Lukion Filosofia
Suuria filosofeja
 
 

P l a t o n


Platon Platonin dialogit Platonin ideaoppi Anamnesis-teoria Klassinen tiedon määritelmä


Platonin filosofia

Platon oli Sokrateen merkittävin oppilas, ja jatkoi ja kehitti eteenpäin Sokrateen tapaa tehdä filosofiaa, sekä tämän filosofisia ajatuskulkuja. Hän oli syntyisin varakkaasta ja vaikutusvaltaisesta aristokraattiperheestä , mutta opiskeltuaan Sokrateen ja tämän seuraajien parissa filosofiaa, ja nähtyään miten demokraattisen kaupunkivaltion päätöksentekojärjestelmä tuomitsi kuolemaan "nuorison turmelemisesta, uusien jumalien palvonnasta ja ateismista" yhden aikansa merkittävimmistä filosofeits, luopui hän poliittisesta urasta ja päätti omistaa elämänsä filosofialle. Sokrateen kuolemaantuomion jälkeen hän lähti Ateenasta ja matkusteli ympäri välimerta, viettäen aikaa mm. Sisilian Syrakusassa jossa hän sai filosofisia vaikutteita Pythagoralaisesta matematiikasta ja filosofiasta.

Platon perusti Ateenan Akatemian (filosofien kokoontumis-, tutkimus- ja luennointipaikan joka nimettiin sijaintipaikkansa, Akademeia nimisen lehdon, mukaan), josta tuli yksi läntisen maailman keskeisimpiä tieteellisen tutkimuksen ja koulutuksen keskuksia, kunnes se Rooman valtakunnan luhustumisen aikoihin suljettiin (529 jKr.).

Sokrates esiintyy henkilöhahmona monissa Platonin dialogeissa, Platonin kirjoitukset ovatkin merkittävin jäljellä oleva tietolähde Sokrateen elämästä ja ajatuksista - on kuitenkin muistettava että Platonin dialogien tarkoitus ei ole toimia tarkkana historiallisena dokumenttina Sokrateesta sellaisena kuin Platon oli hänet tuntenut, ne ovat draaman muotoon puettuja filosofisia tutkielmia joissa Sokrates esiintyy usein sankarimaisena henkilöhahmona joka häikäisee vastustajat tarkkanäköisyydellään, tahdonvoimallaan ja moraalisella suoraselkäisyydellään.

Platonin filosofiset kirjoitukset ovat vaikuttaneet filosofian historiaan ehkä enemmän kuin kenenkään muun filosofin tuotanto. Jopa niin että englantilainen filosofi Alfred North Whitehead sanoi koko länsimaisen filosofian historian olevan vain lisähuomautuksia, tarkennuksia ja vastaväitteitä Platonin dialogeissa esitettyihin näkemyksiin.

Platonin dialogien filosofia perustuu pikemmin Sokrateen kyselevään ja asioiden määritelmiä etsivään analyyttiseen menetelmään kuin luonnontutkimukseen ja erilaisten luonnonilmiöiden tarkkailun pohjalta laadittuun "kosmologiaan", ja poikkeaa siten tuolle ajalle tyypillisestä luonnonfilosofiasta, jonka lähtökohdat ja tutkimuskohde ovat likempänä sitä mitä nykyään kutsuttaisiin luonnontieteeksi. Siirtämällä huomion sanojen merkityksiin ja määritelmiin, sekä itse tiedon käsitteeseen ja sen tarkasteluun, mistä ja miten ylipäätään tietoa voidaan saada, Sokrateen/platonin "dialektinen" filosofia suuntasi filosofian ehitystä kohti abstraktimpaa, analyyttisempää menetelmää. (Toisaalta Platonin tekstit itsessään ovat kaikkea muuta kuin kuivan analyyttisiä, ja Platonin tapa kirjoittaa filosofisista kysymyksistä dramatisoidun vuoropuhelun muotoon tarkoittaa että teokset sisältävät täsmällisten käsitteenmäärittelyjen, argumentaation ja analyysin lisäksi myös ironisia ja leikillisiä, joskus jopa uskonnollis-mystisiä piirteitä).

