[A] [B] [C] [D] [E] [F] [G] [H] [I] [J] [K] [L] [M] [N] [O] [P] [Q] [R] [S] [T] [U] [V] [X] [Y] [Z] [Ä] [Ö]
Ontologinen näkemys mielenfilosofiassa, jonka mukaan on olemassa mentaalisia tiloja, mutta niillä ei kuitenkaan ole mitään kausaalisia vaikutuksia aineelliseen maailman tapahtumiin.
Descartesin substanssidualismin mukaan ihmisolennon muodostavat aine ja mieli ovat toisistaan erillisiä olioita, jotka ovat keskenään kausaalisessa vuorovaikutuksessa: ruumiin aistinelimet välittävät mielelle tietoa ulkomaailmasta, ja mielen tekemät toimintapäätökset vastaavasti ohjaavat ruumiin liikkeitä. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin se, että tällöin ruumis näyttäisi uhmaavan fysiikan lakeja, ainakin jos mielen tekemät päätöksiet saavat ruumiin käyttäytymään toisin kuin se muutoinkin puhtaasti mekaanisten syiden vaikutuksesta käyttytyisi. Epifenomenalismin mukaan aistimukset tosin tuovat mielelle tietoa ulkomaailmasta, mutta mielellä itsellään ei ole kykyä saada ruumiin atomeja liikkumaan toisin kuin ne fysikaalisten voimien vaikutuksesta muutoinkin liikkuisivat.
Epifenomenalismi ei edellytä, että ruumis ja mieli olisivat erillisiä substansseja. Materialistisen epifenomenalismin mukaan mentaaliset tapahtumat ovat aivojen toimintaa, mutta niillä on kuitenkin epifenomenaalisia ominaisuuksia - nimittäin niiden qualia-sisältö. Jos minun aistivaikutelmani vihreistä olioista muistuttavat sinun aistivaikutelmiasi punaisista olioista ja päinvastoin, mutta minulla ei ole mitään keinoa saada tätä selville, ei ole mitään perustetta myöskään väittää, etteivät meidän aistivaikutelmamme olisi epifenomeeneja.
© Otto Lappi 2001 (otto.lappi@edu.espoo.fi).
Sivu päivitetty viimeksi 22/06/2001.