TIEDENAISET:  AAKKOSITTAIN  |   TIETEENALOITTAIN  |   AIKAKAUSITTAIN  |   ENSIMMÄISET  |   NÄKYMÄTTÖMÄT VIRSTANPYLVÄÄT  |   TIETOA  |   NAISTUTKIMUS  |   ETUSIVULLE
MIRJA SALKINOJA-SALONEN mikrobiologi, ympäristömyrkkyjen tutkija 1940- Akatemiaprofessori Mirja Salkinoja-Salonen on kansainvälisesti tunnettu ympäristömyrkkyjen asiantuntija. Hän kiinnostui aiheesta jo 1950-luvulla ja kertoo tästä seuraavasti: "Valkeakosken kirjastoon oli vuoden 1955 paikkeilla hankittu suomennoksena hollantilaisen Paul de Kruyff'in Mikrobien metsästäjät. Tuo kirja varmaan painui alitajuun ja pani nuorena opiskelijana kyselemään laboranttiharjoittelijan paikkaa juuri Hollannista, vaikka muitakin maita silloin Suomen nuorille tarjottiin... Sementti- ja tiilitehtaan laboratoriossa Geldermalsenissa hiekkoja ja savia analysoituani pääsin 1960 Shell'in jättiläismäisen suureen laboratorioon (yli 2000 työntekijää) Amsterdamissa, aikana jolloin Rein-joki vaahtosi peittäen jopa siltoja ylittävät autot. Amsterdamin vesilaitos yritti epätoivoisesti tehdä tuosta vaahtokylvystä kaupunkilaisille juomavettä. Shellin johtajat panivat esimieheni, dr. A.C. van der Lindenin (Lindaani -hyönteismyrkyn keksijän poika) johtaman yksikön tehtäväksi selvittää, miksi yhtiön myymät synteettisten pesuaineiden hiilirungot eivät hajonneetkaan luonnossa, vaan jatkoivat vaahtoamista kauan sen jälkeen kun olivat poistuneet perheiden pesukoneista viemäriin. Tutkimustulokset ihan revittiin käsistä. Olo oli 'high' kun muutamassa kuukaudessa selvisi syy: kolmi- ja nelihaaraiset hiilivetyrungot eivät olleet mikrobien hajotettavissa. Shell muutti saman tien tuotantonsa suoraketjuisiin tai kaksihaaraisiin hiilivetyrunkoihin. Kaikki tapahtui ällistyttävän nopeasta, alle vuodessa." 1970-luvulla Mirja Salkinoja-Salonen aloitti tutkimukset Suomessa ja valitsi kohteeksi puunjalostuksen. Hän tutki kloorattujen yhdisteiden (sellun kloorivalkaisu, puutavaran kloorifenolikäsittely, veden klooraus) biohajoavuutta suomalaisessa luonnossa. Löytyi luonnon pelisääntöjä sille, mitkä kloorit ympäristössä ovat mikrobien hajotettavissa, mitkä eivät. Teollisuus reagoi tutkimustuloksiin: vuonna 1984 lakkasi kloorifenolin tuotanto ja vuonna 1991 käytettiin Suomen viimeinen klooritonni sellunvalkaisuun. "Jos joku olisi minulle tätä ennustanut 1970-luvun lopulla, en olisi uskonut. Vaikeinta ei ollutkaan saada teollisuutta vakuuttuneeksi, vaikeinta olivat virkamiehet..." 1990-luvun puolella Salkinoja-Salonen on alkanut tutkia mikrobien itse tuottamia myrkkyjä - sellaisia löytyi hometaloista, rehuista, ruokamyrkytyksistä. Tutkimusryhmä on löytänyt maailmalle ja tieteelle uuden supermyrkkyryhmän, mitokondriomyrkyt, jotka rappeuttavat elimistömme, vanhentavat meidät ennen aikojaan. Suurena haasteena on se, saadaanko kuriin nämä myrkyt ja niiden tuottajamikrobit. "Värisyttävää tutkimustyössä on tuntemattoman muuttuminen tiedoksi, jonka voi ymmärtää. Se on kuin huume, siihen jää koukkuun. Oma tutkimusryhmä ja yhteistyökumppanit on se reaktioastia, jossa uusi tieto syntyy." Tässä reaktioastiassa ovat syntyneet Mirja Salkinoja-Salosen ohjaamana 23 väitöskirjaa ja lisää on tulossa. Naisia näistä väittelijöistä on yhdeksän, joista kolme sai väitöskirjastaan tiedekunnan korkeimmat arvosanat. Tiedenaisten ohjaamisessa Salkinoja-Salonen sanoo saaneensa hyviä neuvoja maineikkaalta Rutgers Universityn professori Lily Y. Youngilta. Yhteistyökumppaneita ryhmällä on ympäri maailmaa. "Meistä saisi yhden kansainvälisen konferenssin ... Olemme etsineet ja löytäneet Suomen luonnosta ja suomalaisten elinympäristöstä sekä puhdistavia että myrkyttäviä mikrobeja: julkaisseet validin kuvauksen yhdestätoista tieteelle uudesta bakteerilajista seitsemässä eri suvussa, kuvanneet neljä tieteelle uutta bakteerisukua, ja useita uusia on vielä 'putkessa'." 1 2 1 Tutkija Raimo Mikkola ja professori Mirja Salkinoja-Salonen tyhjiöhaihduttimen ääressä. Meneillään on toksiinien puhdistaminen ruokamyrkytyksiä aiheuttaneista bakteereista. Kuva: Olli Oinas 2 Vauvan vellistä löytynyt Bacillus licheniformis -bakteeri, joka on tuhonnut kuvassa punaisina näkyvien sian siittiösolujen solukalvot. Bakteeri on todennäköisesti aiheuttanut vakavia ruokamyrkytyksiä. Sian siittiösolut ovat erityisen sopivia toksisuustestin indikaattorisoluiksi. Rasvaliukoiset myrkyt läpäisevät siittiöiden solukalvon hyvin sen vähäisen kolesterolipitoisuuden takia. Mirja Salkinojan työryhmän esittelysivu