Platon kirjoitti etiikasta ja moraalista, siitä millainen elämä on hyvä elämä ja millä perusteella tekojen voi sanoa olevan toisaalta hyvettä tai toisaalta moraalisesti väärin, hän kirjoitti estetiikan piiriin kuuluvua tutkielmia taiteesta ja kauneudesta, yhteiskuntafilosofiaa ideaalisen valtion kansalaisten kasvatuksesta ja oikeudenukaisesta valtiomuodosta, mutta myös loogillisemmista kysymyksitä kuten kielen ja maailman välisestä merkityssuhteesta, matemaattisia olioita koskevasta tiedosta, ja järjen avulla tapahtuvan todistamisen ja pelkän uskottavuuden tunnun aikaansaamisen välisestä eroista. Sekä metafyysisiä kirjoituksia todellisuuden perimmäisestä rakenteesta ja sielun kuolemattomuudesta. Platonin kehitti filosofisia näkemyksiä tiedosta - siitä mitä tieto on ja miten se oikeastaan eroaa pelkästään totena pidetyistä uskomuksista ja luuloista - sekä havainnoista ja aistien luotettavuudesta tiedon perustana jotka ovat ajankohtaisia vielä nykyäänkin. Platon on myös antiikin kreikkalaisista filosofeista ainoa, jonka koko tuotanto on säilynyt meidän päiviimme asti.

Platon kirjoitti etiikasta ja moraalista, siitä millainen elämä on hyvä elämä ja millä perusteella tekojen voi sanoa olevan toisaalta hyvettä tai toisaalta moraalisesti väärin, hän kirjoitti estetiikan piiriin kuuluvua tutkielmia taiteesta ja kauneudesta, yhteiskuntafilosofiaa ideaalisen valtion kansalaisten kasvatuksesta ja oikeudenukaisesta valtiomuodosta, mutta myös loogillisemmista kysymyksitä kuten kielen ja maailman välisestä merkityssuhteesta, matemaattisia olioita koskevasta tiedosta, ja järjen avulla tapahtuvan todistamisen ja pelkän uskottavuuden tunnun aikaansaamisen välisestä eroista. Sekä metafyysisiä kirjoituksia todellisuuden perimmäisestä rakenteesta ja sielun kuolemattomuudesta. Platonin kehitti filosofisia näkemyksiä tiedosta - siitä mitä tieto on ja miten se oikeastaan eroaa pelkästään totena pidetyistä uskomuksista ja luuloista - sekä havainnoista ja aistien luotettavuudesta tiedon perustana jotka ovat ajankohtaisia vielä nykyäänkin. Platon on myös antiikin kreikkalaisista filosofeista ainoa, jonka koko tuotanto on säilynyt meidän päiviimme asti.

Platonin teokset

Yleistä

Platon kirjoitti pääosin dialogimuotoon, taiteellisesti (ja taitavasti) dramatisoiduiksi vuoropuheluiksi jonkun päähenkilön (usein Sokrateen, Platon itse ei koskaan esiinny dialogeissaan henkilöhahmona), ja yhden tai useamman väittelykumppanin välillä. Tämä tekee Platonin filosofiasta elävää ja helposti lähestyttävää (dialogit etenevät notkeasti ja näennäisen kepeästi aiheesta toiseen, toisin kuin esimerkiksi Aristoteleen "sanakirjamaiset" luentomuistiinpanot, joissa ensin eritellään huolellisesti jostain kiistakysymyksestä esitettyjä näkemyksiä ja esitellään sitten vaihe vaiheelta edeten ja monimutkaista erikoissanastoa käyttäen paranneltu näkemysehdotus). Platonin dialogit alkavat usein siitä että joukko viisaita miehiä - tavallisesti Sokrates ja joitain hänen toveteritaan - sattuu tapaamaan toisensa jossain Ateenan seudulla, ja alkavat keskustelemaan jostakin merkittävästä asiasta, esittäen erilaisia näkemyksiä, sekä perusteluja puolesta ja vastaan.

