Platon Platonin dialogit Platonin ideaoppi Anamnesis-teoria Klassinen tiedon määritelmä
Menon-dialogissa Platon esittää Anamnesis-teoriana tunnetun teorian siitä, miten ihminen oppii järjen totuuksia (ts. miten hän järjellä tavoittaa ideamaailman totuuksia).
Platonin mukaan kaikki tieto ideamaailman totuuksista on jo olemassa ihmisen sielussa, koska ihmisen sielu on ikuinen kuolematon, on aina ollut olemassa ja tulee aina olemaan. Ei ole mitään sellaista, mitä se ei olisi ideoista jo kertaalleen oppinut, mutt syntyessään ruumiiseen sielu on vain "unohtanut" nämä asiat, ja niiden "oppiminen" no vain oikeastaan sellaisen mieleenpalautamista, joka on jo ennestään tiedetty. Oleellista tässä yhteydessä ei ole Platonin sielunvaellusteorian uskottavuus (että sielu on jo "aiemmassa elämässään" tutustunut ideoihin), vaan Sokrateen demonstraatio - se tapa jolla hän puolustaa väitettään pyrkimällä osoittamaan, että tietämättömällä orjapojalla on jo tietoa geometrisista totuuksista - kuten pythagoraan lauseesta - ja että hänen ei tarvitse enää oppia niitä (siinä mielessä että joku hänelle kertoisi mikä pythagoraan lause on, tai että se on tosi geometrinen teoreema).
Sokrates pyrkii osoittamaan tämän dialektisten "kätilöntaitojensa" avulla - hän ainoastaan kyselee orjapojalta johdattelevia kysymyksiä, kertomatta orjapojalle missään vaiheessa mikä on "oikea" vastaus tai mitä mieltä hän itse asiasta on. Näin mikään tieto, jota orjapoika saavuttaa ei voi olla lähtöisin Sokrateelta, vaan pojasta itsestään.
Sokrates sanoo Menon-dialogissa: "Koska kerran kaikki, mitä on olemassa, on samaa alkuperää, ja koska sielu on saanut tietää kaiken, ei mikään estä ihmistä saamasta selvile kaikkea, jos hän yhdenkin asian pystyy palauttamaan mieleensa (tätä mieleen palauttamista on tapana nimittää oppimiseksi), kunhan vain on rohkea eikä väsy tutkimaan" (Menon 81c-d).
Menon pyytää Sokratesta selittämään lähemmin ja perustelemaan merkillisen väitteensä:
MENON Hyvä on. Mutta mitä sinä tarkoitat sillä, että me emme opi, vaan se mitä kutsumme oppimiseksi onkin mieleen palauttamista? Voitko opettaa minulle yksityiskohtaisemmin, mitä se merkitsee?
SOKRATES Sanoinhan jo äsken, että olet aika lurjus, Menon. Pyydät minua opettamaan, vaikka juuri olen sanonut, ettei ole opettamista, vaan vain mieleen palauttamista. Yrität saada minut oikopäätä puhumaan itseni pussiin.
MENON Taivaan tähden, Sokrates. Ei minulla sellaista ollut mielessä. Käytin sitä sanaa vain tavan vuoksi. Mutta yritä jotenkin osoittaa, että asia on niin kuin sanot.
SOKRATES Se ei ole helppoa, mutta yritän sinun vuoksesi. Käske tänne noista monista palvelijoista joku, niin osoitan sen sinulle hänen avullaan.
MENON Selvä. Sinä siellä, tule tänne!
SOKRATES Onko tämä orja kreikkalainen ja puhuuko hän kreikkaa?
MENON Totta kai. Hän on meillä syntynyt. (Platon: Menon. Suom. Marianna Tyni [kuvitus ei alkuperäisessä])
Nyt Sokrates piirtää hiekkaan tasokuvion.
SOKRATES Sanohan poika, tiedätkö, että tämä kuvio on neliö?
ORJA Tiedän.
SOKRATES Neliö on siis kuvio, jossa on neljä samanmittaista sivua, nämä tässä?
ORJA Kyllä.
SOKRATES Ovatko nämä sen halkaisijat myös saman mittaiset [keskenään]?
ORJA Ovat.
SOKRATES Kyllä kai samanlainen kuvio voi olla pienempi tai suurempi kuin tämä tässä?
ORJA Voi kyllä.
SOKRATES Jos tämä sivu on kahden jalan mittainen, eikö tuloksena ole silloin kaksi kertaa kaksi jalkaa?
ORJA On.
SOKRATES Neliö on siis kaksi kertaa kaksi jalkaa?
ORJA Niin.
SOKRATES Paljonko on kaksi kertaa kaksi jalkaa? Laske ja sano.
ORJA Neljä.
SOKRATES Eikö olekin mahdollista piirtää kaksi kertaa isompi kuvio, jonka kaikki sivut ovat [keskenään] yhtä pitkiä, niin kuin tässäkin kuviossa?
