A r i s t o t e l e s (384-322 eKr.)

Platonin oppilas.
Empiristi ja luonnonfilosofi, hylkäsi ideaopin; Aristoteleen filosofia käsitteli aistein havaittavaa todellisuutta ja perustui havaintojen tekemiseen ja luonnontutkimukseen.
Muodollisen l. formaalin logiikan kehittäjä.
Läpi keskiajan kristillisen filosofian tärkein auktoriteetti Raamatun ohella olivat Aristoteleen kirjoitusten latinankieliset käännökset.

Aristoteles Aristoteleen teokset Aristoteleen metafysiikka Aristoteleen moraalifilosofia Aristoteleen logiikka Aristoteleen psykologia

Yleistä

Toisin kuin Sokrates ja Platon, Aristoteles ei ollut syntyjään ateenalainen, vaan kotoisin Stageirasta, Kreikan nienimaan pohjoisosasta; hänen isänsä oli Makedonian silloisen kuninkaan henkilääkäri (ja myöhemmin Aristoteles itse toimi nuoren Aleksanteri Suuren yksityisopettajana). 17-vuotiaana Aristoteles matkusti Ateenaan opiskelemaan Platonin akatemiassa, ja hänestä tulikin Platonin oppilaista lahjakkain ja kuuluisin.

Koska Aristoteleen filosofiset näkemykset erosivat melkoisesti Platonistisesta persinteestä, ei Aristoteleesta Platonin kuoltua (347 eKr.) tehty Akatemian johtajaa, vaan paikka annettiin Platonin veljenpojalle Speusippukselle. Myöhemmin Aristoteles perusti oman filosofikoulunsa Lykeionin.

Aristoteleen teokset

Aristoteles kirjoitti metafysiikasta, etiikasta ja psykologiasta, mutta myös meteorologiasta ja tähtitieteestä, näytelmäkirjallisuudesta, politiikasta, eläin- ja kasvitieteestä, ja fysiikasta. On sanottu, että tuskin koskaan ennen tai jälkeen Aristoteleen on kukaan yksittäinen ihminen ollut niin perusteellisesti perehtynyt koko oman alansa tieteellisen tiedon kirjoon, ja kyennyt vieläpä luomaan useimmissa niistä omaperäisiä ja hedelmällisiä teorioita.

Aristoteleen teoksiin tutustumista hankaloittaa mutkikkaita lauserakenteita ja teknistä oppisanastoa viljelevä tyyli, sekä se että Aristoteleen filosofia muodostaa melko hankalan teoreettisen systeemin joka perustuu muutamien täsmällisesti määriteltyjen peruskäsitteiden varaan. Ilmeisesti meille säilyneet Aristoteleen teokset ovat luentomuistiinpanojen kokoelmia joita ei koskaan ollut tarkoitettu julkaistavaksi. Antiikin kommentaarit puhuvat muistakin Aristoteleen kirjoituksista ja ylistävät näiden selväsanaisuutta ja tyylikkyyttä. Nämä teokset ovat tiettävästi kaikki tuhoutuneet

Aristoteles oli enemmän suuntautunut luonnontieteisiin (kuten astronomiaan, lääketieteeseen ja fysiologiaan), kuin geometriaan ja arkikäsitysten loogiseen analysointiin kiintyneet Platon ja Sokrates. Aristoteles oli empiristi, sillä hänen filosofiassaan tärkein maailmaa koskevan tiedon lähde ei ole ideaalisia muotoja tai sanojen oikeita määritelmiä koskevat intuitiot, vaan luonnonilmiöistä tehdyt havainnot ja järjestelmällinen tiedonkeruu. Kuten Platon, Aristoteles ajatteli aidon tieteellisen tiedon kohdistuvan ensi sijassa yleisiin säännönmukaisuuksiin ja olioille yhteisiin universaaleihin piirteisiin, mutta toisin kuin Platon, Aristoteles ei pitänyt näitä korkeamman tason ilmiöitä, "muotoja", itsenäisinä olioina. Platonin metafysiikassa ikuiset ja itsessään objektiivisesti olemassaolevat ideat ovat jossain mielessä "todellisempia" tai aidommin olemassa kuin ne yksittäisolennot tai esiintymät joissa ne aistimaailmaan heijastuvat - Aristoteleelle muoto voi olla olemassa vain jonkin yksilön, substanssin, yhteydessä. Aristoteleelle yksittäiset substanssit (kuten kivet, puut tai ihmisyksilöt) olivat ensisijaisesti "se mitä on olemassa".