Kurssiin liittyvät muut verkkosivut:

Osa 1: Alisuoriutuminen

Ongelmatapaukset

Tehtäväsivu

OSA 2: Itseohjautuva oppiminen

- kuinka tukea oppilaan oppimismotivaatiota

Sisällys:

I Määritelmä

II Taustaa

III Itsesäätöisen oppimisen malli

IV Itseohjautuvuuteen ohjaamisesta

V Perusedellytykset motivoituneelle oppimiselle

 

I Määritelmä

"Itsesäätöinen oppiminen tarkoittaa yksilön ajatuksia, tunteita ja tekoja, joiden avulla pyritään saavuttamaan asettetuja oppimistavoitteita" Zimmerman, Bonner & Kovach (1996).

II Taustaa

Oman toiminnan tarkkailun taidot ovat yksi olennaisimmista tunnuspiirteistä, jotka luonnehtivat erinomaista ja asiantuntijamaista suorittajaa (cf. Bloom, 1985; Ericsson, et al., 1993, Glaser, 1996). Jos potentiaalista lahjakkuutta (ts. vahvuutta) halutaan tukea, on tärkeää opettaa sopivia metakogntitiivista ajattelu- ja oppimisstrategioita, jotka tukevat itseohjautuvaa oppimista. Yhtä tärkeää on muokata oppimisympäristöä niin, että se mahdollistaa itseohjautuvan opetuksen.

Samat tunnusmerkit yhdistetään usein myös lahjakkaisiin opiskelijoihin. Esimerkiksi usein kuvaillaan, että lahjakkaat oppilaat ovat itsenäisiä, suosivat yksilöllisiä opiskelumenetelmiä ja viettävät tuntikausia aikaa oman mielenkiinnonkohteensa parissa. Heidän hyvät tulokset muodostuvat, ei niinkään synnynnäisestä lahjakkuudesta vaan kontrolloidusta itseohjautuvuudesta ja itsetarkkailusta. Tarkkaillessaan toimintaansa he tehokkasti kontrolloivat omaa oppimisvauhtiaan ja pystyvät ennakoimaan mitä pitää muuttaa, jos asetetut tavoitteet eivät näytä olevan saavutettavissa. Lisäksi, he ovat sisäisesti kontrolloituja: he ovat tietoisempia tarpeistaan, tunteistaan ja niiden taustalla piilevistä syistä. He tietävät vahvuutensa ja pystyvät näin muokkaamaan ympäristöä sopivammaksi suhteessa tavoitteisiinsa. Luonteenpiirteinä peräänantamattomuus usein yhdistään lahjakkaisiin oppijoihin. Lisäksi he ovat yleensä hyvin motivoituneita.

Vaikka lahjakkailla oletetaan olevan poikkeukselliset metakognitiiviset taidot ja poikkeuksellinen taipumus itseohjautuvuuteen, on erittäin tärkeää, että myös lahjakkaille opetetaan ja harjoitutetaan heidän kehitystasolleen sopivien metakognitiivisten strategioiden käyttöön. Jos strateginen opetus ei ole sopusoinnussa heidän taipumustensa ja kehitystasonsa kanssa tapahtuu regressiota. Pahimmassa tapauksessa he saattavat oppia luottamaan synnynnäiseen lahjakkuuteensa (tai älykkyyteensä) ja omaksua staattisen käsityksen älykkyyden luonteesta tyyliin "vain lahjattomat harjoittelevat / lukevat". Tällöin älykkyys saattaa muuttua kaksiteräiseksi miekaksi: "mitä enempi yrittää sitä lahjattomampi on". Jotta oppilaat välttyisivät edellä mainittujen lahjakkuuden tai älykkyyden staattiisuutta korostavien käsitysten rasituksilta tulisi oppilaille puhua heidän vahvuuksistaan, miten he ovat ne saavuttaneet ja miten vahvuutta voidaan edelleen parantaa (Dweck 1999; muokkautuva älykkyys). Haasteellisten tehtävien ja kehitystasolle sopivien oppimisstrategioiden opettamisen myötä voitaisiin välttyä myös oppimismotivaation vähittäiseltä katoamiselta, mikä on todettu jatkuvan läpi perusopetuksen ensimmäiseltä luokalta yhdeksänteen asti (Harter, 1979). Kuten Rogers jo 1969 totesi "Yet (in the beginning of the school) it (motivation) is there and it is our task as facilitators of learning to tap that motivation, to discover what challenges are real for the young person, and to provide the opportunity for him to meet those challenges"(p. 131).´

III Itsesäätöisen oppimisen malli

Malli pohjalla on sosiaalis-kognitiivinen teoria (Bandura, 1986). Kuten sosiaalisen kogntiinen teoria painottaa, käyttäytymisen tarkkailu on yksi keskeisimmistä uusien taitojen oppimis- ja omaksumismenetelmistä. Tästä syystä tarkkailun ja mallista oppimisen merkitys suhteessa esimerkilliseen (ts. tavoiteltuun) toimintaan (asiantuntijan, esimerkillisen kaverin, opettajan mallintaminen) korostuvat myös strategioiden oppimisessa. Toiminnassa tulisi korostua myös suora palaute liittyen yrittämiseen. Lisäksi uusien strategioidne harjoitteluvaiheiden, jotka toteutetaan oppimistehtävien avulla tulisi sisältää erityistavoitteiden asettamista ja oman toiminnan monitoroinnin menetelmiä (itsereflektio).

