TIEDENAISET:  AAKKOSITTAIN  |   TIETEENALOITTAIN  |   AIKAKAUSITTAIN  |   ENSIMMÄISET  |   NÄKYMÄTTÖMÄT VIRSTANPYLVÄÄT  |   TIETOA  |   NAISTUTKIMUS  |   ETUSIVULLE
TUIJA PULKKINEN avaruustutkija 1962- Millainen sää on avaruudessa tänään? Auringon meitä kohti säteilemä hiukkasvuo eli aurinkotuuli antaa aiheen tähän kysymykseen, kun se törmää maapalloa ympäröivään magnetosfääriin. Geomagneettiset myrskyt aiheuttavat monenlaisia ilmiöitä, joista meille tutuimpia ovat revontulet. Niitä esiintyy Maan ionosfäärissä 80-300 kilometrin korkeudella. Ilmatieteen laitoksella työskentelevä Tuija Pulkkinen on tutkinut revontulipurkauksia ja niiden yhteyttä lähiavaruuden ilmiöihin 1980-luvulta lähtien. Hän on nuoresta iästään huolimatta edennyt pitkälle tutkijana. Pulkkinen itse kertoo halunneensa valita tutkimusalueen, joka ei olisi pelkkää puhdasta teoriaa, vaan jonka parissa voisi myös tehdä mittauksia ja kehittää teoriaa edelleen. Suomi sopii maantieteellisen sijaintinsa takia hyvin revontulten tutkimiseen, sillä kuulumme revontulivyöhykkeeseen. Maan magneettikenttää ja sen muutoksia on maassamme tarkkailtu jo 1800-luvun alkupuolelta lähtien, ja sittemmin Suomeen ja Skandinavian alueelle on rakennettu kattava mittalaitteiden verkosto. 1980-luvun puolivälistä lähtien laitteita on voitu lähettää myös avaruuteen Maata kiertämään. Suomalaisilla onkin maailmalla hyvä maine satelliitteihin sijoitettavien mittalaitteiden tekijöinä. Lappeenrannassa syntynyt Tuija Pulkkinen (os. Mali) suunnitteli kouluaikoina joko suomen kielen tai luonnontieteiden opiskelua, mutta ei halunnut päätyä äidinkielen opettajaksi. Niinpä hän valitsi fysiikan. Lahjakkaan nuoren naisen opinnot etenivät ripeästi - maisterinpaperit hän sai viiden vuoden sisällä opintojen aloittamisesta. Hänestä tuli 1992 Suomen ensimmäinen teoreettisessa fysiikassa väitellyt naistutkija, aiheenaan Magnetic field modeling during dynamic magnetospheric processes. Pulkkinen kehitteli väitöskirjatutkimuksessaan metodin, jolla voidaan mallintaa lähiavaruuden magneettikenttää. Tätä mallia hän on soveltanut revontulipurkauksiin. Maan magneettikentällä on pitkä pyrstö sillä puolella maapalloa, joka on aurinkotuulen tulosuunnasta (ja siis auringosta) poispäin. Pulkkinen tutki aluksi tämän pyrstön sähkövirtajärjestelmiä ennen revontulipurkauksia, ja myöhemmässä työssään hän laajensi mallinsa käsittämään myös virtajärjestelmät revontulipurkausten jälkeen. Näin voidaan yrittää selvittää, millaisia yhteyksiä magneettikentän pyrstön virtajärjestelmien ja havaitsemiemme revontulien välillä on. Ilmatieteen laitoksella on myös kehitetty magnetohydrodynaaminen simulaatiomalli. Sen avulla revontulipurkauksiin liittyviä ilmiöitä voidaan simuloida tietokoneella pelkästään sen perusteella, millaista aurinkotuulta aurinko kulloinkin lähettää. Kyseessä on siis eräänlainen sääennuste lähiavaruuteen. Simulaatiomallin tuloksia verrataan havaintoihin, esimerkiksi satelliiteista tai maanpinnalta otettuihin revontulikuviin sekä Pulkkisen kehittämiin magneettikenttämalleihin. Ilmatieteen laitoksen tutkimustyössä käytetty simulaatiokoodi on Euroopassa ainutlaatuinen - muut kehitetyt simulaatiokoodit ovat käytössä Yhdysvalloissa ja Japanissa. Pulkkinen tuntee nämäkin, sillä hän on työskennellyt myös amerikkalaisten mallinnustyötä tekevien ryhmien kanssa. Tutkimusohjelmat, joissa Tuija Pulkkinen on mukana ovat hyvin kansainvälisiä, ja niihin kuuluu päivittäinen yhteydenpito eri puolille maailmaa. Hän toimii Ilmatieteen laitoksella tutkijaprofessorina avaruusplasmafysiikan ryhmässä. Sen ajankohtaisiin haasteisiin on kuulunut ajatus eurooppalaisen avaruussäätoiminnan käynnistämisestä. Perustutkimuksen lisäksi tähän toimintaan sisältyisivät myös avaruuden sääennustukset. Avaruudessa tapahtuvat hiukkaspurkaukset voivat näet vahingoittaa satelliitteja, ja ennustukset voisivat oikeaan osuessaan auttaa torjumaan vahinkoja. Avaruussää vaikuttaa myös mannerten väliseen puhelinliikenteeseen ja satelliittitelevisiokanavien lähetyksiin. Avaruussään vaikutukset tuntuvat myös maanpinnalla, mm. voimalinjojen muuntajat voivat vaurioitua ja pitkien maakaasuputkien ruostuminen voimistuu. Tuija Pulkkisen tutkimustyö on saanut ansaittua tunnustusta. 1998 hänelle myönnettiin Amerikan geofysiikan unionin Macelwane-mitali, joka myönnetään lupaavalle nuorelle geofysiikan tutkijalle. Pulkkinen sai 1999 Helsingin kaupungin tiedepalkinnon. Tutkijan työpäivät ovat pitkiä ja matkoilla joutuu olemaan paljon. Yhden lapsen äidin elämään kuuluu tasapainottelua työn ja perhe-elämän kanssa. Tuija Pulkkinen nimeää kuitenkin perheensä yhdeksi tärkeäksi voimavarakseen. Eva Isaksson 1 2 3 4 5 6 1 Väitöstilaisuus 1992. Vastaväittäjänä Georg Gustafsson Upsalan yliopistosta. 2 Karonkassa suomalaisia naisfyysikoita yhteiskuvassa. 3 Tuija Pulkkinen kertoo Ilmatieteen laitoksella, geofysiikan osastolla vierailleelle päiväkotiryhmälle auringosta ja aurinkotuulesta: havaintovälineinä taskulamppu ja hiustenkuivaaja. 4,5 American Geophysical Unionin TP:lle myöntämän James B. Macelwane-mitalin luovutustilaisuus Bostonissa 1998. Palkinto annetaan vuosittain alle 36-vuotiaalle tutkijalle geofysiikan merkittävistä saavutuksista. TP on ensimmäinen suomalainen mitalinsaaja. 6 Tuija Pulkkisen lempirevontuli: sydämenmuotoisen revontulen taustalla näkyy maapallo. Kuvat: Tuija Pulkkinen Lisätietoa: Tuija Pulkkisen kotisivu "Pulkkinen Receives James B. Macelwane Medal".