ORJA On.
SOKRATES Kuinka monta [neliö]jalkaa sellainen on?
ORJA Kahdeksan.
SOKRATES Yritähän nyt sanoa minulle kuinka pitkä on sellaisen neliön kukin sivu, kun tämän sivun pituus on kaksi jalkaa. Mikä siis on kaksi kertaa suuremman neliön sivu?
ORJA Selvähän se, että kaksinkertainen.
SOKRATES Huomaatko, Menon, että minä en opeta tälle pojalle mitään, ainoastaan kysyn. Ja nyt hän luulee tietävänsä mikä on kahdeksan jalan laajuisen neliön sivun mitta, vai mitä arvelet.
MENON Siltä näyttää.
SOKRATES No, tietääkö hän?
MENON eipä tosiaankaan. (ibid.)
Orjapoika vain luulee tässä vaiheessa, että jos neliön kunkin sivun mitta kaksinkertaistetaan, saadaan tulokseksi pinta-alaltaan kaksi kertaa suurempi neliö. Orjapoika on muodostanut asiasta uskomuksen, joka ei kuitenkaan ole tietoa, koska se a) on epätosi, ja b) ei ole asianmukaisesti perusteltu, vaan pikemmin hätiköity arvaus.
SOKRATES Katsohan nyt, miten hän palauttaa asian mieleensä kohta kohdalta, niin kuin pitääkin. - No, poika, arveletko siis, että tarvitaan kaksinkertainen sivu, jotta saataisiin kaksinkertainen kuvio? En tarkoita sellaista, joka on täältä pitkä ja tuolta lyhyt, vaan joka sivulta samanlaista, niin kuin tämä tässä, mutta kaksi kertaa isompaa, kahdeksan jalan laajuista. Oletko edelleen sitä mieltä, että siihen tarvitaan kaksinkertainen sivu?
ORJA Olen.
SOKRATES Eikö tästä sivusta tule kaksinkertainen, jos jatkamme sitä toisella samanpituisella?
ORJA Tulee.
SOKRATES Sanot siis, että neljästä näin pitkästä sivusta muodostuu kahdeksan jalan neliö?
ORJA Sanon.
SOKRATES Piirretään tähän lisää, niin että saamme neljä sellaista sivua. Tätäkö nyt sanot kahdeksan jalan laajuiseksi neliöksi?
ORJA Sitä juuri.
SOKRATES Mutta eikö tässä ole neljä neliötä, joista jokainen on yhtä iso kuin tuo neljän jalan laajuinen?
ORJA On tosiaan.
SOKRATES Kuinka suuri se sitten on? Eikö se ole neljä kertaa niin suuri?
ORJA Niinpä kai.
SOKRATES Onko neljä kertaa niin suuri kaksinkertainen?
ORJA No ei tietenkään.
SOKRATES Vaan kuinka moninkertainen?
ORJA Nelinkertainen.
SOKRATES Kaksinkertaisesta sivusta ei siis muodostukaan kaksinkertaista, vaan nelinkertainen kuvio?
ORJA Olet oikeassa.
SOKRATES Neljä kertaa neljä on kuusitoista, vai mitä?
ORJA Niin on.
SOKRATES Millainen sitten pitää sivun olla, jotta saisimme kahdeksan jalan neliön? (ibid.)
Orja ja Sokrates ovat yhtä mieltä siitä, että alkuperäisen neliön, jonka sivu oli kaksi jalkaa, koko on neljä jalkaa, ja kaksinkertaisen sivun mukaan piirretyn neliön (sivu neljä jalkaa) koko on kuusitoista jalkaa. Koska kahdeksan jalkaa on neljän ja kuudentoista välissä, täytyy halutun kahdeksan jalan kokoisen neliön sivun pituuden olla jossakin kahden ja neljän jalan välissä. Mutta kuinka pitkä?
Orja ehdottaa kolmea jalkaa, mutta kolme kertaa kolme jalkaa on yhdeksän jalkaa, joten neliöstä tulee vieläkin liian iso.
SOKRATES Kolmen jalan sivuista ei siis muodostu kahdeksan jalan neliötä?
ORJA Eipä tosiaankaan.
SOKRATES Vaan minkälaisista sivuista? Yritä sanoa täsmällisesti. Ellet tahdo laskea, näytä millaisista.
ORJA Voi taivas, en minä tiedä.
SOKRATES Huomaatko, Menon, miten pitkällä poika jo on muistamisen tiellä? Ensiksi hän ei tiennyt, enempää kuin nytkään, miten pitkä on kahdeksan jalan suuruisen neliön sivu, mutta luuli tietävänsä [että se on neljä jalkaa pitkä] ja vastasi meille rohkeasti käsityksensä mukaan tietämättömyyttään huomaamatta. Nyt hän sitävastoin on selvillä tietämättömyydestään eikä enää luule tietävänsä, kun ei kerran tiedä.
MENON Olet oikeassa.
