Lukion Filosofia kotisivut

[A] [B] [C] [D] [E] [F] [G] [H] [I] [J] [K] [L] [M] [N] [O] [P] [Q] [R] [S] [T] [U] [V] [X] [Y] [Z] [Ä] [Ö]

Syllogismi

Aristoteleen logiikassa pätevän päätelmän yleinen muoto. Syllogismissa on kaksi premissiä, joissa esitetään kaksi tosiasiaväitettä tai propositiota, ja johtopäätös, jonka ilmaisema propositio ei suoraan sisälly premisseihin mutta joka seuraa loogisesti premisseistä (niin että se joka myöntää premissien olevan tosia joutuu väistämättäkin myöntämään myös johtopäätöksen pitävän paikkansa).

Esimerkki Aristoteelisesta syllogismista:

Kaikki ihmiset ovat kuolevaisia.
Sokrates on ihminen.
________________________________
Siis: Sokrates on kuolevainen.

Tätä luonnollisella kielellä esitettyä päätelmää t. argumenttia voidaan tarkastella myös loogisesti, sen abstraktin muodon kannalta:

Kaikki A:t ovat B.
S on A.
________________________________
Siis: S on B.

Aristoteleen syllogistiikassa kaikki premissit ja johtopäätökset ovat muodoltaan predikaatioita, eli lauseita joissa jonkin määreen (predikaatin) sanotaan joko kuuluvan tai olevan kuulumatta jollekin yksilölle tai joukolle (subjektille). Syllogistinen logiikka on muodoltaan melko rajoittunut, eikä sen avulla voida rakentaa kovin mutkikkaita todistuksia. Sen historiallinen arvo on kuitenkin alkuperäisessä oivalluksessa, että argumentteja voidaan tarkastella symbolisesti, arvioimalla niitä puhtaasti muodollisin perustein, kiinnittämättä huomiota väittämien sisältöön. Tämä oli lähtökohta modernin symbolisen l. formaalin, päätelmien muotoon perustuvan, logiikan synnylle.