TIEDENAISET:  AAKKOSITTAIN  |   TIETEENALOITTAIN  |   AIKAKAUSITTAIN  |   ENSIMMÄISET  |   NÄKYMÄTTÖMÄT VIRSTANPYLVÄÄT  |   TIETOA  |   NAISTUTKIMUS  |   ETUSIVULLE
Kuva: Museovirasto HILMA GRANQVIST Palestiinantutkija, etnologi 1890-1972 "I needed to live among the people, hear them talk about themselves in Artas, make records while they spoke of their life, customs and ways of looking at things. For that reason I decided to remain in Palestine---" Hilma Granqvist 1931, introduction to Marriage Conditions in a Palestinian Village "Som ingen före henne har dr Granqvist lyckats bliva bekant med dessa bönders intimaste familjeliv, fått höra deras egna förklaringar till sina varor och bruk, hört dem själva på sitt hemlands språk skildra sina intryck inför livets skiftande öden". Hialmar Rendahl 1939, Arabiskt familjeliv -kirjan esipuhe Hilma Granqvist kuuluu suomalaisen antropologian ja sosiologian kansainvälisiin edelläkävijöihin Edvard Westermarckin ja tämän oppilaiden Gunnar Landtmanin ja Rafael Karstenin rinnalla. Hänen työnsä arvo Palestiinan tutkimuksen klassikkona on kansainvälisesti tunnustettu ja sillä on myös paikkansa 1920- ja 30-luvuilla Britanniassa kiteytyneessä 'uudessa antropologiassa', joka korosti kenttätyön ja osallistuvan havainnoinnin merkitystä tutkimuksen keskeisinä välineinä ja pyrki ymmmärtämään vieraita kulttuureita niiden omilla ehdoilla. 1980-luvun naistutkimus on nostanut Granqvistin elämäntyön ja kohtalon tiedemaailmassa uudelleen arvioinnin kohteeksi. 1990-luku on myös tuonut esiin Granqvistin merkittävän roolin lähi-idän naistutkimuksessa. Hilma Granqvistin kansainvälinen maine perustuu ns. "elämänkaaritrilogiaan", viiteen laajaan teokseen, jotka käsittelevät elämää 1920-luvun palestiinalaiskylässä, ja perustuvat Granqvistin siellä vv. 1925-1931 tekemään etnografiseen kenttätyöhön. Granqvistin tärkeimpinä teoksina voidaan pitää kaksiosaista avioliittotapojen kuvausta Marriage Conditions in a Palestinian Village (Osa I: 1932 ja osa II 1935). Lapsuutta käsittelevät Birth and Childhood In An Arab Village (1947), Child Problems Among the Arabs (1950) ovat myös saaneet laajaa kansainvälistä tunnustusta. Trilogian päättää v. 1965 ilmestynyt Muslim Death and Burial. Arabiskt familjeliv (1939) ansaitsi ilmestymisvuonnaan Granqvistille pohjoismaisen yleistajuisille tieteellisille teoksille jaettavan kirjallisuuspalkinnon. Granqvistin tutkimukset perustuivat osallistuvaan havainnointiin ja haastatteluihin, jotka kartoittivat kylän eri perheiden avioliittohistorian 100 vuoden ajalta eli niin pitkälle kuin muistitieto ulottui. Näiden haastattelujen perusteella Granqvist esitti sukujen historian genealogisesti taulukoiden. Genealogioista voi lukea kylässä solmittujen avioliittojen lukumäärän, monivaimoisten avioliittojen lukumäärän, avioerot; kuinka moni avioliitto solmittiin kyläläisten kesken, paljonko puolisoita haettiin muualta ja paljonko kylästä otettiin puolisoita sen ulkopuolelle. Genealogiasta voidaan myös tehdä johtopäätöksiä avioliittokentän jännitteistä: avioliittoja solmittiin