Kurssiin liittyvät muut verkkosivut:

Osa 2: Itseohjautuva oppiminen

Ongelmatapaukset

Tehtäväsivu

OSA 1: Alisuoriutuminen

Teoria, tunnistaminen, syyt ja korjaavat toimenpiteen

Sisällys:

I Määritelmä,

II Metakognitiivinen teoria

III Alisuoritumisen syyt,

IV Alisuoriutujan tunnusmerkkejä,

V Alisuoriutumisen kuntoutus ja oppimisen tukeminen

 

I Määritelmä:

Alisuoriutuminen on ero lapsen koulusuoriutumisen ja hänen arvioidun kykynsä välillä. Arviointi voidaan yhdistää mitattavaan älykkyyteen, luovuuteen, muihin saavutuksiin tai havainnoimalla saatuun tietoon.

Tärkeää muistaa:

• Lapset eivät ole syntyneet alisuoriutujiksi, vaan alisuoriutuminen on opittua.
• Lapset, joilla on erityinen leima (lahjakas, älykäs, erityislahjakas, muistikone, jne. ), ovat erityisen alttiita ulkopuolisille paineille todistaa olevansa leimansa arvoisia. Paineet voivat aiheuttaa heitä tuntemaan:

1. Tarvetta olla erityisen älykäs, lahjakas, täydellinen tai erityinen

2. Tarvetta olla erittäin luova ja omaperäinen

3. Huolta olla hyväksytty ja suosittu ystävien kesken (erityisesti nuoruusiässä korostuu sekä sosiaaliseen että ulkonäölliseen hyväksyttävyyteen liittyvä paine)

II Metakognitiivinen teoria selittämässä alisuoriutumista (Borkowski, 1994)

Onnistuneeseen oppimiseen sisältyy samanaikaisesti toiminnan järkevää säätelyä, eteenpäin vievää motivaatiota ja positiivisia tunteita. Alisuoritumisessa on enemmän tai vähemmän kyse vastaavien tekijöiden puuttumisesta, esimerkiksi riittämättömästä toiminnan kontrollista ja/tai negatiivista odotuksista sekä tunteista.

Jotta voitaisiin ymmärtää mekanismejä alisuoriutumisen taustalla on ensiksi kuvailta sellainen oppilas, joka suorituu tehtävistään erittäin hyvin (optimaalinen informaation proseissoija). Kehityksellisestä näkökulmasta optimaalisen prosessoinin taustalla usein lähiympäristön mallintaminen ja ohjaaminen kyseiseen optimaaliseen toiminnan suuntaan, mikä on myös optimaalisessa kouluympäristössä johtaa haasteelliseen ja motivoituneeseen oppimiseen. Seuraavassa taulukko ominaisuuksista, joka tekee toisista erinomaisia (metakognitiivisia) oppijoita verrattuna toisiin oppilaisiin.

Taulukko 1. Optimaalinen informaation prosessoija

 

Alisuoriutumiselle ovat tyypillistä erityisesti kohdat 3 (epätäydellinen itsesäätely), 5 ja 6 (motivaationallinen usko omaan yrittämiseen ja onnistumiseen), jotka usein yhdistyvät epäonnistumiseen kohdassa 8 (nähdä millainen olen lähi- ja etäistulevaisuudessa). Viimeksi mainitussa kohdassa on kyseessä epäonnistuminen taidossa nähdä "toivottu" minäkuva itsestä tehtävän jälkeen. Nuori joko ei onnistu hahmottamaan kyseistä kuvaa tai kuva on täysin epärealistinen, jolloin tavoiteltavaa minäkuvaa ei muodostu.

Metakognitio ja alisuoriutuminen: Yleinen malli

Seuraavassa esitetään ne pääongelmat, joista alisuorituminen metakogntiivisen mallin mukaan nuoruusiässä johtuu. Koska myös metakognitiiviset taidot ja oppimisen itsesäätely kehittyvät (tai kehittyvät todella hitaasti tai negatiivisesti kumuloituvaan suuntaan), saattavat nuoruusiän ongelmat suhteessa optimiin olla hyvin erilaisia (vrt Taulukko 1). Toistaalta yhteistä on kuitenkin alisuoriutumisen tunnusmerkkejä vastaava oppimiskäyttäytyminen, joka on poikkeaa optimaalisesta motivoituneesta työskentelystä.

