TIEDENAISET:  AAKKOSITTAIN  |   TIETEENALOITTAIN  |   AIKAKAUSITTAIN  |   ENSIMMÄISET  |   NÄKYMÄTTÖMÄT VIRSTANPYLVÄÄT  |   TIETOA  |   NAISTUTKIMUS  |   ETUSIVULLE
LIISI OTERMA tähtitieteilijä 1915-2001 Tunnetuimpia tai jopa tunnetuin suomalainen naisluonnontieteilijä kautta aikojen on Turun yliopiston tähtitieteen professori Liisi Oterma (s. 1915). Monipuolisesti lahjakas nuori nainen valitsi aikoinaan eksaktit luonnontieteet, kun Turun yliopistossa ei opetettu sanskriittia. Hän ryhtyi opiskelemaan matematiikkaa ja sitten tähtitiedettä Turun yliopistossa varsin sopivaan aikaan. Tähtitieteen opetus oli Turussa aloitettu 1924 ja tähtitieteen professori Yrjö Väisälä oli juuri saanut käyttöön uuden tähtitornin. Alkuaikoina Turun observatorion koko henkilökunnan muodostivat professori Väisälä, observaattoriksi nimitetty Liisi Oterma sekä osa-aikainen assistentti. Yrjö Väisälä (1891-1971) oli suomalaisen tähtitieteen tarmokas ja valovoimainen vaikuttaja, joka hallitsi niin fysiikan, tähtitieteen, geodesian kuin optiikankin. Hänen keksimällään ja valmistamalla planeettakameralla alettiin tehdä tutkimuksia talvella 1935. Tähtitaivasta kuvattiin kaksoispistemenetelmällä, niin että kiintotähdet näkyivät kuvassa kahtena päällekkäisenä pisteenä. Kuvista voitiin tunnistaa pikkuplaneettoja niiden liikkeen perusteella. Niiden kuvat eivät näet olleet tarkasti päällekkäin vaan vinossa toisiinsa nähden. Liisi Oterma osallistui yhdessä Väisälän kanssa pikkuplaneettojen etsintään jo ennen valmistumistaan filosofian maisteriksi 1938. Hän oli ahkera pikkuplaneettojen havaitsija. Joinakin vuosina suurin osa Turun kansainvälisesti huomattavasta pikkuplaneettahavaintomäärästä tuli hänen tililleen. Havaintoja tehtiin oli noihin aikoihin huomattavasti karummissa olosuhteissa kuin nykyään. Turun Sanomissa kerrottiin 1946 yöstä, jonka toimittaja paleli tähtitormissa yhdessä Yrjö Väisälän ja Liisi Oterman kanssa: "Aika kului ja kynää pitelevä käsi kävi yhä kankeammaksi. Tähtitornia ei nimittäin lainkaan lämmitetä. Suuren osan vuodesta tornissa on paleltava, ainakin tottumattoman. Tähtientutkijat ovatkin pukeutuneet kuin rekiretkelle aikovat turkkeihin ja huopasaappaisiin." Yli kahdensadan pikkuplaneetan lisäksi Oterma löysi kolme uutta komeettaa. Tunnetuin niistä, komeetta Oterma (1942 VII), ilmestyi valokuvaan maaliskuussa 1943. Oterman laskelmat osoittivat, että pörröinen kohde oli komeetta, jonka rata Auringon ympäri oli yllättävää kylläkin pyöreä. Komeetan kiertoaika oli vain kahdeksan vuotta. Oterma sai selville komeetan liikkuneen ennen vuotta 1937 tavanomaisempaa soikeaa 18 vuoden kiertorataa, kunnes Jupiterin vetovoima oli häirinnyt komeettaa siinä määrin, että se oli joutunut lähes ympyränmuotoiselle radalleen Marsin ja Jupiterin ratojen väliin. Oterma ennusti samanlaisen häiriön palauttavan komeetan soikealle kiertoradalle vuosien 1962-63 tienoilla. Tämä 1957 esitetty ennustus toteutui. Liisi Oterman 1955 julkaistu väitöskirja ei käsitellyt pikkuplaneettojen tutkimusta, vaan kaukoputkien optiikkaa. Siinä esitetään menetelmiä, joilla nimenomaan suuret kaukoputket saadaan käyttöön parhaalla mahdollisella tavalla. Väitöskirja hyväksyttiin korkeimmalla arvosanalla ja Otermasta tuli samana vuonna pidetyn Turun yliopiston promootion priimustohtori. Hän oli lisäksi Turun yliopiston matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan ensimmäinen naistohtori ja ylipäätään ensimmäinen tähtitieteessä väitellyt nainen