Malli soveltuu sekä lasten että aikuisten oppimistilanteiden tukemiseen ja kehittämiseen. Lisäksi mallia voidaan soveltaa toimivaksi muun muassa eri tieteen ja taiteen aloilla (musiikki, taide, tiede, johtaminen, eri urheilulajit). Mallin avulla on tekijöidensä Zimmerman, Bonner & Kovach (1996) mukaan mahdollista saavuttaa tehokkaampia ja toimivampia ajattelu- ja oppimisstrategioita, jotka johtavat parempaan suoritustasoon. Koulusovelutuksessa opetussuunnitelma keskittyy systemaattisesti kehittämään ajattelu- ja oppimisstrategioita, joiden avulla pyritään saavuttamaan kehittyneempi suoritustaso. Malli on sovellettu onnistuneesti myös sellaisille potentiaalisesti lahjakkaille oppilaille, joita usein päädytään luonnehtimaan sanoilla "Se ois kyllä lahjakas ja siitä vois tulla vaikka mitä, jos se viittis!". Malli auttaa selittämään järkevän oppimisen perusteet kuvaillen vaiheittain kaikki ne tekijät (joihin itse valinnoillaan voi vaikuttaa), jotka vaikuttavat suoritukseen ja sen tasoon. Näin opiskelija voidaan saada siirtymään uuteen ajattelumalliin, jossa hän toimii oppimisensa ja älykkyystasonsa kontrolloija uhrin asemasta. Kun nämä seikat ovat tiedossa oppilas voi muokata oppimisympäristöään, käyttää tehokkaasti oppimisstrategioita, suunnitella ajankäyttöään ja niin edelleen.

Mallin mukaan sisällöt (opittavat tiedot) ovat harmoniassa opettavien ajattelutaitojen ja -strategioiden kanssa. Malliin liittyy neljä komponenttia: a) tavoitteen asettaminen, b) oppimisstretegian valinta, c) itsemonitorointi ja d) systemaattinen harjoittelu, joita kaikkia voi systemaattisesti harjoittaa luokassa. Komponenttien vaiheita voidaan eriyttää oppilaan kykyjen ja taitojen mukaan.

Olennaista on siis keskittyä prosesseihin tuloksen sijasta. Pelkkä yrittäminenkään ja yhteen oppimisstrategiaan nojautuminen (pänttääminen = oppimisstrategiana kertaus) siis ei auta suorituksessa kuin tiettyyn pisteeseen asti (joskin sillä voidaan saavuttaa esimerkiksi kiitettävä peruskoulupäästötodistus). Tulevaisuuden ja kehityksen kannalta on tärkeämpää oppia tunnistamaan osatekijöitä, joista suoritus muodostuu. Olisikin hyvä, että oppilaat (lahjakkaat oppilaat mukaanlukien) tulisivat tietoiseksi oppimisen prosesseista ja niiden vaikutuksesta älykkyyden ja lahjakkuuden muokkautuvuuteen.

Oppimisstrategioita voidaan opettaa onnistuneesti millä luokka-asteilla tahansa, mutta opetuksen tulee olla johdonmukaista ja jatkuvaa. Pelkästään tieto oppimisstrategioista ei ratkaise kaikkia ongelmia, sillä oppiminen on monimutkainen prosessi johon vaikuttavat aina luonteenpiirteet ja motivaatio. Esimerkiksi tieto oppimisstrategioista ei aktualisoidu, jos oppilas ei pysty käyttämään aikaisempia tietojaan hyväksi muodostaessaan tavoitteita ja jos tarjottu toiminta ei tarjoa tavoiteltavaa arvoa.