Ongelma 1.

Oppilas epäonnistuu havaitsemaan onnistuneen ja epäonnisuneen toiminnan erot ja eritoten syyt, jotka onnistumiseen ja epäonnistumiseen johtaa. Onnistuminen ja epäonnistuminen tulisi osoittaa olevan yhteydessä yrittämiseen, etenkin epäonnistuminen. Kyseessä ovat kausaaliattribuutiot.

Ongelma 2.

Muodostuneet attribuutiot vaikuttavat suoraan työskentelyn toimeenpanoon. Positiiviset yritys- ja kykyattribuutiot vaikuttavat motivoiden toimeenpanoprosesseihin auttaen oppilaita aloittamaan ja toimintaan varmasti, analysoimaan tehtävää tarkasti, valitsemaan sopivat startegia ja monitoroimaan työnsä edistymistä. Jos nuori kohdistaa epäonnistumisen esimerkiksi omiin kykyihinsä on seuraksena häpeän tunne ja vastaavien tilanteiden välttäminen.

Ongelma 3.

Välttämätön linkki metakognitiivissa systeemissa - toiminan aloittamisen ja strategioihin perustuvien yritysten yhdistäminen - puuttuu. Tästä syystä johtuu myös suunnitelmallisuuden ja pitkäkestoisen työn puute. Tästä voi johtua myös ilmpulsiivinen käytös.

Ongelma 4.

Ajan mittaan heikot suoritukset vaikuttavat negatiivisesti minäkäsitykseen ja alentaa "omaa kuvitteellista" lähtötasoa ja moniaaikkia positiivisia yhteyksiä, joita toiminnan suorittaminen voisi tuoda mukanaan (epäonnisuminen nähdä oman kompenssin lisääntyminen -> positiivinen tulevaisuusminä eli toiminta järkevä). Esimerkiksi, jos alaluokilta asti on epäonnisumisesta on syytetty omia riittämättömiä kykyjä, on vaikea muuttaa ajatusmallia enemmän yrittämistä korostavaksi. Tässä vaiheessa välimatka etenkin muihin verrattaessa on kasvanut niin suureksi, ettei yrittäminen tuo juuri näkyvää lohdutusta. Tärkeää onkin verrata oppimista omaan kehittymiseensä.

Ongelmien mahdollisesta taustasta:

Lapsuudessa tavoitteellisen toiminnan puute ja/ tai palautteen ja/tai kannustimen antaminen vain hyvästä lopputuloksesta saattavat johtaa lapsen huomion vain lopputuloksiin ja valmiisiin tuotoksiin. Tässä tilanteessa epäonnistutaan huomioimaan prosessit ja niiden merkitys lopputulokselle (se mitä tehdään ja miten toimintaan tehtävän aloituksen ja lopetuksen välissä on ikään kuin merkityksetöntä). Tästä näkökulmasta voidaan ajatella, että toimeenpano ja strateginen ajattelu vastaavanlaisessa kannustinsysteemissä jää helposti kehittymättä. Samalla jää kehityttymättä kyky nähdä itsensä asioiden ja prosessien oppijana, koska tulos (epäonnistuminen tai onnistuminen) on enemmänkin kykyjen kuin yrityksen tulosta.

Näin alisuorituminen voidaan nähdä puutteellisena kognitiivisten toimintojen säätelynä, joka estää motivaationallisuuteen positiivisesti vaikuttavan ajattelutavan (kyky nähdä itsensä toivon perspektiivissä) ja yritystä korostavien uskomusten (attribuutional beliefs) muotoutumisen. Alinomaan jatkuvat epäonnistumiset vaikuttavat motivationaaliseen lähestymistapaan, tunteisiin ja jopa myöhemmin sosiaalisiin suhteisiin (rajaten ystäväpiiriä, vahvistaen ryhmässä toivottua käyttäytymistä), jotka voivat edelleen negatiivisesti vahvistavaa toinen toistaan. Tästä syystä alisuoriutuminen voidaan ajatella olevan elämän kaarellisena ongelma, josta ulospääsyyn tarvitaan ulkopuolisen apua.