yhtäällä sukujen vahvistamiseksi, mutta toisaalla voidaan nähdä miten avioliittoja ei riitaantuneiden sukujen välillä solmittu juuri lainkaan. Avioliittojärjestelyillä voitiin myös vaikuttaa eri perheiden toimeentulomahdollisuuksiin. Granqvistin esityksen perusteella on mahdollista saada varsin tarkka kuva Artasin kylän väestöhistoriasta 1830-1926 välisenä aikana. Genealogiat ovat sittemmin muodostuneet pohjaksi väestörekisterille, jota Artasin kylässä on täydennetty 1990-luvulle asti, jolloin Palestiinan virallinen väestönlasku on vasta päässyt käyntiin. Granqvist tallensi myös runsaasti paikallistraditioita, tietoa uskomuksista ja siitä, miten ihmisten perustelivat toimiaan. Granqvistin metodista innovatiivisuutta kuvaa myös kolmen paikallisen naisen muodostaman 'tutkimuskomitean' käyttö tutkimusavustajina. Näistä yksi, Louisa Baldensperger, oli Jerusalemissa syntynyt elsassilaisen lähetyssaarnaajan tytär, jonka omistamassa talossa Granqvist Artasissa ollessaan asui. Tutkimuskomitean kanssa tehty yhteistyö helpotti arabiankielisen aineiston tulkintaa ja muistiinmerkitsemistä. Paikallisella arabiankielellä tallennetun aineiston arvo kielellisenä ja kulttuurisena dokumenttina on historiallisesti merkittävä. Granqvistin etnografia on systemaattisesti jäsennelty analyyttinen kokonaisuus, joka on saanut runsaasti kiitosta juuri kuvattujen tapojen huolellisesta dokumentaatiosta ja aineiston runsaudesta, joka on antanut taustaa myöhemmille tutkimuksille ja mahdollisuuksia uusiin tulkintoihin. Väitöskirjassaan Marriage Conditions in a Palestinian Village, Vol I 1932) Granqvist esittää sen keskeisen teesin, että morsiusmaksun suorittamista ei voi tulkita 'vaimon ostamiseksi' niinkuin vielä Westermarck argumentoi. Granqvist perusteli tulkintaansa mm. sillä, että avioliitto ei antanut miehelle yksinvaltaa vaimonsa suhteen, vaan nainen pysyi avioliiton solmittuaankin myös isänsä suvun jäsenenä. Isä ja veljet olivat viime kädessä vastuussa naisen toimeentulosta ja myös valvoivat, että aviomies täytti omat velvollisuutensa vaimoa kohtaan. Sisarusten väliset suhteet näyttäytyivät aviosuhdetta tärkeämpinä ja pitkäikäisempinä. Täten morsiusmaksu oli nähtävä osana sosiaalisten suhteiden monitasoista järjestelyä ja samalla osana vanhojen paikallistraditioiden ja islamin muovaamaa kulttuuria. Granqvistin esityksessä palestiinalainen avioliitto näyttäytyy täten keskeisenä yhteisöllisenä instituutiona, joka järjestelee kylän sosiaalisia suhteita merkittävällä tavalla. Samalla se tuottaa ja uusintaa patriarkaalista sukupuolijärjestelmää, jossa myös naisilla oli mahdollisuus käyttää valtaa ja toimia omien etujensa hyväksi. Granqvist oli myös innovatiivinen valokuvaaja. Hän otti tutkimuksensa aikana noin 1000 valokuvaa, joilla on eittämätön ansionsa visuaalisessa antropologiassa. Kuvissaan Granqvist murtautuu ulos vallalla olleesta traditiosta, joka näki vieraat kansat todistuksina ihmisrodun vaihtelevuudesta ja kuvattavat 'esineellisinä', nimettöminä kohteina. Granqvist pyrki dokumentoiman nimettyjä ihmisiä aktiivisina toimijoina, olipa