Tiedenaisia - Vetenskapskvinnor

Sielutiede on vanha yliopistollinen oppiala, joka oli pitkään teoreettisen filosofian osa-alue. Tämän filosofisesti suuntautuneen yleisen psykologian piirissä pohdittiin lähinnä aikuisen normaaliyksilön psyyken ominaisuuksia. Muodollisesti psykologia eriytyi yhä selvemmin filosofiasta 1920-luvulta alkaen. Yleistä psykologiaa edustanut Eino Kaila perusti Turun yliopiston filosofian laitokselle 1922 psykologian tutkimuslaboratorion. Turusta Kaila siirtyi Helsinkiin ja perusti sinnekin psykologian tutkimuslaitoksen (1932). Laitos itsenäistyi toisen maailmansodan jälkeen ja ensimmäinen vakituinen professori oli vuonna 1951 nimitetty Kai von Fieandt.

Yleisen psykologian rinnalle oli 1900-luvun alussa noussut soveltava psykologia, jonka juuret olivat kasvatusopissa. Soveltavan psykologian eriytyminen kasvatusopista tapahtui 1920-luvulla tutkimuksen laajentuessa lastenkasvatukseen liittyvistä kysymyksistä ammatinvalintapsykologiaan ja työelämässä käytettyihin testeihin. Alan ensimmäinen tutkimuslaboratorio, työntekijöiden testaamiseen tarkoitettu Valtion rautateiden psykoteknillinen laboratorio, aloitti toimintansa 1922. Sen ensimmäinen johtaja oli Ester Hjelt. Ensimmäinen psykologian professuuri perustettiin Jyväskylän kasvatusopilliseen korkeakouluun 1936. Opetus ja tutkimus alkoivat siellä painottua juuri soveltavaan psykologiaan.

Ensimmäinen Helsingin yliopiston psykologian laitoksella väitellyt nainen oli Sylvia Honkavaara. Hän tohtoroitui 1950 aiheenaan taiteellisen nautinnon psykologia. Honkavaaran jälkeen psykologiassa väittelivät Annika Takala (1953), Anna-Liisa Sysiharju (1960)ja Pirkko Saarinen (1961), joka työssään tarkasteli 7-15 -vuotiaiden tyttöjen ajattelun kehitystä. Helsingin laitoksella vuosina 1938-69 tohtoroituneista naisia oli 20 % (neljä 20 väitelleestä). Takala ja Sysiharju päätyivät myöhemmin kasvatustieteen professoreiksi ja Saarinen Oulun yliopiston käyttäytymistieteiden laitoksen psykologian professoriksi. Turun yliopistossa väittelivät samoina vuosina Hillevi Kiviluoto (1955) ja Kirsti Lagerspetz (1964) sekä Jyväskylässä Päivi Oinonen (1960) ja Lea Pitkänen (1969). Kiviluoto oli psykologian apulaisprofessorina Turun yliopistossa vuodesta 1965 ja aggressiota tutkinut Lagerspetz Åbo Akademin psykologian professorina 1972-85 ja Turun yliopiston psykologian professorina 1985-95.

1950-70 -luvulla naisten väitöskirjatyöt edustivat ennen muuta sosiaalipsykologiaa, lapsi- ja kehityspsykologiaa sekä pedagogista psykologiaa.