Parhaiten metakognitiivisen mallin mukaisesti alisuoriutumiseen voitaisiin vaikuttaa ennalta ehkäisevästi alaluokilla ja jopa aikaisemmin varhaiskasvatuksessa. Tärkeää olisikin käydä läpi esimerkein ja mallintamalla metakognitiivisia komponentteja: a) miten tehtävä ja työskentely aloitetaan, b) miten olen vastuussa työskentelystäni (yritys ja kontrolli) ja c) miten näiden prosessien toteuttaminen vaikuttavat omaan kuvaan itsestäni (näin opin tämän asian ja osaan taas enemmän). On myös hyvä muistaa, että myöhemmässäkin vaiheessa toteutettavat oppimista tukevat ja korjaavat yksilölliset toimenpiteet on syytä kohdentaa oppimista korostavan tavoiteorientaation suuntaan. Palautteessa tulee huomioida esimerkiksi alisuoritumiseen liittyvien motivaationallisten ongelmien (kohdat 1-4 edellä) olemassa olo ja yrittävät palautteessaan korostaa oppimisstrategioiden käyttöä ja yrittämistä koskevaa palautetta, sillä muuten korjaavat toimenpiteen saattavat jäädä pinnalliseksi.

 

III Alisuoriutumisen syyt Vapaasti Rimm (1997) tekstistä käännettynä 1. Perhesyyt Seuraavien tekijöiden puuttuminen: itsenäisen ja motivoituneen työskentelyn mallintaminen, positiivinen suhde työhön, koulun ja opiskelun kunnioittamien. Perheellä on kiireiset arkirutiinit samanaikaisesti laspen varhaisen kasvun aikaan, jolloin aikaa ei riitä mielenkiintoiselle oppimiselle, leikeille, hauskanpidolle kotona. Vanhemmat ovat avoimesti vastaan koulun opetuskulttuuria; sekä opettajia että opetusmenetelmia ( 90% perheistä). Äitien tyytymättömyys omaan (aliarvostettuun ) työhönsä ja epäammatilliseen rooliinsa ("pystyisin paljon parempaan kuin työni tarjoaa"). Rimm ja Lowen tutkimuksessa 95% alisuoriutuvista oppilaisesta osoittivat, että he pystyvät manipuloimaan toista tai molempia vanhemmistaan suurimman osan ajastastaan (vanhemmista suurin osa vahvisti tulokset). 81% vanhemmista yhdistivät termin "erityinen" lapseensa ja kun "erityinen" leima hävisi se siirrettiin silloin kun se oli mahdollista toiselle perheen jäsenelle. • Vaikeasti muuttuvia/muutettavia perheen piirteitä: alhainen moraali ja vakavasti häiriintyneet perhesuhteet, jotka johtuvat erosta tai läheisen kuolemasta. Aiheuttavat tunnereaktioina ahdistuneisuutta, epävarmuutta ja masentuneisuutta. • Muutettavissa olevia perhepiirteitä: vanhempien ylisuojelu, perheen tiukka auktoriteettiasema, välinpitämättömyys, epäjohdonmukaisuus kasvatuksessa (vastakkaiset ohjeet, - palkinnot, - rangaistukset) ja jos toinen vanhempi on ns. "kaveri" ja toinen "kurinpitäjä". Kun verrataan alisuoriutujia ja hyvin koulussa menestyviä (joilla on mittauksissa havaittu sama kyky taso) seuraavia eroja on mahdollista löytää: Saavutukset ja kommunikaatio: hyvin menestyvät saavat selvää ja jatkuvaa palautetta vanhemmilta koskien oppimista ja menestymistä. Riippumattomuus ja riippuvuus: Hyvin menestyneet ovat itsenäisiä ja ymmärtävät yrittämisen ja lopputuloksen välisen yhteyden. He pystyvät jakamaan kokemuksiaan ja saavat huomiota sekä kotona että koulussa. He pystyvät järjestämään itsenäisesti työskentelyn eri ympäristöissä. Kunniotus / Elämänhallinta: Hyvin menestyvät kunnioittavat vanhempia ja opettajia. Hyvin käyttäytyvät arvostavat opetusta ja he eivät yritä manipuloida ympärillä oleviaan ihmisiä. Kilpailu: Hyvin menestyvät nauttivat kilpailusta huolimatta voittavatko he vai eivät. He eivät anna helpolla periksi. Heillä on yleensä kotona saatuja malleja sopivasta suoritus- ja oppimiskäyttäytymisestä. Vastuullisuus: Hyvin menestyvät ovat tunnollisia koulu- ja kotitehtävien suhteen. He osaavat tehdä hyvin aikatauluja, organisoida työskentelyään ja myös suorittavat tehtävät loppuun. Heillä on hyvät työskentelytavat ja he ymmärtävät kuinka yrittäminen liittyy heidän suorituksiin ja arvosanoihin.   