1. Heinolan seudun Tenitzit

Professori Paul Doenitzin vuonna 1954 ilmestyneen kirjoitelman mukaan sukunimen Tenitz alkujuuret johtavat Saalen alueelle Saksi-Anhaltissa, noin 150 km Berliinistä lounaaseen. Tällä seudulla, Wettinin ja Dösselin välissä, länteen Neutzista, on sijainnut jo varhain hylätty asutus, jonka nimenä on ollut Denitz. Alue on ollut vanhaa vendiläisten tai muiden länsislaavilaisten heimojen asuma-aluetta, minkä asukkaat ovat aikanaan kutsuneet itseään nimellä chotenici. Sukunimi Tenitz palautuu professori Doenitzin mukaan heimoaikoihin. Sana chot on slaavilaisperäinen, ja se on tarkoittanut rakkautta, rakasta tai aviomiestä. Aikojen kuluessa chotenici-sanan alkuosa on kadonnut, ja vain muodot Tenitz ja Denitz ovat jääneet jäljelle.

Tenitz-suvun kantavanhempia Suomessa ovat Tenitz Bengtsson ja Gertrud Haitoin (~ Haito(i)nen, Haittonen), jotka on merkitty Heinolan maaseurakunnan 1700-luvun kirkonkirjoihin Paason kartanon väkeen kuuluviksi. Kirkonkirjojen mukaan Tenitz ja Gertrud ovat tulleet noin vuonna 1778 Liivinmaalta töihin Paason kartanoon hiukan aikaisemmin perustetulle Kuorekosken sahalle. Tenitz on ollut Paasossa sahatyömies ja sahanasettaja. Ainakin kahdessa sukuhaarassa säilyneen perimätiedon mukaan sukumme Suomeen muutto olisi tapahtunut jostakin silloisen Puolan alueelta, mikä sopii kohtalaisen hyvin yhteen kirkonkirjoista ilmenevien tietojen kanssa (Puolan Liivinmaa?). Myös Tenitz-sukunimen alkuperää ja kotiseutua koskevat tiedot professori Doenitzin kirjoitelmassa sopivat väljästi siihen perimätietoon, että esivanhempiemme kotikielenä Suomessakin oli saksa, ja että kysymyksessä on alun perin ollut paikannimi. Sukumme uusiaikaisen alkukodin on sen lisäksi kerrottu olleen jossakin varhaisen Itävallan seutuvilla.

Mitään genealogista näyttöä siitä, että sukunimemme olisi samaa alkuperää kuin professori Doenitzin tutkimat saksalaiset sukunimet, ei kuitenkaan ole olemassa. Ihmiset ovat kautta aikain tunteneet myös viehtymystä esitellä muille sukujuurensa hiukan muita hienompina, mihin yhteisössä harvinainen sukunimi vihjaa. Suomessa erityisesti pelkkä ulkomaalaisuuskin on viime vuosikymmeniin asti ollut monesti hienompaa kuin kotimaisuus. Mahdollista, joskaan ei vakuuttavaa, on sen vuoksi sekin, että Tenitz-sukunimemme on saksalaisväritteinen muunnos esim. balttilaisista Tenis- tai Tőnis-suku- tai etunimistä. Saksalaisuus oli 1700-luvulla Liivinmaalta Suomeen muuttaneen rahvaan keskuudessa varmasti hienousasteikossa korkealla.

Sukunimemme alkuperään liittyy sekin arvoitus, että Tenitzin pojasta Petteristä näyttäisi Heinolan talvikäräjillä 1838 käytetyn isännimeä Petter Pettersson. Tämä outous saattaa selittyä sillä, että Ruotsi ei 1700-luvun loppupuolella juurikaan noudattanut Uudenkaupungin ja Turun rauhanteoissa sovittua velvoitettaan palauttaa Baltian alueelta lähteneet pakolaiset Venäjälle. Sen sijaan nämä pakolaiset oli kuninkaallisella käskykirjeellä määrätty otettavaksi ystävällisesti vastaan ja sijoitettavaksi maahan venäläisten huomiota herättämättä. Pseudonyymienkin esiintymisen näitä pakolaisia koskevissa asiakirjoissa voidaan siinä viitekehyksessä nähdä olleen luontevan keinon näiden henkilöiden jälkien peittämiseksi. Jos Tenitzin oikea etunimi olikin Petter, selvittämättömäksi jää silti kysymys siitä, mistä kutsumanimi Tenitz on ollut peräisin. Azteekkien kielen kotkaa tarkoittavan sanan "tenitz" kanssa sillä tuskin on ollut tekemistä.

Tämän sukutaulun kaikki henkilöt Antti Wilhelm Tenitzin ja Tuomas Tenitzin lapsia lukuun ottamatta ovat syntyneet tai eläneet Heinolan maalaiskunnassa. Ensimmäisten Suomessa syntyneiden sukupolvien avioliitot ja lapset on esitetty sukutauluissa 2 ja 3. Petter Petterinpoika (?) Tenitz ja Adolf Tenitz, samoin kuin Petterin sisaret Helena, Eva Greta ja Catharina (myöh. Kaisa), asuivat koko elämänsä ajan Paasossa. Petter ja Adolf jatkoivat kumpikin vuorollaan isänsä ammatissa Kuorekosken sahalla.

Sukunimi Tenitz on sellaisenaan Suomessa käytössä enää vain Hjalmar Tenitzin jälkeläisillä. Nuoremman Tuomaan ja hänen sukuhaaransa nimi muuttuu kirkonkirjoissa Tenetziksi hänen asetuttuaan asumaan Iittiin vuonna 1879. Antti Wilhelm Tenitzillä ei ollut miespuolisia jälkeläisiä, ja Evert Tenitz kuoli lapsettomana. Muut sukuhaarat ovat ottaneet itselleen ruotsin- tai suomenkielisen sukunimen. Adolf Tenitz muutti sukunimensä Aspblomiksi ennen aviosäätyyn astumistaan vuonna 1840, ja Johan Hjalmar Tenitzin jälkeläiset ovat Huvisia. Nykyisten Tenitzienkin sukunimi oli pitkään Lahtinen.

Tenetzejä asuu nykyisinkin Iitin ja Kuusankosken seuduilla. Sen lisäksi heitä löytyy Espoosta ja Helsingistä, minkä puhelinluettelossa on neljä Tenetz-nimistä ruokakuntaa (v. 2000). Elossa olevia Tenitz- tai Tenetz-sukunimisiä henkilöitä on tällä hetkellä (v. 2021) kolmekymmentä, joista väestörekisterikeskuksen nimipalvelussa on kaksikymmentäviisi.

Päivitetty 19.3.2021