Tämä tekee Platonin tekstistä helppolukuista ja kohtuullisen ymmärrettävää sellaisellekin lukijalle jolla ei ole perinpohjaisia tietoja käsitysten taustalla olevista filosofisista probleemoista. Toisaalta tekstin vapaamuotoisuus, ja täsmällisten loogisten argumenttien ja käsitteenmäärittelyjen rinnalla esiintyvät sanaleikit, verbaaliset silmänkääntötemput, myytit ja vertauskuvat tekevät Platonin tekstien tulkinnasta (Platonin esittämien väitteiden ja niille esitettyjen perusteluiden täsmällisestä loogisesta analysoinnista) vaikeaa - aina ei ole edes mahdollista löytää yhtä täsmällistä tulkintaa siitä mitä Platon jostakin filosofisesta probleemastta "todella ajatteli". Platonin dialogit eivät muodosta yhtä yhtenäistä kokonaisuutta joissa esiteltäisiin täsmällisesti ja johdonmukaisesti "Platonin filosofia" (eivätkä ne ole historiallisia dokumentteja Sokrateen tai kenekään muunkaan Platonin aikalaisen filosofisista kannoista), ja kun joku väittelyn osanottajista esittää jonkin teorian tai näkemyksen, ei aina ole selvää mitä mieltä Platon itse on teorian paikkansapitävydestä ollut - Platon saattoi hyvinkin muuttaa kantaansa filosofiaa kehitellessään, tai jos hän keksi tai kuuli jostain erityisen painavan ja ilmaisuvoimaisen argumentin jonkin näkökannan puolesta tai sitä vastaan hän saattoi hyvinkin sisällyttää tuon argumentin johonkin työn alla olevaan dialogiinsa sen puhujan suuhun (ei välttämättä Sokrateen) johon näkemys hänen mielestään parhaiten sopi.

Mutta Platonin "todellisen teorian" löytäminen ei ehkä ole edes niin oleellista, sillä Platonin ja Sokrateen "dialektisen" filosofian ihanteena ei ollut yhden suuren oppi-isän tuottama lopullinen ja täydellinen filosofinen teoria tai käsitejärjestelmä, vaan "elävä" filosofia joka syntyy uudelleen jokaisen filosofiaan tutustuvan omassa mielessä. Sokrateen mukaan filosofin tehtävä ei ole kertoa muille mikä on oikea totuus, tai kirjata sitä ylös jälkipolvien opeteltavaksi (Sokrates ei itse kirjoittanut yhtään filosofista tutkimusta), vaan toimia "ajatusten kätilönä", kyselemällä ja kyseenalaistamalla ohjaten auttaa toisia löytämään itse totuus.

Tärkeimmät dialogit

Platonin tuotanto jaetaan tavallisesti varhaisvaiheen, l. "Sokraattisiin" dialogeihin joissa keskushahmona on väittelevä ja kyselevä Sokrates, ja jotka todennäköisesti todenmukaisimmin kuvaavat Platonin oppi-isän todellista ajattelua, keskikauden dialogeihin joissa Sokrateen suulla mm. esitellään "ideaoppi" ja monet Platonin omintakeisemmista metafyysistä spekulaatioista, sekä myöhäiskauden töihin joissa Sokrateen vaikutus ja vaikuttavuus vähenevät, ja joista myöhäisimmät muistuttavat pikemmin luentoa tai tutkielmaa kuin keskustelua eri näkökäntoja edustavien väittelijöiden välillä.

Varsinkaan varhaisvaiheen dialogeissa ei useinkaan päästä mihinkään teoreettiseen lopputulemaan, vaan kirjoituksen loppuvaiheessa saavutetaan "aporian", epätietoisen ihmettelyn tila, jossa kukaan (Sokrates mukaanluettuna) ei enää oikein tiedä mitä asiasta pitäisi sanoa, tai mikä on oikea totuus.