SOKRATES Mutta hänellä on nyt parempi ote siihen asiaan, jota hän ei tiedä.
MENON Kyllä minustakin.
[…]
SOKRATES [N]yt hän on valmis halukkaasti tutkimaan, mimten asia on, koska ei tiedä sitä; hetki sitten hän väitti epäröimättä monen kuullen ja moneen kertaan ja luullen olevansa oikeassa, että kaksinkertaisella neliöllä täytyy myös olla kaksinkertainen sivu.(ibid.)
Sokrates on kyselyllään saattanut pojan tietämättömäksi, "tajuttomuudentilaan", aporiaan; poika ei vielä tiedä, muttei liioin luule, tai luule tietävänsä - Sokrates on peräänantamattomalla asenteellaan vapauttanut hänet harhakäsityksistä ja valheellisesta vakuuttuneisuuden tunteesta johon kouliintumaton arkiajattelu on pojan vaivuttanut.
Jäljellä on vielä demonstraation toinen puoli, sen osoittaminen että pojalla on jo tieto siitä, mikä oikea vastaus on, vaikkei hän vielä tiedä tietävänsä.
SOKRATES Kohta saat nähdä, että tämä poika, joka vielä on tietämätön, pääsee asiasta perille minun johdollani, vaikka en opeta häntä vaan ainoastaan kyselen. Tarkkaahan, huomaatko minun kertaakaan opettavan tai selittävän hänelle mitään tai yleensä tekevän muuta kuin kyselevän hänen omia mielipiteitään. Sanohan, poika, eikö tämä ole neljän jalan suuruinen kuvio? Ymmärrätkö?
ORJA Ymmärrän.
SOKRATES Mehän voimme piirtää sen viereen toisen yhtä suuren, eikö niin?
ORJA Niin voimme.
SOKRATES Ja vielä kolmannen, joka on yhtä suuri kuin nämä molemmat.
ORJA Niin.
SOKRATES Ja sitten voimme vielä täydentää tämän kulman.
ORJA Kyllä.
SOKRATES Eikö tässä ole neljä yhtä suurta neliötä?
ORJA On.
SOKRATES Kuinka moninkertainen neliö tämä siis on kaikenkaikkiaan?
ORJA Nelinkertainen.
SOKRATES Mutta meidänhän piti saada kaksinkertainen, etkö muista?
ORJA Muistanhan minä.
SOKRATES No, tässä nyt on viiva, joka on piirretty kulmasta kulmaan ja jakaa kahtia kaikki nämä neliöt.
ORJA Niin on.
SOKRATES Eikö siitä synny neljä yhtä pitkää viivaa, jotka rajaavat tätä [keskelle jäävää] neliötä?
ORJA Syntyyhän siitä.
SOKRATES Mieti nyt, miten suuri on tämä neliö?
ORJA En käsitä.
SOKRATES Eikö jokainen viiva erottanut puolikasta kustakin neljästä neliöstä tänne sisäpuolelle?
ORJA Kyllä.
SOKRATES Kuinka monta sellaista puolikasta on tässä neliössä?
ORJA Neljä.
SOKRATES Entä tässä yhdessä neliössä?
ORJA Kaksi.
SOKRATES Entä mitä on neljä verrattuna kahteen?
ORJA Kaksinkertainen.
SOKRATES Kuinka monen jalan suuruinen tämä neliö siis on?
ORJA Kahdeksan.
Koska neljän pikkuneliön muodostama iso neliö on kuudentoista jalan kokoinen (tämänhän Sokrates sai orjapojan huomaamaan jo aiemmin), ja ison neliön keskelle piirretty neliö rajaa sisäpuolelleen tarkalleen puolet jokaisesta pikkuneliöstä, on pakostakin oltava niin, että syntynyt neliö on kooltaan puolet isosta; puolet kuudestatoista; siis kahdeksan.
SOKRATES Millainen sen sivu on?
ORJA Tuollainen kuin äsken piirsit.
SOKRATES Siis sellainen, joka ulottuu neljän jalan neliön kulmasta kulmaan?
ORJA Niin.
SOKRATES Oppineet sanovat sitä lävistäjäksi. Jos siis kutsumme sitä lävistjäksi, niin sinun mukaasi kaksinkertainen neliö muodostuu [alkuperäisen] neliön lävistäjän pituisista sivuista.
ORJA Ihan niin.
SOKRATES Mitä arvelet, Menon, eivätkö kaikki hänen vastauksensa olleet hänen omia mielipiteitään? […] Tällaiset mielipiteet olivat aluksi hänen mielessään sekavina, mutta jos häneltä kysytään samaa asiaa moneen kertaan ja monella tavoin, hän loppujen lopuksi tietää sen yhtä tarkoin kuin kuka tahansa.
MENON Ilmeisesti.
© Otto Lappi 2001 (otto.lappi@edu.espoo.fi).
Sivu päivitetty viimeksi 22/06/2001.