2. Koulusyyt Kouluympäristön tunnusmerkit, jotka voivat altistaa alisuoriutumiselle: • Yksilön kunnioituksen puute (välinpitämättömyys oppilaista) • Kilpailuhenkinen ilmapiiri • Korostunut ulkopuolinen arviointi (suhteessa muihin / arvosanoihin) n • Joustamattomuus ja ankaruus • Korostunut virheiden ja epäonnistumisiin kohdistuva huomio • “Kaikki-kontrolloiva” opettaja • Palkitsematon ja jäykkä opetussuunnitelma • Negatiiviset tai liian alhaiset opettajan ennakko-odotukset • Kaveripaine
IV Alisuoriutujan tunnusmerkkejä Seuraava lista on englanniksi (according to Rimm, 1997): Identification checklist: if ten or more of these characteristics are identified it indicates that the child should be further evaluated to determine if he or she is indeed a gifted underachiever. Observe and interact with the child over a period of at least two weeks to determine if he or she possesses the following characteristics. If the student exhibits ten or more of the listed traits, individual intelligence testing (e.g., Stanford Binet; WISC-R) run by psychologist is recommended to establish whether he or she is a gifted underachiever (Withmore).
+ positive characteristics		- negative characteristics
Superior comprehension and retention of concepts when interested +		Evidences low self-esteem in tendencies to withdraw or be aggressive in the classroom -
Shows initiative in pursuing self-selected projects at home +		Tends to set unrealistic self-expectations; goals too high or too low -
Has a wide range of interests and possibly special expertise in an area of investigation and research +		Dislikes practice work or drill for memorization and mastery -
Vitality of imagination, creative +		Easily distracted, unable to focus attention and concentrate efforts on tasks -
Does not function comfortably or constructively in a group of any size +		Resists teacher efforts to motivate or discipline behavior in class -
Shows acute sensitivity and perceptions related to self, others and live in general +		Has difficulty in peer relationships; maintains few friendships -
Exceptionally large repertoire of factual knowledge +		Seems to avoid trying new activities to prevent imperfect performance; evidences perfectionism, self-criticism -
Vast gap qualitative level of oral and written work +		Evidences low self-esteem in tendencies to withdraw or be aggressive in the classroom -
		Persistent dissatisfaction with work accomplished, even in art -
		Poor test achievements -
		Achieving at or below grade-level expectations in one or all of the basic skill areas: reading, language arts, maths -
		Tends to set unrealistic self-expectations; goals too high or too low -
