Olli oli ennen esikouluikää tavallinen ehkä hieman vähäuninen poika, joka kuunteli mielellään tarinoita ja rakenteli lego-palikoilla, kuten muutkin ikäisensä pojat. Äitinsä mukaan Olli oppi hieman myöhemmin kävelemään kuin ikätoverinsa. Puhumisen alkuvaiheet sijoittuvat äidin muistikuvien mukaan samaan vaiheeseen muiden lasten kanssa, vaikka äidillä ei oikein vertailupohjaa ajatuksilleen ollut: "...paljon ei kyllä muita lapsia ollut meidän pihapiirissä ennen eskaria...". Esikouluvaiheen alettua Olli oli joka tapauksessa selvästi edellä ikätovereitaan sekä motorisilta että kognitiivisilta taidoiltaan. Esikoulu oli myös ensimmäinen paikka, jossa Ollin ongelmat ilmaantuivat. Esikouluvaiheessa nimittäin todettiin, että vaikka pojalla oli sekä selvästi kielellisesti lahjakkaan lapsen piirteitä (rikkaampi sanavarasto, ikäisiään laajemmat yleistiedot ja erityinen ikätasolle poikkeava ongelmien kysymisen taito), oli hänellä samanaikaisesti tärkeillä koulutyössä vaadittavilla osa-alueilla (kuunteleminen, ohjeiden seuraaminen, tarkkaavaisuus ja pitkäjänteisyys) selvästi puutteita. Edellä mainitut ongelmat esiintyivät erityisesti ryhmässä toimimisen osalta. Pojan hyvien yleistietojen pohjalta ajateltiin, että sosiaaliset ongelmat korjaantuvat kouluunsiirtymisen jälkeen, kun tiedoille on enempi käyttöä. Näin Ollin esikouluvuosi kului pääasiassa kieltoja ja käskyjä enemmän tai vähemmän onnistuneesti noudattaen.
Koulun alkua Olli odotti innoissaa sillä mielenkiinto oppia oli kova. Vuoden alussa Ollin käyttäytyminen pysyi kontrollissa, mutta oppimisen alkuinnostuksen laannuttua ongelmia ilmaantui. Ollilla oli edelleen häiritsevän kova into kertoa kaikki vastaukset opettajan kysymiin kysymyksiin ennen kuin muut oppilaat olivat saaneet edes kättään ylös. Ongelmia oli myös lukemaan oppimisen osa-alueella; kirjaiten ja äänteiden opettelu eivät Ollia kiinnostaneet, joten Olli osallistui osa-aikaseen erityisopetukseen heikkojen lukijoiden pienryhmässä. Vanhemmat huolestuivat siinä määrin Ollin kehityksen epämääräisyydstä, että käyttivät Ollia tuttavapsykologillaan, joka totesi rauhoittavasti, että Ollin älykkyysosamäärä oli selvästi yli ikäistensä keskitason. Niinpä joulun aikaan Ollin vanhemmat paneutuivat Ollin lukemisongelmaan kotona ja onnistuivat teettämään Ollilla syksyllä tekemättä jääneet harjoitteet ja koulutehtävät. Pian joulun jälkeen Olli oppi lukemaan ja toukokuun loppuun mennessä hän kuului lukemistestin perusteella luokan parhaimpien lukijoiden joukkoon. Kevään lopulla eteen tuli kuintenkin uusi ongelma, kun toiset oppilaat alkoivat välitunneilla kiusata Ollia "neropatti" ja "välkky" -nimityksin.
Toisen luokan syksyllä jatkettiin siitä mihin ensimmäisellä luokalla oltiin jääty. Ollin impulsiivisuus yhdessä mielikuvitusrikkaan puheen ja tekstin tuoton kanssa, jotka olivat kesän aikana entisestään parantuneet hurjan lukuinnostuksen ansiosta (Olli oli viettänyt ensimmäisen kesäloman erilaisia kirjoja ahmien) aiheuttivat päänvaivaa opettajalle. Opettajan arvion mukaan Olli olisi pystynyt tekemään kaikki toisen luokan äidinkielen ja matematiikan tehtävät kuukaudessa valmiiksi. Päävaivaa Ollin käytös tuotti myös Ollille itselleen, sillä luokkakaverit kiusasivat Ollia edelleen. Tilanne kärjistyi yhtenä marraskuisena välituntina rajuun fyysiseen kontaktiin luokan muiden poikien kanssa. Tässä vaiheessa rehtorin täytyi puuttua tilanteeseen pyytämällä oppilashuoltoryhmä ja vanhemmat yhteiseen istuntoon. Psykologi oli tilanteen perusteella antanut ensilausunnon, jonka mukaan Ollilla on poisulkumenetelmän perusteella AD/HD ja hänen luokkasijoittamista tulisi uudelleen harkita. Olli itse oli masentunut, hajamielinen ja kieltäytyi enää menemästä kouluun.
Baum, S. & Olenchak. F.R. (1998).
The Alphabet Children: GT, ADHD, and More.