: kasvatuksen tavoitteena oli oltava koko ihmisen tasapainoinen kehittäminen. Tyttöjen oli varhain opittava auttamaan ja palvelemaan muita, heidän rakkautensa oli "oikealla johdolla herätettävä". Tyttöjen koulutukseen tuli silti kuulua yhtälailla käytännöllisiä kuin teoreettisia aineitakin. Kiinnostavaa on että jo tuolloin tyttöjen koulutus painottui kieliin. Jatko-opiston lukujärjestykseen tuli Godenhjelmin pariskunnan ehdottamien suomen kielen, psykologian, pedagogiikan, historian, saksan, ranskan ja englannin lisäksi Stenbäckin suosikit uskonto, matematiikka ja ruotsi. Lisätietoa: Tuulio, Tyyni, Ottilia Stenbäck ja hänen aatemaailmansa. Porvoo, WSOY 1950.