Alisuoritujan tunnusmerkit voidaan luokitella seuraaviin kolmeen luokkaan, niiden esiintymisen ja "vakavuuden" mukaan:   Ensijaiset alisuoriutujan tunnusmerkit • Henkilökohtaisen kontrollin puute: Kun he epäonnistuvat, he syyttävät heidän kykyjen puutetta (olen tyhmä, huono, en osaa), kun he onnistuvat, heidän attribuutiot (syyt) kohdistuvat itsen ulkopuolelle esimerkiksi onneen (mulla kävi hyvä tuuri tässä kokeessa); voimakkaat itsekontrollin tunteet ovat tunnusmerkkejä lahjakkaille oppilaille EI alisuoriutujille. • Opittu avuttomuus: Jos lapsi ei nää yhteyttä yritystensä ja tulostensa välillä, hän osoittaa helposti opitun avuttomuuden tunnusmerkkejä. Jos tilanne on näin pitkällä on ymmärrettävää, että lapsi ei välttämättä halua enää yrittää, vaikka tilanne sitä vaatisi. • Myöhempi suoritustaso on voimakkaasti yhteydessä siihen miten oppilas arvioi onnistumisensa tai epäonnistumisensa syitä: a) omiin kykyihin, tehtävän vaikeuteen, yrittämiseen vai onneen. Syiden kohdistuessa yritykseen johtaa yrittämiseen jatkossa , mutta syiden kohdistuessa tehtävän helppouteen tai onneen ei johda yrittämiseen jatkossa. • Alhainen itsearvostus joka johtaa heikkoihin suorituksiin. Oppilaalla on joku tärkeä elämänalue, jolla hän ei tunne pärjäävänsä tarpeeksi hyvin (esim. sosiaaliset suhteet, ulkonäkö jne.)   Toisijaiset alisuoritujan tunnusmerkit Työskentelyn (erityisesti haasteellisen) välttäminen (minäkäsityksen suojeleminen) Suojelee alisuoritujia tunnustamasta, että heillä ei ole tarpeeksi itseluottamusta (pelkää vertailua / ja mahdollista epäonnistumista) tai pahemmassa tapauksessa suojelee itseään jatkuvilta epäonnistumisilta (parempi olla ”kavereiden silmissä” laiska kuin tyhmä) Välttelee tavoitteen asettamista ja tuottavaa yrittämistä. Alhaiset tavoitteet sisältyvät heikkoon minäkäsitykseen kyseisellä alueella ja alhaiseen itseluottamukseen. Kyvyttömyys työskennellä ja tulla toimeen silloin kun kyseessä on kilpailu tai kilpailuun verrattava tilanne, jos he eivät voi nähdä itseään voittajina. Johtaa kilpailuden välttämiseen koulussa ja koulun ulkopuolella elleivät he nää mahdollisuuksia menestymiseen. Kaksi mahdollista välttämiskäyttäytymismallia: syrjäänvetäytyminen tai aggressiivinen / vihamielinen vastaus.   Kolmannen tason alisuoriutumisen tunnusmerkit Tähän ryhmään kuuluvat Rimmin (19939 mukaan kahden erilaisen ryhmän osallistujia. Tämän ryhmän oppilaita voidaan tarkastella suhteessa heidän mukautuvuuteen tai mukautumattomuuteen suhteessa omiin tavoitteisiinsa sekä heidän riippuvaisuuden ja itsenäisyyden suhteessa tavoitteisiin. Mukautuvat alisuoriutujat muuttavat tavoitteitaan ja näin eroavat mukautumattomista alisuoriutujista. •  Mukautuvien suurimpana ongelmana on, että he toimivat suoritusmotivaation ohjaamina. •  Mukautumattomat toimivat myös suoritusmotivaation ohjaamina, mutta heidän ongelmansa on ”vakavampi”, koska he eivät pysty muuttamaan tavoitteitaan. •  Mukautumattomat, riippuvaiset ja itsenäisillä oppilailla on yleensä jo havaittavissa olevia suuria ongelmia, koska he eivät osaa joustaa. •  Tyyppiesimerkkejä mukautumattomista ja riippuvaisista yksilöistä ovat oppilaat, jotka työskentelevät miellyttääkseen vanhempiaan, vaikka omat kyvyt (& kiinnostuksen kohteet) eivät ole samansuuntaiset •  Tyyppiesimerkkinä mukautumattomista ja itsenäisistä yksilöistä ovat oppilaat, jotka ovat perfektionisteja luonteeltaan. Jossain vaiheessa olisi ehkä hyvä myöntää, ettei omat taidot riitä aivan kaiken oppimiseen ja samalla siihen, että on sosiaalisesti, urheilullisesti, ulkonäöllisesti ja niin edelleen menestyvä. HUOM: Toisaalta perfektionismi (kaikkitietävyys tai –osaavuus) on saavuttamatonta ja tästä syystä tarjoaa tietyssä vaiheessa yksilölle mahdollisuuden huonoon suoritukseen (”kukaan ei voi olla täydellinen”). Erityisiä ongelmia muodostuu siinä vaiheessa, kun kyseessä on yksilölle tärkeä oppimisen osa-alue, joka