kohteena arki tai elämänkaareen liittyvät rituaalit. Laajasta valokuva-aineistosta on Karen Seger toimittanut Granvistilta toteuttamatta jääneen teoksen Portrait of a Palestinian Village: the Photographs of Hilma Granqvist (1981). Granqvistin valokuvat ovat olleet esillä paitsi Suomessa myös Saksassa. Granqvistin muisto elää myös paikallisesti: hänen tekemänsä työn ympärille on rakennettu Artas Folklore Centre, jota kehitellään edelleen museo- ja tutkimustoiminnan keskukseksi. Elämäkerrallisia tietoja Hilma Granqvist syntyi Sipoossa 17.7. 1890 ja tuli ylioppilaaksi v. 1911 Svenska Fortbildningsläroverketista, josta hän sai samalla kansakoulunopettajan pätevyyden. Hän täydensi opintojaan Tammisaaren opettajaseminaarissa (Ekenäs folkskoleseminarium), josta valmistui vuonna 1914. Hän kirjoittautui Helsingin yliopistoon vuonna 1918 ja valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1921 aineinaan käytännön filosofia, pedagogiikka, historia sekä germaaninen filologia ja ruotsin kieli. Granqvist kirjoitti pro gradunsa uskonnon ja modernin maailmankatsomuksen välisestä jännitteestä. Siinä hän esitti, että myös kirkon oli seurattava aikaansa, mikäli se ei halunnut jäädä jälkeen modernin ja tieteellisen maailmankuvan muuttuessa. Granqvist arvosteli myös uskonpuhdistusta siitä, että se poisti ihmiselle psykologisesti tärkeät ripin ja 'pyhimysten palvonnan' kirkollisista sakramenteista. Granqvist halusi nähdä pyhimykset myönteisinä esikuvina ja tavoitteiden antajina. Hän vastusti myös kirkon ja valtion yhteyttä. Halu ymmärtää uskontojen asemaa modernissa, oli se kimmoke, joka sai Granqvistin jatkamaan yliopistollisia opintojaan. Gunnar Landtmanin ohjauksessa Granqvist aloitti käytännöllisen filosofian lisensiaatintutkimuksen aiheenaan Vanhan Testamentin naiset. Tätä tutkimusta varten Granqvist lähti keräämään uskontotieteellistä arkistoaineistoa Saksaan, missä hän myös opiskeli yleistä etnologiaa ja itämaisten uskontojen historiaa. Osallistuminen saksalaisille teologeille järjestettyyn arkeologiseen kurssiin Palestiinassa johti uran käänteeseen, jonka seurauksena Granqvist palasi Palestiinaan tutkimaan "konkreettisten ihmisten todellista arkielämää". Näin Vanhan Testamentin tutkijasta tuli Palestiinan muslimiarabien tutkimuksen klassikko. Suomeen palattuaan Granqvist väitteli vuonna 1932 ja sai nopeasti myös valmiiksi avioliittoinstituutiota käsittelevän teoksensa toisen osan. Tieteellisistä ansioistaan huolimatta Granqvist ei saanut hakemaansa dosentuuria Helsingin yliopistossa. Granqvistin irtautuminen maailmanlaajuisista kulttuuri-ilmiöistä kiinnostuneesta vertailevasta sosiologiasta ja keskittyminen yhden kylän etnografiseen ja tilastolliseen analyysiin oli kansainvälisen uuden antropologian' mukaisena aikaansa edellä suomalaisessa tiedemaailmassa. Sukupuoleen kohdistunut syrjintä todennäköisesti ratkaisi sen, ettei Granqvist myöskään saanut hakemaansa virkaa Tammisaaren opettajaseminaarin rehtorina. Väiteltyään Granqvist työskenteli ensin jonkin aikaa käsityönopettajaopiston psykologian opettajana. Jouduttuaan