TIEDENAISET:  AAKKOSITTAIN  |   TIETEENALOITTAIN  |   AIKAKAUSITTAIN  |   ENSIMMÄISET  |   NÄKYMÄTTÖMÄT VIRSTANPYLVÄÄT  |   TIETOA  |   NAISTUTKIMUS  |   ETUSIVULLE
HILKKA RANTASEPPÄ-HELENIUS tähtitieteilijä 1925-75 Harvalla tähtitieteilijällä on ollut tähtitorni oman maalaismökkinsä pihalla. Paimiolaisen maalaistalon tytär, FL Hilkka Rantaseppä-Helenius, kuului näihin harvoihin onnekkaisiin. Hän aloitti matematiikan opintonsa opettajan ura mielessä, mutta ryhtyi tähtitieteilijäksi akateemikko Yrjö Väisälän innostamana. Ahkerana pikkuplaneettojen havaitsijana hän päätyi ensin Tuorlan observatorion assistentiksi (1956-62) ja myöhemmin observaattoriksi (1962-75) viran vapauduttua Liisi Otermalta. Hilkka Rantaseppä-Helenius tunsi olevansa tähtitieteessä omalla alallaan. "On oikein hyvä omatunto kun ei ole vienyt kenenkään miehen leipää. Varsinkin kun tietää, että tekee työtä, johon tuskin monenkaan miehen kärsivällisyys riittäisi [...] Tähtitiede ei ole hätäistä eikä kiireistä. Se ei riepota harjoittajaansa sinne tänne. Työtä tehdään tähtitornin hiljaisuudessa ja laskentapöytien ääressä." Eksaktien luonnontieteiden sopivuus tytöille oli hänestä itsestään selvää. "Sellainen puhe, etteivät tytöt tajua matematiikkaa, ei ole totta. Tyttöjen pitää vaan saada enemmän itseluottamusta, niin tajuaminen tulee sen mukana." Tähtitornin Rantaseppä-Helenius sai pihalleen, kun hänen tilalleen Paimion Kevolaan rakennettiin zeniittiputki 1963. Toinen zeniittiputki oli ollut menestyksekkäässä käytössä Tuorlan observatoriossa, missä sen avulla oli seurattu maapallon pyörimisakselin liikkumista. Lisäputken avulla näihin havaintoihin pyrittiin saamaan lisätarkkuutta. Zeniittiputkia oli aikoinaan eri puolilla maailmaa. Nykyään satelliitit ja niistä tehdyt havainnot ovat korvanneet maailman zeniittiputkiverkoston. Nämä putket oli suunnattu suoraan ylöspäin taivaan napaa eli zeniittiä kohti, ja havaitsijan tehtävänä oli odottaa tähtien ilmestymistä zeniittiputken näkökenttään. Taivaannavan leveysaste hiukkasen vaihtelee maan pyöriessä, eli "akseli klonksuu", mikä vaikuttaa tähtien havaittuihin sijainteihin. Kevolan zeniittiputkella tehtyjen havaintojen pääpaino oli auringon nousun ja laskun tienoilla näkyvillä tähdillä. Havaitsija itse arvioi tehneensä ensimmäisen vuoden aikana yli 3000 yöhavaintoa. Keräämästään havaintoaineistosta Rantaseppä-Helenius aikoi tehdä väitöskirjansa. Vuonna 1969 Kevolaan siirrettiin myös jo jonkin aikaa käyttämättömänä ollut entisen Ison-Heikkilän observatorion vanha peiliteleskooppi. Sitä käytettiin myöhemmin tähtitieteen harjoitustöihin. Nykyäänhän teleskooppihavainnot tehdään muualla kuin Suomessa. Hilkka Rantaseppä-Heleniuksen tutkijanura katkesi traagisesti onnettomuudessa 1975 hänen ehtimättä nähdä tähtitieteen havaintomenetelmissä tapahtunutta suurta mullistusta. Kevolan Alastuvan talon veljensä kanssa emännöinyt tähtitieteilijä avustii Uusi Aura -lehteä säännöllisesti pakinoilla harjannostajaisista ja maanviljelyksestä, metsänhoidosta ja leimauskilpailuista. Kotiseututyö oli lähellä maalaistalon tytön sydäntä: "Tähtitiede sopii hyvin yhteen sen seikan kanssa että yhä uudelleen joutuu toteamaan miten vanhan kansan havainnot ja teot ovat hyvin mielekkäitä. Ajatellaanpa vain maaseudun rakentamista. Nyt vihdoin ollaan taas päästy siihen että pyritään rakentamaan maisemaan sopivia matalia kauniita rakennuksia niin kuin esi-isät. - Tähtitieteessä me perustamme paljon juuri vanhoihin havaintoihin ja tuloksiin." Eva Isaksson 1 2 1 Hilkka Rantaseppä-Helenius ja interferenssikomparaattori (joulukuu 1963) (kuva: Raimo Seppälä, Aamulehti) 2 Hilkka Rantaseppä-Helenius ja 40 cm anastigmaatti (joulukuu 1963) (kuva: Raimo Seppälä, Aamulehti) Lisälukemista: "Tähtiaikaa seuraten". Apu 15.8.1964