Descartesin elämä ja teokset Descartesin metodinen epäily Kartesiolainen dualismi
Metodisen epäilyn kautta Descartes päätyi siihen tulokseen, että hänen filosofiansa ensimmäiseksi periaatteeksi tuli ottaa "cogito oivallus": "Ajattelen, siis olen olemassa!" (Latinaksi, Cogito ergo sum.). Tästä hän katsoi voivansa päätellä, että hän, Descartes, oli ensisijaisesti tuo joukko ajatuksia, "hänen" ajatuksensa. Että pohjimmiltaan s mitä hän itse oli, oli joukko tietoisuuedn tiloja, ajatteluolio (res cogitans).
Hänen perustelunsa oli se, että hän pystyi kuvittelemaan ettei mitään ulkomaailmaa, mitään aineellisia kappaleita (mukaanlukien hänen ruumiinsa), olisikaan ollut olemassa, vaan että kaikki se mitä hän näköjään aisti, mistä hän muodosti havaintoja ja mielipiteitä, olisikin vain jonkin ilkeän demonin hänen mieleensä istuttamaa harhakuvitelmaa. Toisaalta hän pystyi kuvittelemaan ilman mitään sisäistä ristiriitaa, että maailma sellaisena kuin hän sen havaitsi, kaikki siinä esiintyvät luonnonilmiöt, mukaanlukien hänen ruumiinsa ja sen elinten eri toiminnot, voisivat jatkaa olemassaoloaan juuri sellaisina kuin tähänkin asti, mutta hänen ajatuksensa lakkaisivat olemasta, ei häntä, Descartesia enää olisi olemassa. Tästä hän päätteli, etät se mitä hän pohjimmiltaan oli, oli hänen ajattelunsa.
Descartesin mukaan hänen ruumiinsa ja mielnsä olivat kaksi erillistä (joskin "intiimissä yhteydessä olevaa") substanssia. "Substanssi" Descartesin käyttämässä merkityksessä tarkoittaa mitä tahansa sellaista oliota joka voi olla olemassa riippumatta siitä millaisia muita olioita on olemassa, tai millaisessa suhteessa se näihin muihin olioihin on. Substanssin määrittelevät sen "essentiaaliset ominaisuudet", ja vertailemalla ruumiin ja sielun essentiaalisia ominaisuuksia voidaan yhä vahvemmin vakuuttua siitä, että kyse todella on erillisistä substansseista:
Ihmisen ruumis on fysikaalinen kappale. Sen essentia Descartesin mukaan on tällöin ulotteisuus, mikä tarkoittaa sitä että ruumilla on tietty muoto, koko ja sijainti. Tämä on välttämätöntä aj riittävää sille, että jokin olio on ihmisruumis. Sielu - mieli, tajunta, tietoisuus -sen sijaan on ajattelua (Descartes luki "ajatteluun" kuuluvan myös erilaiset aistinkokemukset ja tunteet), mikä tarkoittaa, että sillä on tietty sisältö. Tämä on riittävää ja välttämätöntä sille, että jokin on mieli, l. tajunnan subjekti. Sisällön ideaan ei kuitenkaan sisälly mitään ajatusta ulotteisuudesta. Sisältöön ei kuulu sijaintia tai kokoa. Vastaavasti fysikaalisiin suureisiin ei kuulu mitään ajatusta sisällöstä.
© Otto Lappi 2001 (otto.lappi@edu.espoo.fi).