TIEDENAISET:  AAKKOSITTAIN  |   TIETEENALOITTAIN  |   AIKAKAUSITTAIN  |   ENSIMMÄISET  |   NÄKYMÄTTÖMÄT VIRSTANPYLVÄÄT  |   TIETOA  |   NAISTUTKIMUS  |   ETUSIVULLE
MARJATTA RAUTIO kemiallisten aseiden asiantuntija 1944- Barbituraateista yliopiston farmasian laitoksella väitöskirjan tehnyt Marjatta Rautio suuntasi 1980-luvun alkupuolella tutkimuksensa uusille urille. 1983 professori Jorma K. Miettinen pyysi häntä töihin kemiallisten aseiden valvontaprojektiin ja tälle tielle Rautio jäi. Vuosien myötä työ on siirtynyt laboratoriosta kirjoituspöydän ääreen ja suomalaisista ympyröistä kansainvälisille areenoille. Matkapäiviä kertyy nykyään vuodessa pitkälti yli sata. Työhön kuuluu runsaasti kansainvälisiä analytiikkaan sekä kemiallisen aseen kieltosopimuksen toimeenpanoon liittyviä kokouksia. Kemiallisia aseita käytettiin ensimmäisen kerran laajassa mitassa ensimmäisessä maailmansodassa. Viime vuosina ne ovat päässeet otsikoihin Irakin ja Iranin sodan yhteydessä ja pysyneet siellä YK:n erityiskomission (UNSCOM) ryhdyttyä valvomaan Irakin joukkotuhoaseiden hävitystä 1991. 1997 astui voimaan kattava sopimus kemiallisen aseen kieltämiseksi. Jotta sopimus olisi uskottava, on sitä voitava valvoa tehokkaasti. Valvonta edellyttää aseissa käytettävien aineiden tunnistamista näytteistä, joita saadaan asetehtaiden, sotilaslaboratorioden ja muiden laitosten tarkastuksissa. Toisaalta otetaan ympäristönäytteitä, sillä ilmavirrat kuljettavat aineita pitkienkin matkojen päähän. Suomalaistutkijoiden osuus kemiallisissa aseissa käytettävien aineiden tunnistamisessa, näytteidenotto tekniikoiden kehittelyssä ja alan kansainvälisen yhteistyön rakentamisessa on ollut merkittävä. Suomen hallitus käynnisti valvontaprojektin 1973. Tuolloin kemiallisista aseista ja niiden levinneisyydestä tiedettiin hyvin vähän. Hankkeen arvo oli sen avoimuudessa: tutkimusta tehtiin ensi kertaa sotalaitoksen ulkopuolella, mikä mahdollisti puolueettoman ja luotettavan testin kehittelyn. Aluksi tutkimus keskittyi hermokaasujen ja muiden taisteluaineiden analyysimenetelmien kehittämiseen ja tehtiin laboratoriossa. 1980- luvun alkupuolella työ laajeni laboratorion ulkopuolelle. Puolustusvoimien kanssa kehitettiin ilmanäytteiden keräämiseen tarvittavia laitteistoja joita sitten yhdessä testattiin kenttätesteissä. 1988 hanke keskittyi vertailukelpoisten laboratoriotekniikoiden laatimiseen (Standard operating procedures, SOP). Samoin käynnistettiin suomalaisten aloitteesta kansainvälinen laboratorioiden välinen vertailutesti (Round-Robin Test) SOP-menetelmien testaamiseksi. Haagin Kemiallisen aseen kieltojärjestön (OPCW) tukena on nykyään useita laboratorioita eri puolilla maailmaa ja niiden kelpoisuus määritellään Suomessa kehitetyillä pätevyystesteillä. Tutkimusten tuloksia pyrittiin alusta pitäen levittämään mahdollisimman avoimesti ja projekti julkaisi vuodesta 1977 raportteja toiminnastaan. Nämä nk. siniset kirjat, the Finnish Blue Books, ovat maailmalla eräänlaisia kemiallisten aseiden valvonnan raamattuja. 1988 aloitettiin analyyttisen tietokannan, VERIFYn kehitys. Tietokantaan on lisätty analyyttisiä tunnistustietoja sopimuksen alaisista kemikaaleista. VERIFY on nyt OPCW:n virallinen analyyttinen tietokanta, jonka tietosisältöä kehitetään kansainvälisenä yhteistyönä, sillä sopimuksenalaisia kemikaaleja on tuhansia. 1994 perustettiin Kemiallisen aseen kieltosopimuksen valvontalaitos, VERIFIN, Helsingin yliopiston alaiseksi itsenäiseksi instituutiksi, jonka johtajaksi nimitettiin Marjatta Rautio. Seuraavana vuonna instituutti siirtyi kemian laitoksen uusiin tiloihin Kumpulaan. VERIFINistä tuli myös kieltosopimuksen noudattamista valvova viranomainen Suomessa. Pari mieleenjäänyttä hetkeä tutkijanuran varrelta: "Vaikuttava hetki liittyy kokoukseen kesällä 1989 Geneven aseidenriisuntaneuvottelukunnassa. Olin 2 viikkoa kestäneen Teknisen instrumenttityöryhmän kokouksen puheenjohtaja, vaikka Suomi ei tuolloin ollut edes