Kirjoitukset käsittelevät erityisesti hyveeseen, moraaliin, oikeaan elämään ja sielun jalouteen liittyviä teemoja - jotka oliva Sokrateen filosofiassa keskeisiä. Sokrates valittelee "tietämättömyyttään" ja ihmettelee miten muut voivat pitää häntä mitenkään viisaana kun hän ei edes tiedä mitä "hyve" tai "urheus" ovat. Keskustelukumppanit käyvät valistamaan Sokratesta, mutta Sokrateen terävät päättelyt osoittavat miten hänen tovereidensa arkikäsityksiin perustuvat teoriat ja määritelmät johtavat ristiriitoihin ja mielettömiin johtopäätöksiin, mikäli ne otetaan kirjaimellisesti ja niiden seurauksia ruvetaan tarkastelemaan loogisella täsmällisyydellä - lopulta ystävät joutuvat myöntämään että eivät hekään näemmä oikeasti tienneet mtä nämä asiat todella ovat, he vain luulivat tietävänsä, koska eivät olleet koskaan tulleet asiaa tarkasti harkinneeksi.

Yksi varhaisimpia dialogeja lienee Apologia, eli Sokrateen puolustuspuhe, jossa Sokrates selittää häntä tuomitsemaan kokoontuneille ateenalaisille elämänkatsomustaan ja käsityksiään filosofiasta ja ihmiselämästä (Sokrates tuomittiin vähäisellä äänten enemmistöllä kuolemaan).

Siirtymäkohdaksi alkukauden sokraattisista dialogeista ja keskikauteen - Platonin omien, teoreettisempien, näkemysten esittämiseen - pidetään Menonia ja Gorgiasta. Näissä dialogeissa esitellään niiden metafyysisten ja tieto-opillisten näkemysten peruspiirteet joista sittemmin on muotoutunut käsitys platonismista. Menonissa Sokrates esittää Platonin teorain sielunvaelluksesta ja oppimisesta mieleenpalauttamisena (ts. jonkin sellaisen tajuamisesta jonka on tavallaan tiennyt koko ajan ilman että on ymmärtänyt tietävänsä).

Keskeisiä keskikauden töitä ovat Pidot, Faidon, ja Valtio, joissa kehitellään mm. Platonin kuuluisinta teoriaa, oppia ikuisista, muuttumattomista ideoista l. muodoista teroeettisen tiedon kohteena ja todellisuuden perimmäisenä olemuksena, ja jotka kaikkein kiinteiimmin luetaan kuuluvaksi "platonismiin" metafyysisenä teoriana. Ideaoppia metaforan kautta hahmottava luolavertaus löytyy Valtio-dialogista.

Myöhäiskauden dialogit kuten Parmenides, Theaitetos, ja Sofisti sisältävät vähemmän uutta ja luovaa vuoropuhelua ja enemmän ankaraa filosofisen kriittistä tarkastelua keskikauden töissä esiteltyjen metafyysisten spekulaatioiden perusteluiden suhteen, eikä Sokrates enää esitä niissä . Theaitetoksessa esitetään kuuluisa "klassinen tiedon määritelmä", jonka mukaan tietoa ovat todet uskomukset joihin pystytään liittämään hyvä perustelu t. selitys (tätä määritelmää ei tosin esitetä lopullisena ongelman ratkaisuna, vaan Sokrates ja Theaitetos ovat yhtä mieltä siitä, että se mitä "hyvät perustelut" tässä yhteydessä tarkoittavat on vähintäänkin epäselvää - määritelmä itsessään on kuitenkin keskeinen osa tietoteoriaa vielä nykyäänkin). Lait on mahdollisesti Platonin teoksista viimeinen. Sokratres ei esiinny siitä lainkaan, ja se on Valtiota laajempi ja vähemmän utopistinen esitys valtiomuodosta.


Aloitussivu Filosofian oppisanasto Käsitekartat Suuria filosofeja Filosofian historian kehityslinjoja Linkkejä muualle Kartta sivuston sisällöstä, sivuston tai sen osien lataaminen omalle koneelle, palaute, tietoja tekijästä


© Otto Lappi 2001 (otto.lappi@edu.espoo.fi).