Kaikki oppimisstrategiat eivät sovi kaikille oppmistyyleille, eikä ensimmäisellä kertaa saavuteta uuden oppimsistrategian käyttöönottamisessa välttämättä hyviä tuloksia. Uuden strategian oppiminen vie huomattavasti energiaa ja se vaatii tietoista itsensä "koettelmista". Vähittäisien oppimisen säännöt (vrt. automatisoituminen) toimivat niin lasten (esim., valikoiva tarkkailu) kuin aikuistenkin kehityksessä (esim., epävarmuuden kontrolli). Oppimisstrategian käyttö ja omaksuminen onnistuu jatkossa tehokkaasti vain silloin kun oppilas asettaa itse tavoitteet, suunnittelee työskentelyprosessin oppimisstrategiavalintoineen ja arvioi työskentelynsä jälkikäteen kyseisen strategian toimivaksi eri työskentelyvaiheet analysoiden. Jotta oppilaat pystyisivät analysoimaan työskentelyn eri vaiheet, he tarvitsevat alkuvaiheessa ohjausta.

Hyvä tapa aloittaa strategioiden opetus on pyytää heitä arvioimaan omaa tavoitteellista työskentelyään (esim. kotitehtävät, joissa pyydetään esimerkiksi oppimaan uusi oppiaine kappale "selkärangattomat", viikkoprojektit yms.). Itseohautuvassa työskentelyn arvioinnissa oppilasta pyydetään arvioimaan seuraavia kohtia:

1. Itsearviointi ja tarkkailu: tapahtuu, kun oppilaat arvioivat heidän omaa tehokkuuttaan a) suhteessa heidän aikaisempiin kokemuksiin ja suorituksiin sekä b) havaintoihin omasta yrittämisestä (kuinka keskittynyt - keskeytyikö työskentelyni - paljon aikaa kulutin juuri opiskeluun?)
• Uudessa tehtävässä/tilanteessa arviointi on hankalaavaikeaa, mutta em. tekijöiden kirjaaminen auttaa keräämään tietoa erilaisista tehtävistä ja samalla tehtävätietoisuus paranee (esim. ajankäyttö erilaisissa tehtävissä).
2. Tavoitteenasettaminen ja strateginen suunnittelu: tapahtuu, kun oppilaat analysoivat tehtävän, asettavat oppimistavoitteet ja suunnittelevat työskentelyn valitun strategian avulla
• Uudessa tehtävässä/tilanteessa opettajat voivat ohjata analysoimaan tehtävää (esim. miten tehdään työjärjestys)
3. Strategian suorittaminen: tapahtuu, kun oppilaat etenevät suunnitelmansa mukaan tarkkaillen omaa suoritustaan
• Vain huolellisesti etenemällä vaiheittain voi oppia uuden strategian. Muuten helposti toimitaan vanhan kaavan mukaan.
4. Strategian käytön tarkkailu suhteessa tulokseen: tapahtuu, kun oppilaat tarkentavat tarkkailunsa oman tarkkailevat omaa työskentelyään suhteessa tavoitteeseen.
   • Esimerkiksi, kun opiskelija käyttää organisointia oppimisstrategiana oppiessaan maantiedon käsitteitä keski-euroopasta hän voi havaita, että nimet voi olla ehkä helpompi muistaa kategorioisoiden ne järviin, jokiin, meriin kuin maittain. Tai yhdistää opeteltavat järvet, joet, meret aina samaan järjestykseen maittain.

    

Esittelemällä ja ohjaamalla itseohjautuvan oppimisen syklin opettajat auttavat oppilaita (lahjakkaitakin) huomaamaan ja ymmärtämään yhteyden heidän oppimistoiminnan ja tulosten välillä.

Sykli voidaan katsoa alkavan tavoitteenasettamisesta, mutta taustalla on usein vastaavanlaisista tehtävistä kerättyä informaatiota.

IV Itseohjautuvuuteen ohjaamisesta:

Opettajan roolin tulee muuttua traditionaalisemmasta opettajakeskeisestä sisältöjen opettamisesta, oppilaiden opiskelun tarkkailusta ja luokan keskiarvon mukaan toimimisesta enemmän oppilaskeskeisempään suuntaan. Vastuuta siirretään niille oppilaille, jotka vastuunottoon pystyvät esimerkiksi seuraavasti:

1. Itseohjautuvuuteen ohjataan

   a) pyytämällä heitä tarkkailemaan oppimistaan

   b) ohjaamalla oppilaita analysoimaan tehtäviä

   c ) auttamalla heitä asettamaan tavoitteitaan ja kirjaamaan ylös mahdollisia strategioita, joilla tavoitteseen päästään

    

2. Opettajan mallintaminen (etenkin muiden mallien puuttuessa) strategioiden käyttöä

   a) antamalla esimerkkejä miten itse toimii haasteellisissa tilanteissa

   b) esittämällä eri ratkaisuiden vaikutuksia lopputulokseen ja sen arvointiin

   c) arvioimalla saatua tuotosta erilaisten osaprosessien kautta

    

3. Opettajat ohjaavat ja rohkaisevat oppilaita tekemään työskentelyprosessin analyysia. Tärkeää on, että opettaja pystyy auttamaan silloin kun oppilas ei pääse eteenpäin.