neuvottelukunnan jäsen, ainoastaan tarkkailija. Kokoukseen osallistui kemistejä 40:sta maasta. Kokous kesti päivittäin aamukymmenestä iltakuuteen. Sen jälkeen kirjoitin päivän keskusteluista raportin ja seuraavana aamuna taas jatkettiin neuvotteluja. Viimeisenä iltapäivänä Hollannin tutkimuslaboratorion johtaja pyysi puheenvuoroa ja sanoi 'Olen osallistunut Geneven neuvotteluihin kaksikymmentä vuotta ja tämä on ollut ehdottomasti paras ja mukavin kokous johon olen osallistunut'." "Toinen vaikuttava hetki liittyy kenttäkokeisiin. Koko henkilökunta osallistui Puolustusvoimien kertausharjoituksen yhteydessä järjestettyyn kokeeseen, jossa 200 metrin korkeudesta lentokoneella levitettiin kolmen myrkyttömän kemikaalin seosta ilmaan. Yhtä kemikaaleista oli seoksessa vain 4 kg. Ilmatieteen laitos laski kemikaalien mahdollisen kulkeutumisreitin, jonka varrelle veimme keräimiä alkaen 2 km:sta aina 200 km:iin saakka. Puolustusvoimien lentokone keräsi näytettä 150 km:n etäisyydeltä päästökohteesta. Laboratroriossa näytteet käsiteltiin ja analysoitiin ja tuloksia verrattiin Puolustusvoimien Tutkimuskeskuksen saamiin tuloksiin lentokoneella kerätystä näytteestä. Löysimme tätä kemikaalia vielä 200 km:n päässä olleesta oman kerääjämme näytteestä. Puolustusvoimat löysivät omasta keräimestään hieman suuremman pitoisuuden, koska kone saattoi lentää 'näytepilvessä' kauemmin. Koe herätti suurta huomiota aseriisujien keskuudessa." Julkaisut: VERIFINin tutkimustoiminta on ryhmätyötä. Niinpä Marjatta Rautio pitää tärkeimpinä julkaisuinaan laitoksen vuosittaisia raportteja, jotka on tehty useiden tutkijoiden ja jotkut myös useiden laboratorioiden yhteistyönä. Standard Operating Procedures for the Verification of Chemical Disarmament. Helsinki 1988. Kirjassa esitetään Suomessa kehitetty kemiallisten aseiden ja niiden hajoamistuotteiden näytteenkäsittely- ja analyysimenetelmät. Suomalaisryhmä esitteli raportin Genevessä Aseriisunta-konferenssissa ja ehdotti yhteistyötä eri laboratorioiden välillä. Seuraava vaihe olikin julkaisu: International Interlaboratory Comparison (Round-Robin) Test for the Verification of Chemical Disarmament. 1990. Eri maissa toimivien laboratorioiden yhteisjulkaisu. Viimevaiheena julkaistiin 1994 raportti, joka on edelleen käytössä: Recommended Operating Procedures for Sampling and Analysis in the Verification of Chemical Disarmament. 1994. VERIFIN, Kemiallisen aseen kieltosopimuksen valvontalaitos perustoiminta-alueet: analyyttisen tietokannan kehitystyö kemiallisten aseiden vaikuttavien aineiden tunnistus kromatografia spektrometria OPCW, Organization for the Prohibition of Chemical Weapons (Haagin Kemiallisen aseen kieltojärjestö) 1 2 3 4 5 6 1 Kemiallisten aseiden hävittämisen asiantuntija Marjatta Rautio YK:n asetarkastusryhmän, UNSCOMin, tarkastusmatkalla Irakin tärkeimmällä kemiallisten aseiden tehtaalla Al Muthannassa marraskuussa 1992. Taustan tulipatsas syntyy sariini-hermokaasuammusten hävittämisestä. Kuva: Marjatta Rautio. 2 Marjatta Rautio kouluttaa irakilaisia kemistejä sariini-hermokaasun kvantitatiivisessa määrittämisessä Al Muthannan kemiallisten aseiden laboratoriossa 1992. Kuva: Marjatta Rautio. 3 Kemiallisten aseiden kielto sopimuksen voimaanastumisen ensimmäinen konferenssi Haagissa toukokuussa 1997. Edessä vas. Marjatta Rautio, prof. Jorma K. Miettinen ja ulkoministeri Tarja Halonen. Kuva: Marjatta Rautio. 4-6 Marjatta Rautio Verifinin tiloissa kokouksessa. Kuvaaja: Martin Söderström. Lähteet: Marjatta Raution suullisesti antamat tiedot. Puttonen, Maarit, "Asevalvontaa kampuksella", Yliopistolainen 10/98. Rautio, Marjatta, "Finnish Institute for Verification of the Chemical Weapons Convention". Julkaisussa Finland and Verification of Disarmament Agreements. Ministry for Foreign Affairs of Finland. Salonen, Juha, "Iloinen myrkynkeittäjä metsästää pahuutta", HS 28.2.99. Weckroth, Tero, "Marjatta, Rautio, Hermokaasujen herra", Suomen Proviisorilehti 1/96.