 |



Sielutiede on vanha yliopistollinen oppiala, joka oli pitkään
teoreettisen filosofian osa-alue. Tämän filosofisesti suuntautuneen
yleisen psykologian piirissä pohdittiin lähinnä aikuisen normaaliyksilön
psyyken ominaisuuksia. Muodollisesti psykologia eriytyi yhä selvemmin
filosofiasta 1920-luvulta alkaen. Yleistä psykologiaa edustanut Eino
Kaila perusti Turun yliopiston filosofian laitokselle 1922 psykologian
tutkimuslaboratorion. Turusta Kaila siirtyi Helsinkiin ja perusti
sinnekin psykologian tutkimuslaitoksen (1932). Laitos itsenäistyi toisen
maailmansodan jälkeen ja ensimmäinen vakituinen professori oli vuonna
1951 nimitetty Kai von Fieandt.

Yleisen psykologian rinnalle oli 1900-luvun alussa noussut soveltava
psykologia, jonka juuret olivat kasvatusopissa. Soveltavan psykologian
eriytyminen kasvatusopista tapahtui 1920-luvulla tutkimuksen
laajentuessa lastenkasvatukseen liittyvistä kysymyksistä
ammatinvalintapsykologiaan ja työelämässä käytettyihin testeihin. Alan
ensimmäinen tutkimuslaboratorio, työntekijöiden testaamiseen tarkoitettu
Valtion rautateiden psykoteknillinen laboratorio, aloitti toimintansa
1922. Sen ensimmäinen johtaja oli Ester Hjelt. Ensimmäinen psykologian
professuuri perustettiin Jyväskylän kasvatusopilliseen korkeakouluun
1936. Opetus ja tutkimus alkoivat siellä painottua juuri soveltavaan
psykologiaan.

Ensimmäinen Helsingin yliopiston psykologian laitoksella väitellyt
nainen oli Sylvia Honkavaara. Hän tohtoroitui 1950 aiheenaan
taiteellisen nautinnon psykologia. Honkavaaran jälkeen psykologiassa
väittelivät Annika Takala (1953), Anna-Liisa Sysiharju (1960)ja Pirkko
Saarinen (1961), joka työssään tarkasteli 7-15 -vuotiaiden tyttöjen
ajattelun kehitystä. Helsingin laitoksella vuosina 1938-69
tohtoroituneista naisia oli 20 % (neljä 20 väitelleestä). Takala ja
Sysiharju päätyivät myöhemmin kasvatustieteen professoreiksi ja Saarinen
Oulun yliopiston käyttäytymistieteiden laitoksen psykologian
professoriksi. Turun yliopistossa väittelivät samoina vuosina Hillevi
Kiviluoto (1955) ja Kirsti Lagerspetz (1964) sekä Jyväskylässä Päivi
Oinonen (1960) ja Lea Pitkänen (1969). Kiviluoto oli psykologian
apulaisprofessorina Turun yliopistossa vuodesta 1965 ja aggressiota
tutkinut Lagerspetz Åbo Akademin psykologian professorina 1972-85 ja
Turun yliopiston psykologian professorina 1985-95.

1950-70 -luvulla naisten väitöskirjatyöt edustivat ennen muuta
sosiaalipsykologiaa, lapsi- ja kehityspsykologiaa sekä pedagogista
psykologiaa.

|
 |
|