Kun opettajan toimii jo varhaisessa vaiheessa oppilaiden (lahjakkaidenkin) kanssa itseohjautuvaan oppimiseen kannustaen, ymmärätvät oppilaat oman vaikutusmahdollisuutensa tuotoksiin. Samalla oppilaiden tehtävätietoisuus kasvaa, samalla he oppivat tunnistamaan omia vahvuuksiaan suhteessa erilaisiin tehtäviin, mikä ruokkii "sopiven" oppimistavoitteidne (haasteiden) asettamista. Kaikki nämä prosessit ja tietoisuus niistä lisäävät kompetenssin kasvua ruokkivaa motivoitunutta oppimissuuntausta.

V Perusedellytyksiä motivoituneen oppimisen onnistumiseksi (Wookfolk 1995; Ames 1992)

 

1. Perusteet, jotka soveltuvat kaikille oppilaille (turvallisuus, häiriöttömyys)

1) Oppimisympäristö (luokka) täytyy olla suhteellisen hyvin organisoitu ja häiriösuojattu

2) Kärsivällisyys ohjauksessa (väärin –menneiden tehtävien ja rangaistusten käyttöä vältettävä, virheet = mahdollisuus oppia)

3) Tarjotut tehtävät haasteellisia ja järkeviä

4) Käytä aiheeseen liittyviä autenttisia ongelmia (esim. mikä on verojen % osuus hinnoista / palkasta)

 

2. Oppilaan arvio kompetenssista suhteessa tehtävään (Millä tasolla suoriudun tehtävästä?). Auta oppilasta tunnistamaan tehtävät, niiden vaatimukset ja suhteuta se oppilaan osaamiseen. Oppilaan itseluottamuksen ja positiivisten odotusten rakentaminen.

1) Opetus aloitettava oppilaan tasolta (vähitellen eteenpäin ja eriyttäminen)

2) Oppimistavoitteet ovat selviä, tarkkoja ja mahdollista saavuttaa (välitavoitteet)

3) Alleviivaa vertailua omia aikaisempia suorituksia kohtaan (portfoliot). Huom. vältä vertailua toisiin

4) Keskustele ja kerro esimerkkejä (tarinoita) kykyjen harjoittamisesta, älykkyyden, lahjakkuuden muokkautuvuudesta.

5) Ole mallina (kerro ääneen miten ratkaiset ongelmia (vaikeita) arkipäivässäsi, jopa tunnilla: ”Nytpä onkin haasteellinen tehtävä, kannattaa alussa miettiä rauhassa …)

 

3. Haluanko tehdä tätä? Auta oppilasta näkemään oppimisen arvot.

1. Yhdistä oppimistehtävät oppilaiden tarpeisiin ja vahvuuksiin aina kun mahdollista

2. Jaa, jos mahdollista, luokka-aktiviteetit (tehtävät) mielenkiinnon mukaan, voit yrittää eriyttää opettamalla oppilaan vahvuuden kautta (vrt. Gardner).

3. Viritä uteliaisuutta

4. Käytä huumoria

5. Yhdistä uutta ja tuttua (pantheon on jalkapallokentän suuruinen)

6. Kerro hyödyllisyydestä (missä tästä taidosta on ollut ja voi olla hyötyä)

7. Käytä kannustinta tarvittaessa

8. Kerro kompetenssin kasvusta (vrt. edellinen kohta 3)

 

4. Motivaatio kokonaisuutena muodostuu edellä esitetyistä kahdesta osatekijästä eli: Omista odotuksista (kompetenssi) ja Työskentelyn arvosta. Näin ollen motivaatio voidaan "laskea" kaavasta = odotukset x arvot

Tämän lisäksi on hyvä auttaa oppilasta pysymään tehtävässä eli opettaa oppimimaan. Eli "Miten voin tehdä tämän loppuu?"

1. Opeta oppimisstrategioita ja -taktiikoita (vrt. oppimisstrategia diat ja Bloomin taksonomia)

2. Anna mahdollisuuksia kysyä ja vastata

3. Anna mahdollisuuksia tuottaa työ loppuu

4. Vältä numeroarviointia ja aikarajoitteita

5. Mallinna motivoitunut oppimista (kerro omia tai muiden oppimiskokemuksia)

6. Vältä suoriutumisen varmistamista ja tehtävien yksinkertaistamista (vrt. selvät ohjeet). Älä anna vihjeitä, rajoituksia äläkä ”varmista/helpota” että tehtävät menevät oikein.

7. Ohjaa oppilaita arvioimaan työtään oman yrittämisen ja strategioiden käytön mukaan.

8. Vähennä paineita suoriutumiseen

 

HUOM: Muista oikein kohdennettu palaute (älä "hyvittele", vaan kerro mistä johtuu hyvä suoritus)