TIEDENAISET:  AAKKOSITTAIN  |   TIETEENALOITTAIN  |   AIKAKAUSITTAIN  |   ENSIMMÄISET  |   NÄKYMÄTTÖMÄT VIRSTANPYLVÄÄT  |   TIETOA  |   NAISTUTKIMUS  |   ETUSIVULLE
ANNA HIETANEN geologi 1909-1994 Anna Hietanen teki pääosan elämäntyöstään Yhdysvalloissa, jonne hän muutti 1940-luvulla. Siksi hänet tunnetaan Suomessa parhaiten lähinnä varttuneemman geologipolven keskuudessa. Isostakyröstä kotoisin oleva lahjakas nuori nainen opiskeli Helsingin ylopistossa fysiikka pääaineenaan, mutta siirtyi 1933 filosofian kandidaatintutkinnon suoritettuaan geologian ja mineralogian pariin, sillä näin Hietanen saattoi yhdistää tieteellisen tutkimustyön ja reippaan liikunnan ulkona maastossa. Kotoaan Orismalasta hän saattoi ajaa polkupyörällä päivittäin 30 kilometrin matkan Lapuan Simpsiöön tehdäkseen siellä kenttätyötä. Anna Hietasen väitöskirja On the petrology of Finnish quartzites (Suomen kvartsiittien petrologiasta) valmistui 1938. Maailmankuulu suomalainen geologi, Annan opettaja Pentti Eskola kuvaili, että tätä työtä varten Hietanen "kolusi maamme hajanaiset kvartsiittipaikat Tytärsaaresta Enontekiöön ja Kälviältä Kolille". Väitöskirjan valmistuttua Hietanen työskenteli 1938-40 Yhdysvalloissa stipendiaattina, mutta palasi vielä Suomeen jatkamaan tutkimuksiaan Kalannin ja Turun seutujen kallioperästä ja petrologiasta. Hänet mainitaan Pentti Eskolan oppilaista ainoana, joka oli "uskollisesti pysynyt metamorfisen petrologian linjalla". Suomessa hän toimi vuosina 1935-46 Helsingin yliopiston mineralogian assistenttina ja 1942-46 petrologian dosenttina. Pentti Eskola toivoi Hietasesta geologian apulaisprofessoria, mutta viran sai vanhempi miesgeologi ja Hietanen siirtyi 1946 pysyvästi Yhdysvaltoihin. Siellä hän meni naimisiin - muutaman vuoden pituisesta avioliitosta liikemies George Makelan kanssa syntyi 1947 tytär Maria. Aluksi Anna työskenteli Stanfordin ja sitten Oregonin Eugenen yliopistossa, kunnes 1949 siirtyi pysyvästi Yhdysvaltojen geologisen tutkimuslaitoksen (U.S. Geological Survey) palvelukseen - ensin Washingtoniin (D.C.), mutta 1953 Hietanen sai kaipaamansa siirron länteen. Hän toimi geokemian ja petrologian osaston alaisen petrologian yksikön johtajana Menlo Parkissa Kaliforniassa aina vuoteen 1983, jolloin hän jäi eläkkeelle. Yhdysvaltojen vuoristoseudut ehtivät tulla Hietaselle tutuiksi. Jo stipendiaattina ollessaan hän oli tutustunut mantereen itäosassa Appalakkien vuorijonon rakennepiirteisiin, ja U.S. Geological Surveyn palveluksessa hän kartoitti valtavia alueita Idahon vuoristoista kallioperää - yksinomaan 1950-luvun loppuun mennessä hän oli kartoittanut ennätykselliset 2000 neliömailia. Hänestä kerrotaan: "Tri Hietanen-Makela oli geologipiireissä legendaarinen hahmo. Häntä ihailtiin suuresti takametsien miesten ja metsänvartijoiden keskuudessa Pohjois-Idahon ja Pohjois- Kalifornian vuorilla, missä hän teki geologisen kenttätyönsä. Hän itse kertoi mielellään tarinaa siitä, miten joukko tukkijätkiä, selvitettyään vaarallisia koskia sisältävän osuuden Clearwater-joesta Idahossa, onnitteli toinen toisiaan urotyöstä, johon vain oikeat tosimiehet pystyvät. Seuraavan joenmutkan takana he näkivät edelleen ehtineen tri Hietanen-Makelan istuvan assistenttinsa kanssa kivipaadella lounastamassa. Miehet pysähtyivät siihen ja kaikille maistuivat makeat naurut." Tämä vuoriseutu on paikoitellen todella karua ja vaikeakulkuista. Vuorten rinteet kohoavat tuhannen metrin korkuisina, ja lähimpään asutuskeskukseen saattoi olla matkaa sadankin kilometrin verran. Loistavan fyysisen kuntonsa ansiosta Hietanen jatkoi kenttätyötään eläkeikään asti. Apuna hän käytti mm. koiraa, jonka hän oli kouluttanut kalliopaljastumien etsintään. Kartoitustyön tuloksena syntyi korkeatasoisia, hienosti piirrettyjä kallioperäkarttoja, joita nykygeologit edelleen käyttävät ja arvostavat. Tästä uskomattoman laajasta kenttätyöstä oli kallioperäkarttojen lisäksi tuloksena myös merkittäviä tieteellisiä julkaisuja kallioperägeologian, petrologian, mineralogian ja geokemian alalla. Niistä mainittakoon erityisesti 1967 ilmestynyt artikkeli "On the facies series in various types of metamorphism", joka aiheutti aikoinaan valtavan 700 eripainospyynnön tulvan. Anna Hietasen elämänura oli pitkä ja mielenkiintoinen, eikä välttämättä aina helppo. Hän oli iloinen, aktiivinen ihminen, jolla oli runsaasti kansainvälisiä kontakteja ja poikkeuksellisen laaja ystäväpiiri. Hän sai työstään myös ansaitsemaansa tunnustusta, mm. Yhdysvaltain sisäministeriön tunnustuspalkintoja huomattavasta tieteellisestä työstä sekä Suomen geologisen seuran kunniajäsenyyden. Eva Isaksson Anna Hietasen julkaisut