Tiedenaisia - Vetenskapskvinnor

Kasvitieteen pioneerit

Ennen yliopiston ovien aukeamista naiset saattoivat akateemisen maailman ulkopuolella hankkia tietoja eri tieteenaloilta, myös luonnontieteistä. Oppia saatiin yksityisesti tai ulkomaisissa oppilaitoksissa. Satunnaisia mainintoja kasvimaailmaa tuntevista naisistakin on löydettävissä. 1700-luvulla eläneen Maria Chydeniuksen tiedetään saaneen kasvitieteen opetusta yliopistoa käyviltä veljiltään. Hänen mainitaan tunteneen "huomattavasti kasvioppia" ja keränneen kokoelman Kokkolan seudun kasveja. Myös tunnetun opettajan, Sara Wacklinin, kiinnostuksen kohteisiin kuului luonnontiede, johon hän oli perehtynyt oululaisen apteekkarin, Isak Julinin, kuuluisien kokoelmien avulla. Vastoin monia aikansa pedagogeja Wacklin piti luonnontieteiden opetusta tarpeellisena myös naisille.

Molemmissa suomalaisissa luonnontieteen seuroissa, maan vanhimmassa tieteellisessä seurassa, 1821 perustetussa Societas pro Fauna et Flora Fennicassa ja 1896 perustetussa Suomalaisessa eläin- ja kasvitieteellisessä seurassa Vanamossa oli 1800-luvun lopulla naisjäseniä. Ensimmäinen "Fauna-seuraan" kutsuttu nainen oli Mimmi Sahlberg, hyönteistieteilijä John Sahlbergin vaimo. Mimmi Sahlbergin oma kasviharrastus oli herännyt jo lapsuudenkodissa, jossa äiti harrasti ruukkukasvien viljelyä. Avioiduttuaan Mimmi Sahlberg teki miehensä kanssa useita tutkimusmatkoja, joista ensimmäinen oli pariskunnan häämatka 1873. Mimmi Sahlbergille hankittiin sitä varten muun muassa hienoista kohua nostattaneet miesten retkeilyhousut. Matkoilla hän osallistui kasvien keräilyyn ja luettelointiin. Mimmi Sahlberg lahjoitti Societas pro Fauna et Flora Fennican kokoelmiin kasveja, Iisalmessa tekemiään muistiinpanoja "kasvien unesta" sekä miehensä kanssa laatimansa luettelon Kuusamossa 1893 ja Iisalmessa 1878 tehdyistä putkilokasvilöydöistä. Kun hänet 1878 kutsuttiin ensimmäisenä naisena Societas pro fauna et Flora Fennican jäseneksi, kirjoitti hän kauhistuneena ystävättärelleen: "Minua niin hävettää. En kehtaa kuitenkaan käydä kokouksissa".

Seuraavat ja hieman nuorempaa polvea edustavat naisjäsenet tulivat "Fauna-seuraan" 1887. He olivat ylioppilaat Karolina Eskelin ja Ina Rosqvist, jotka sittemmin valmistuivat lääkäreiksi. 1890-luvulla seuraan hakeutuivat filosofian kandidaatti Eva Hällström ja lääketieteen opiskelija Elin Elmgren. Seuraavat naiset seuraan tulivat vasta uudella vuosisadalla, jolloin joukossa alkoi olla mm. luonnontieteen opettajia.

Vanamo-seuran jäsenistö oli alun perinkin hieman naisisempi. Perustajajäseniin 1896 kuului kaksi naista ja seuraavan vuosikymmenen lopulla jo kolmasosa liittyneistä oli naisia. Yksi naisjäsenistä piti 1800-luvulla seurassa esitelmänkin. Sen kohteena oli toinen naistutkija. Kokousselostus tietää kertoa "neiti Kaarin Lyytikäisen" kertoneen 1897 pomologian yleisistä vaiheista ja tehneen sen ohessa selkoa neiti Alexandra Smirnoffin laatimasta Suomen pomologiian käsikirjasta".

Kasvitiedettä opiskelevia naisia oli siten yliopistolla jo 1800-luvun puolella, mutta ensimmäinen naisen tekemä alan väitöskirja hyväksyttiin 1919. Väittelijä oli Hanna Lappalainen, joka työskenteli jonkin aikaa yliopistolla, mutta loi varsinaisen elämänuran apteekkialalla.

Tutkijoita ja opiskelijoita Tvärminnen eläintieteellisellä tutkimusasemalla 1910.
Mielenkiinnon kohteena "lätäkkö no 10". Kuva: Yliopiston museo.

Lähteet:

Elfving, Fredrik, Societas Pro Fauna et Flora Fennica 1821-1921. Hfors 1921.Halila, Aimo, "Sara Wacklin ja hänen pohjalaismuistelmansa". Esipuhe Wacklinin kirjan Sata muistelmaa Pohjanmaalta v. 1995 painokseen.

Saalas, Uunio, "John Reinhold Sahlberg". Acta Entomologica Fennica 16. Hki 1960.

Saalas, Uunio, Puoli vuosisataa suomalaista luonnontiedettä. Suomalaisen eläin- ja kasvitieteellisen seuran Vanamon toiminta 1896-1946.Helsinki 1946.

Sahlberg, Mimmi, "Luettelo huonekasveista Rättijärvellä 1860-luvun alkupuolella". Luonnonystävä 25:1 (1921), 16.

Virrankoski, Pentti, Chydenius, Maria (1734-1782), Suomen kansallisbiografia