[A] [B] [C] [D] [E] [F] [G] [H] [I] [J] [K] [L] [M] [N] [O] [P] [Q] [R] [S] [T] [U] [V] [X] [Y] [Z] [Ä] [Ö]
1. Abstrakti olio. Ei-materiaalinen, ei-konkreettinen olio, jolla ei ole lainkaan fysikaalisia ominaisuuksia. Tyypillisiä abstraktioita ovat matemaattiset oliot, kuten luvut, joukot, geometriset ideaalit, ja ääretön; muita filosofisesti merkittäviä abstraktioita ovat propositiot ja ominaisuudet (universaalit). On ontologinen kysymys, onko tällaisia olioita lainkaan olemassa (esimerkiksi Platonin ideaopin mukaan juuri abstraktit oliot ("ideat") ovat kaiken olemassaolon ja tiedon perusta (kun taas esimerkiksi keskiajan nominalistien mielestä mitään abstraktioita ei todellisuudessa ole, on vain konkreettisia yksilöolioita joita kuvaillaan abstraktein yleiskäsittein).
Jos mitään abstraktioita ei ole olemassa, nousee esiin kysymys: mikä sitten tekee todeksi sellaiset väitteet kuten 'ympyrä koostuu pisteistä jotka sijaitsevat tasolla yhtä kaukana sen keskipisteestä', '2+2=4', 'ääretön joukko ei kasva yhtään isommaksi jos siihen lisätään äärellinen määrä uusia alkoita', tai 'lauseet Lumi on valkoista ja Snow is white ilmaisevat saman proposition'? Voidaan ajatella, että lauseen 'Kissa on matolla' tekee todeksi se asiantila, ne oliot joista se puhuu (kissa ja matto), sekä näiden väliset suhteet (kissan ja maton sijainti toisiinsa nähden) - mutta jos mittän lukuja, geometrisia ideaaleja, äärettömiä joukkoja tai propositioita ei ole olemassa, täytyy näidenkin väittämien totuuden perustua johonkin muuhun kuin niihin olioihin joista ne puhuvat (tai näyttävät puhuvan).
2. Järjen suorittama abstrahointi-operaatio. Koska asitimme näyttävät tavoittavan vain konkreettisia, aineellisia ilmiöitä, niin, jos abstraktioita on olemassa, tietomme niistä täytyy olla joko a) synnynnäistä, havaintoihin perustumatonta, tai sitten b) yksittäisistä (konkreettisiin olioihin kohdistuvista) havainnoista "abstrahoitua". (Abstrahointi tapahtuu siten, että yksittäuisestä havainnosta poistetaan mielessä kaikki tähän nimenomaiseen havaintoon liittyvä sisältöaines, jolloin jäljelle jää vain yleisiä, kaikkia havaintoja yhteen liittäviä elementtejä. Esimerkiksi havaitsemme maailmassa erilaisia ympyröitä - abstrahoimalla erilaisista ympyrähavainnoista pois niiden epäoleelliset piirteet kuten yksittäisten aineellisten ympyröiden väri, koko tai muhkuraisuus, voidaan saavuttaa abstrkti "ympyrän itsensä" idea; vastaavasti abstrahoimalla havaitsemistamme kolmioista pois niiden erottavat piirteet, saavutetaan niiitä yhdistävä kolmion idea, johon ei kuulu suorakulmaisuus sen enempää kuin tylppyys tai terävyys - jokainen havaitsemamme kolmio on välttämättä joko terävä, suorakulmainen tai tylppä, mutta "kolmio sinänsä" ei ole mitään näistä).
3. Idealisoitu kuvaus. Esimerkiksi fysiikassa rakennetaan usein yksinkertaistettuja matemaattisia kuvauksia, joissa tarkoituksella jätetään huomioimatta joitakin kuvattavan kohteen ominaisuuksia koska siten mallista ja sen soveltamiseen vaadittavista laskutoimituksista saadaan tehtyä yksinkertaisempia. Esimerkiksi tarkasteltaessa kierrejousen toimintaa, voidaan joitakin tarkoitusperiä varten jättää huomiotta jousen rakeeneosasten välinen, jousen sisäinen, kitka. Kun todellista jousta jännitetään ja sen annetaan värähdellä, jousen sisäinen kitka saa jousen lämpenemään, ja energian poistuessa lämpösäteilynä jousi vähitellen lakkaa värähtelemästä. Voidaan kuitenkin kuvitella "täydellinen" jousi, jonka osasten välillä ei esiinny ollenkaan sisäistä kitkaa. Tällainen jousi ei lämpene, ja vastaavasti jatkaa värähtelyään ikuisesti, ellei jokin ulkopuolinen voima sen liikettä keskeytä. Mikään todellinen jousi ei ole tällainen ikiliikkuja, ja siksi "jousi jolla ei ole lainkaan sisäistä kitkaa" on vain idealisaatio t. abstraktio (jolloin kuvauskin on oikeasti kuvaus jostain joka ei ole fysikaalisesti mahdollinen). Joskus se voi kuitenkin olla hyödyllinen idealisaatio: jos esimerkiksi haluamme tehdä jousesta matemaattisen mallin joka kertoo miten suurella voimalla jousta on vedettävä että se venyisi 2 cm, on turha ottaa laskuissa huomioon sisäistä kitkaa, koska sen vaikutus on tässä yhteydessä merkityksettömän pieni.
© Otto Lappi 2001 (otto.lappi@edu.espoo.fi).
Sivu päivitetty viimeksi 22/06/2001.