Suomessa. Vuonna 1956 liike- ja virkanaisten kansallisliitto valitsi hänet vuoden naiseksi. Yrjö Väisälän kanssa Oterma valmisti korkeatasoista optiikkaa lukuisiin koti- ja ulkomaisiin kaukoputkiin, mm. Uppsalan yliopiston Schmidt-teleskoopin pääpeilin. Myöhemmin Oterma kiinnostui erityisesti Maan navan liikkeestä. Hän on muiden tutkimustensa ohella tarkastellut kvartsisauvojen ominaisuuksien muutoksia vaihtelevassa olosuhteissa. Tämä työ liittyy Yrjö Väisälän kvartsimetrisysteemin tutkimukseen. Väisälä oli kehunut Oterman taitoa näiden sauvojen valmistuksessa sanoen tämän olevan "oikein peto hiomaan". Liisi Otermasta tuli Turun yliopiston tähtitieteen dosentti vuonna 1959 ja vt. professori 1962. Varsinaisen professorin virkaa täytettäessä hänen kanssaan kilpailivat K. A. Hämeen-Anttila (sittemmin Oulun yliopiston tähtitieteen professori) ja Paul Kustaanheimo (1969-77 Helsingin yliopiston tähtitieteen professori). Oterma asetettiin yksimielisesti ensimmäiselle ehdokassijalle ja valittiin virkaan 1965. Hän vetäytyi siitä eläkkeelle 1978. Yrjö Väisälän kuoleman jälkeen 1971 hän hoiti Turun yliopiston tähtitieteellis-optillisen tutkimuslaitoksen esimiehen virkaa vuoteen 1975. Johtajana hän ei, kiistämättömistä tutkimuksellisista taidoistaan huolimatta, ollut edeltäjänsä mittainen vaikuttaja. Liisi Oterma on tunnettu vaiteliaana ja vaatimattomana. Kansan kuvalehdessä julkaistiin hänestä 1950 artikkeli "Komeetta Oterma", jossa kerrotaan hänen tutkijanmaineestaan. "Muuan italialainen tähtitieteilijä, joka tapasi Oterman kesällä 1948 kansainvälisessä tähtitieteilijäin kongressissa Sveitsissä, kertoi ennakolta luulleensa häntä vanhaksi pitkäpartaiseksi ukoksi. Oterma on siis kuitenkin nainen, vieläpä varsin nuori. Hän on raikkaan, terveen ja vaatimattoman ihmisen perikuva. Vaalea tukka on palmikoitu pään ympäri, silmät ovat tummat ja kirkkaat ja hymy aivan valloittava. Oterma ei suinkaan ole vakava eikä jäykkä, vaan hymy syttyy hänen kasvoilleen hyvin herkästi. Vain jos hänen pitäisi puhua jotakin itsestään tai alistua valokuvattavaksi, hän muuttuu mahdottomaksi." Kööpenhaminan observatorion professori Anders Reiz, joka tunsi Oterman kiinnostuksen kieliin, onkin sanonut hänen "vaikenevan yhdellätoista kielellä". Oterma osaa mm. saksaa, englantia, espanjaa, italiaa, unkaria, esperantoa sekä ranskaa, joista viimeksimainitulla hän kirjoitti väitöskirjansakin. Kieltenharrastajana hän pohdiskeli virkaanastujaisesitelmänsä päätteeksi, onko muualla maailmankaikkeudessa älyllisiä olentoja, joiden kanssa ihmiset voisivat vaihtaa viestejä: "Lähin sellainen planeetta, jolla olisi yhteydenotosta kiinnostuneita olentoja, olisi noin 300 valovuoden päässä. [...] jos naapurimme ovat olleet meidän nykyistä kehitystasoamme korkeammalla vaikkapa muutamia satoja vuosia, he varmaankin ovat lähettäneet meille sanomia. Täytyy vain kuunnella." Eva Isaksson 1 2 3 1 Tuorlan tähtitornin henkilökunta vuoden 1943 alussa. Takarivissä esimies Y. Väisälä vierellään assistentti H. Alikoski, eturivissä "laskuneuvokset" V. Laiho ja I. Rinne välissään observaattori L. Oterma. (Kuva: Tuorlan observatorio) 2 Yrjö Väisälä ja Liisi Oterma "tahkoamassa" Kvistabergin tähtitornin korjauslasia Tuorlan tunnelihiomossa 1955. (Kuva: Tuorlan observatorio) 3 Liisi Oterma menossa tunnelilaboratorioon kvartsimetri kädessään. (Kuva: Tuorlan observatorio) Lisää Liisi Otermasta: Leena Valtaoja: "Liisi Oterma - hiljainen huippu". Tiede 2000 7/1995, 74-75.