Tarkalle maanpintamallille on käyttöä metsätalouden piirissä. Maanpintamallin avulla voidaan selittää kasvupaikkojen ominaisuuksia, kuten soistuneisuutta ja ravinteisuutta. Kasvupaikkojen ominaisuuksista voidaan edelleen arvioida esimerkiksi alueelle soveltuvia uudistamismenetelmiä tai taimikon tulevia perkaustarpeita. Sovelluskohteita on siis lukuisia.

Myös uudet metsien inventointiin tarkoitetut kaukokartoitusmenetelmät edellyttävät tarkkaa maanpintamallia. Menetelmissä määritetään latvapisteen paikka, joka maanpintamallin erotuksena tuottaa pituusestimaatin. Mallin tarkkuuden taso heijastuu siis suoraan esimerkiksi ilmakuvilta tai laserkeilainaineistoista mitattuihin puiden pituusestimaatteihin. Mitattujen pituuksien mahdolliset virheet lisäävät virhettä myös tilavuusestimaateissa.

Laserkeilainaineistoista tuotetut maanpintamallit ovat viime aikoina yleistyneet. Niiden kustannukset ovat kuitenkin korkeat, eikä niitä aina ole saatavilla. Fotogrammetristen maanpintamallien tuotantomateriaali on sen sijaan laaja. Arkistot sisältävät lukemattomia määriä ilmakuvia, jotka soveltuvat maanpintamallien tekoon.