vaikuttaa hänen itsearvostukseensa (”Olen hyvä lukuaineissa ja erityisesti englannin kielessä, nyt kuitenkin minulla on vaara saada heikko tulos ko. aineessa eli olenko enää hyvä englannin kielessä, olenko hyvä enää lukuaineissa?). http://www.vanderbilt.edu/AnS/psychology/health_psychology/perfect.htm   Neljännen tason alisuoritutujien tunnusmerkit • Heikot oppimistaidot, tehottomat opiskelumenetelmät, , heikko keskittymiskyky, ongelmia “sopivan” käytöksen osalta sekä koulussa että kotona • Ongelmia ystävyyssuhteissa • Usein liittyy toissijaiseen välttämisorientoituneeseen käyttäytymiseen, mikä yleensä johtuu minäkäsityksen suojelusta kyseisellä osa-alueella Takaisin sivun alkuun
V Alisuoriutumisen kuntouttaminen Yleensä alisuoriutuminen jatkuu, koska koti, ystävät ja/tai koulun tukee alisuoritumista tai kyseiset tahot yrittävät korjata oireita syiden sijasta. Tästä syystä opiskelijat eivät ole motivoituneet ja heiltä edelleen puuttuvat välttämättömät taidot kontrolloida oppimistaan ja parantaa suorituksiaan. Yleensä ohjaus kannattaa aloittaa yrityksen ja lopputuloksen yhteensovittamista: Oppilaiden on tärkeää ymmärtää yrittämisen merkitys lopputulokselle. Tästä syystä opettajan tulee olla ohjaamassa oppilasta tunnistamaan oman yrittämisen ja lopputuloksen välinen yhteys: Yleensä suoriutujat voidaan jaotella seuraavanlaiseen nelikenttään: • 1. Neljännes: Sopiva yritys, tavoitteet oikealla tasolla • 2. Neljännes: Sopiva yritys, tavoitteet ovat liian korkeat tai alhaiset • 3. Neljännes: Yrittäminen ei yhteydessä tavoitteisiin, tavoitteet oikealla tasolla • 4. Neljännes. Yrittäminen ei yhteydessä tavoitteisiin, tavoitteet eivät ole järkevät (kaikkein ongelmallisin alisuoritumisen ryhmä)   Rimm (1997) on kehitellyt kuusi-portaisen mallin alisuoriutumisen kuntouttamiseksi: Arviointi - Assessment Kommunikaatio - Communication Tavoitteiden vaihtaminen - Changing expectations Roolimallin tunnistaminen - Role Model Identification Puutteellisten taitojen korjaaminen - Correction of Skill Deficiencies Muutokset ja/tai vahvistaminen - Modification or Reinforcements Jotta alisuoriutumisen kierre voitaisiin katkaista, kaikki kuusi askelmaan tulee ottaa huomioon ja niiden tavoitteista, sitoutumisesta, seurannasta ja vaikutuksista tulee keskustella (erityis-, opettajan ja/tai opinto-ohjaajan) vanhempien kanssa. Vaihe 1: Lähtötilanteen arviointi Taitojen, kykyjen, käyttäytymistä ohjaavien kannustumien ja kognitioiden arvioiminen suoritustilanteessa: Havainnointi suoritustilanteessa: jännitys, keskittymiskyky, frustration sietokyky, ongelmanratkaisutaidot, minään liittyvien puollustusmekanismien käyttö, ja kuinka reagoi henkilökohtaiseen palautteeseen sekä rohkaisuun  Yksilölliset suoritustestit: joiden avulla voidaan arvioida vahvuuksia ja erityisesti puutteita perustaidoissa kuten lukemisessa, kirjoittamisessa ja matematiikassa. Kysely: jonka avulla saadaan selville lisätietoja kiinnostuksen kohteesta, luovuudesta, persoonallisuuden piirteistä, mahdollisesta potentiaalista ja oppimistyylista (vahvuus) Vanhempien (molempie) ja oppilaiden haastattelut Riippuen iästä lapsen tulisi tehdä erilaisia testejä: älykkyys, saavutustestejä (esim. GAIM, AIM or AIM-TO should be used to get a description of extent and type of underachievement (dependent/ dominant/ mixed)). Vaihe 2: Keskustelu • Keskustelu vanhempien ja opettajien välillä on erittäin tärkeää • Ensimäisessä kohtaamisessa kokouksen järjestäjän