TIEDENAISET:  AAKKOSITTAIN  |   TIETEENALOITTAIN  |   AIKAKAUSITTAIN  |   ENSIMMÄISET  |   NÄKYMÄTTÖMÄT VIRSTANPYLVÄÄT  |   TIETOA  |   NAISTUTKIMUS  |   ETUSIVULLE
ANNA-LEENA SIIKALA kulttuurien tutkija 1943- Anna-Leena Siikala on luonut mittavan uran kulttuurien tutkijana. Hänen erityisalojaan ovat shamanismi ja etniset/varhaiskantaiset uskonnot, suomalais-karjalainen kalevalamittainen runous (erityisesti sankariepiikka) sekä suullinen kerronta. Näillä alueilla Siikala on kansainvälisesti arvostettu auktoriteetti. Siikala selvitti väitöskirjassaan 1978 tapoja ja tekniikoita, joilla pohjoisen Euraasian shamaanit vaipuvat transsiin ja tekevät matkan tuonpuoliseen. Matkan tarkoitus on hankkia tietoja, jotka auttavat ratkaisemaan yhteisöä kohdanneen kriisin. Tutkimuksessaan Siikala kartoitti myös niitä käsityksiä ja mielikuvia, jotka koskevat tuonpuolisia maailmoja ja niiden asukkaita. Samoja aiheita Siikala käsitteli Suomen, Karjalan ja Pohjoismaiden perinteeseen pohjautuen teoksessaan Suomalainen shamanismi: mielikuvien historiaa (1992). Tämän tutkimuksen sankari on tietäjä, joka kamppailee loitsujen, magian ja kansanlääkinnän avulla kyläyhteisöä ja sen yksittäisiä jäseniä uhkaavia vaaroja vastaan. Siikala johtaa kansainvälistä tutkimusta, jossa useat folkloren ja kansanuskon tutkijat rakentavat kuvaa suomalais-ugrilaisten kansojen mytologiasta. Siikalaa kiinnostaa myös, miten näitä traditioita käytetään hyväksi tilanteessa, jossa etninen vähemmistöryhmä pyrkii elvyttämään ja säilyttämään oman kielensä ja elämäntapansa toiskielisen valtakulttuurin paineissa. Siikala on tehnyt kenttätutkimusta eri puolilla Suomea ja 1990-luvulta lähtien Venäjällä asuvien suomalais-ugrilaisten kansojen, erityisesti udmurttien, hantien ja Siperian komien parissa. Polynesian kulttuureihin hän on perehtynyt oleskeltuaan useaan otteeseen Cookin saarilla (1983-1995) ja työskenneltyään Australiassa. Siikala on kirjoittanut uraauurtavia tekstejä myös suullisen runouden teorian ja metodien alalta. Useiden eri tieteenalojen edustajat ovat ammentaneet virikkeitä etenkin teoksesta Tarina ja tulkinta: tutkimus kansankertojista (1984, englanniksi 1990). 1 2 1 Anna-Leena Siikala Udmurtiassa Karamas Pelgan kylässä etelä-udmurttien nykyaikaisessa kansanpuvussa. Korut ovat vanhoja. 2 Naisen kädessä olevassa laatikossa on kuollutta poikaa esittävä itterma-nukke, joka on rituaalisesti valmistettu ilman metalliesineitä kuten saksia. Kuvat Anna-Leena Siikalan kokoelmasta.