Lukion Filosofia kotisivut

[A] [B] [C] [D] [E] [F] [G] [H] [I] [J] [K] [L] [M] [N] [O] [P] [Q] [R] [S] [T] [U] [V] [X] [Y] [Z] [Ä] [Ö]

Primääriset ja sekundääriset ominaisuudet

Locke jaottelee aineellisten olioiden ominaisuudet ensisijaisiin ominaisuuksiin eli primäärikvaliteetteihin ja toissijaisiin ominaisuuksiin eli sekundäärikvaliteetteihin.

Primääriset ominaisuudet ovat ominaisuuksia jotka oliolla on "itsessään", ne ovat olemassa riippumatta ihmismielen tai havaintoideoiden olemassaolosta. Primääriominaisuuksia ovat muoto, ulotteisuus (mikä karkeasti ottaen tarkoittaa että oliolla on sisäpuoli ja ulkopuoli, ja ulkoreuna joka erottaa nämä toisistaan), kiinteys (se että oliot vastustavat niiden sisäkkäin asettamista, olio "täyttää" sen avaruuden kohdan jossa se sijaitsee), ja liiketila (se että olio on yhdellä hetkrllä yhdessä paikassa, toisella hetkellä toisessa paikassa, ja että se kaikkina ajanhetkinä näiden välissä on ollut jossakin paikassa niin että nämä paikat yhdessä määrittävät olion liikeradan). Jokaisella aineellisella oliolla on nämä fysikaaliset primääriominaisuudet, ja ne ovat myös kaikilla näiden olioiden rakenneosasilla: kappale, kuten viljanjyvä, voidaan paloitella yhä pienemmiksi ja pienemmiksi osasiksi, kunnes osista tulee niin pieniä, ettei yksittäisiä ainehiukkasia pysty enää edes aistein havaitsemaan. Ainehiukkasten osittaminen ei kuitenkaan koskaan voi poistaa hiukkasilta niiden primääriominaisuuksia; ominaisuudet sinänsä säilyvät jokaisessa osituksessa, hiukkasten koko vain pienenee ja niiden lukumäärä kasvaa.

Sekundääriset ominaisuudet, kuten lämpö ja väri, eivät sen sijaan kuulu kaikille aineellisille olioille vaan vain suurille, aistein havaittaville ainehiukkasten yhdistelmille, ja ovat olemassa vain olioiden kykynä tuottaa vastaavia aisti-ideoita niitä havainnoivassa ihmismielessä. Kun ainehiukkasia ositetaan yhä pienempiin rakennetekijöihinsä, ne säilyttävät vain primääriominaisuutensa, mutteivät sekundäärisiä ominaisuksiaan. Jos viljanjyvää jaetaan yhä pienempiin ja pienempiin osatekijöihinsä, menettää olio vähitellen sekundääriominaisuutensa: kun se on jauhettu lukemattomiksi pienenpieniksi erotuskyvyn rajoilla oleviksi viljahitusiksi, ei meillä enää ole jäljellä suurta joukkoa viljanjyviä, vaan pelkästään viljajauhoa. Ominaisuus olla viljanjyvä ei siis ole säilynyt osituksessa. Jos ositusta yhä jatketaan, tullaan yhä pienempiin ja pienempiin aineen osasiin joita aistimme eivät voi enää erottaa. Näillä olioilla ei enää ole sellaisia havaittavia ominaisuuksia kuin väri ja lämpimyys. Locken mukaan kuitenkin "järki kertoo meille", että näillä havaintokyvyn alittavilla aineosasillakin on yhä oltava kaikille aineellisille olioille kuuluvat "primääriominaisuudet". (Koska ne määrittelevät sen mitä on olla aineellinen olio - jos ne menettäisivät nämä essentiaaliset ominaisuutensa, ne lakkaisivat olemasta ainehiukkasia. Mylly, survin, leikkuri tai muu ainetta osittava laite ei kuitenkaan voi tehdä aineellisista olioista olemattomia, tai jotain muuta kuin aineellisia - ne ainoastaan osittavat aineellisia hiukkasia yhä pienemmiksi aineellisiksi hiukkasiksi).