tulee ehdottomasti varmistaa, että kyseessä on oppilaan tukemiseksi tähtäävä projekti (ei vanhempien syyttäminen) • Jos vahemmat eivät ole halukkaita tekemään yhteistyötä, toinen henkilö (lapsen edustaja, joka voi olla myös erityisopettaja, opinto-ohjaaja) tulisi olla mukana opettajan lisäksi. Ja tästä tulee ilmoittaa vanhemmille. • Keskustelun sisältö tulee sisältää keskustelua arvioiduista kyvyistä, saavutuksista , formaalisesta ja ei-formaalisesta arvioinnista sekä arviointi suhteessa lapsen riippuvaisuuteen ja itsenäisyyteen. Vaihe 3: Tavoitteiden vaihtaminen • Pyritään vaikuttamaan yksilön omien ja ystävien tavoitteita yksilöllisen ohjauksen ja ryhmäohjauksen avulla (esim. luokassa oppimistavoitteisen toiminnan mallintaminen). • Tavoitteena on myös saada sekä vanhemmat että opettaja uskomaan ja sanomaan, että he uskovat oppilaan mahdollisuuksiin parantaa taitojaan ja suorituksiaan. • Alisuoriutumisen taustalla on joskus perheen sisarusten välinen kilpailu. Myös tämä mahdollisuus on hyvä selvittää ja “purkaa” kilpailullinen tilanne. • Oppimisympäristön (tehtävät, opetusmenetelmät) muuttaminen oppimistyyliä vastaavammaksi. Opettaja vs. oppilakeskeisyys. Avoimet vs. suljetut tehtävät. Vaihe 4: Sopivan roolimallin valitseminen • Tutkimus roolimalleista on osoittanut, että roolimalliksi valitulla henkilöllä on voimakas vaikutus yksilön käytökseen, jos hänessä on samoja piirteitä ja mielenkiinnon kohteita kuin kyseessä olevassa yksilöllä. • Mahdollinen henkilö voi olla tuutori, mentori (vanhempi oppilas), opettaja, sisarus, opinto-ohjaaja, psykologi, erityisopettaja jne.. • Mallilla tulisi jakaa mahdollisimman moni seuraavista piirteistä: •  Sama sukupuoli •  Hänellä on "kasvattajan ominaisuuksia" •  Samankaltaisuus lapseen (esim. sosioekonominen tausta, mielenkiinnon kohteet, erityisharrastus, rotu, maailmankatsomus, jne. ) •  Avoimmuus kohdata onglemia • Halu antaa aikaa (tarjoaa apua työssä, työn ulkopuolella ja keskusteluissa) • Positiivinen suhtautuminen elämään. • Mallilla ei saa olla alisuoritumiseen viittaavaa käyttäytymistä!! Vaihe 5: Puutteelisten taitojen korjaaminen • Tavoitteiden suuntainen ohjaaminen • Erityinen ajanjakso (esim. viikottain kahden kuukauden ajan) • Kannustaminen ja tukeminen itsenäiseen työhön • Erityistä tarkkailua tulee kohdentaa lapsen manipuloivaan käyttäytymiseen (samat säännöt kaikilla aikuisilla) • Lapsen tulisi tuntea ja huomata yrittämisen ja tulosten välinen yhteys •  Oppimisstrategioiden ja –taktiikoiden opettaminen Vaihe 6: Muutokset ja/tai vahvistaminen sekä koulussa että kotona • Lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteiden asettaminen, jotka yhdessä takaavat onnistumisen • Onnistumista tulee tukea palautteella seuraavasti: • Yhdistä palaute aina strategioiden käyttöön ja erityisesti yrittämiseen • Pyri antamaan heti onnistuneen toiminnan jälkeen • Älä anna hyväksyvää palautetta loppuun asti tekemättömistä tehtävistä • Jos haluat palkita palkinnolla (objektilla), muista edelleen kertoa mistä kaikesta (osaprosessit, strategiat) kyseinen palkinto on ansaittu. Rimm, S. B. (1997). Underachieving Syndrome: A National Epidemic. In Davis, G. A. and Rimm, S. B. (Eds.) Education of the gifted and talented, 4 th ed., (pp. 416-434). Allyn and Bacon. Needham Heights. Voidaan kai ajatella, että kaikki nämä edellä mainitut ehdotukset voisivat olla toimivia kuntoutustoimenpiteitä kenelle tahansa erityisoppilaalle toteutettuna.