pettymään viranhauissa hän jäi vapaaksi tutkijaksi heti, kun siihen tuli mahdollisuus pienen perinnön turvin. Hän jatkoi tutkimustensa kirjoittamista ja julkaisi myös useita artikkeleita eri aikakauslehdissä ja suomalaisissa päivälehdissä. Hän piti myös lukuisia esitelmiä työväenopistoissa ja Suomen Yleisradiossa. Kysymys eri uskontojen merkityksestä modernissa askarrutti Granqvistia hänen kuolemaansa asti. Hän piti Selma Lagerlöfin kaunokirjallista kuvausta Jerusalemin Taalailaissiirtokunnasta liian ihannoivana ja kirjoitti kriittisen tutkielman jännitteistä todellisen siirtokunnan elämässä. Tämä käsikirjoitus ei löytänyt kustantajaa. Keskeneräiseksi jäi tutkimus Vanhan Testamentin naisista, jonka parissa Granqvist aloitti työskentelynsä v. 1919 ja jota Granqvist ennätti työstää varsin pitkälle. Siinä Granqvist korosti työn merkitystä naisen elämässä ja laski montaako ammattia Raamatun naiset harjoittivat. Hän esitti, ettei Vanha Testamentti korostanut äidin ja synnyttäjän roolia naisen elämässä siinä määrin kuin naisen asemasta käyty keskustelu vuosisadan alussa pyrki esittämään. Granqvist liittyy monella tapaa aikansa modernin projektiin. Hän korostaa modernia toimijuutta, jossa ihminen omaksuu toimissaan tieteellisen maailmankuvan, mutta hänen tulee tuntea uskonnot historiallisina kulttuuri-ilmiöinä. Tämä leimaa myös hänen näkemystään arabimuslimien maailmankuvasta ja kulttuurista, jonka sisäistä logiikkaa hän pyrki tekemään ymmärrettäväksi länsimaiselle ihmiselle. Granqvist ei pyrkinyt korostamaan eksoottisuutta, vaan toisen rationaliteettia. Granqvist puhui myös usein naisten tasa- arvoisen aseman mm.naispappeuden puolesta. Naisasialiike Unionissa pitämässään esitelmässä hän jo 1940-luvulla kehotti naisia ennemmin asettamaan päämääräkseen tulla itse presidentiksi kuin presidentin puolisoksi. Granqvistin ruotsin- ja suomenkielinen aineisto on talletettu Åbo Akademin käsikirjoitusarkistoon. Englannin-, saksan- ja arabiankielinen aineisto on deponoitu Brittiläiseen museoon Lontoossa, jossa säilytetään myös valokuvakokoelmaa. 1 2 3 4 5 1 Hilma Granqvist ylioppilaana. Kuva: Atelier Nyblin/ Museovirasto. 2 Ylioppilasnaisia 1920-luvulla. Toinen oikealta Hilma Granqvist. Kuva: Museovirasto 3 Kuva: Åbo Akademin kuva-arkisto. 4 Hilma Granqvist Palestiinassa Artesin kylässä 1920-luvulla tai 1930-luvun alussa. 5 Hilma Granqvist. Julkaisuja: Marriage Conditions in a Palestinian Village I. 1932 Marriage Conditions in a Palestinian Village II. 1935 Det religiösa problemet i nutiden (pro gradu) julkaistu nimellä Skolan och religion, Tammerfors 1935 Arabiskt familjeliv. Åhlen & söners förlag, Stockholm 1939. Birth and Childhood in an Arab Village. 1947 Child Problems Among the Arabs. 1950 Muslim Death and Burial. 1965 Lisää: Ulla Vuorela: "Hilma Granqvist". Kansallisbiografia. Riina Isotalo: "Edward Westermarck and Hilma Granqvist in the field of Orientalist discourse in Finland". Sirkka Kokko: "Hilma Granqvistin tie opettajattaresta tutkijaksi - ensimmäinen tutkimusmatka Palestiinaan". Pro gradu 1998, Turun yliopisto