Paason kartanon historiaa 1700-luvulta 1860-luvulle

Nykyisen Heinolan kaupungin ja Pertunmaan kunnan rajaseutua hallinnneen Paason kartanon juuret ovat peräisin keskiajalta, jolloin alue kuului Fleming-suvun läänityksiin. 1600-luvun alusta 1800-luvun alkuun asti kartano sijaitsi Venäläismäellä noin kolme kilometriä Keskisen ja Ala-Räävelin välisestä Kuorekoskesta pohjoiseen, minkä jälkeen se siirrettiin Suuren Savontien varrelle lähelle Kuorekoskea. Kartanon parikymmentä huonetta käsittänyt päärakennus hallitsi kylän maisemaa lähes sata vuotta, kunnes se tuhoutui tulipalossa vuonna 1913. Uuteen pihapiiriin Venäläismäeltä siirretty vanha kartanorakennus koki saman kohtalon vuonna 1983.

Vuonna 1752 Paason perinyt Carl Reinhold von Essen oli 57 vuotta kestäneen isännyytensä aikana kartanon historian merkittävin vaikuttaja. Hän aloitti Kuorekosken vesivoiman käytön hakemalla kruunulta vuonna 1777 luvan sahalaitoksen perustamiseen Kuorekoskeen tuottamaan puutavaraa mm. Heinolan residenssin rakentamiseen ja puutavaran vientiin ulkomaille. Hänen aikanaan myös kosken mylly saatiin verolle.

Paason kartanossa vuonna 1788 pidetyssä Anjalan liiton kokouksessa joukko Ruotsin kapinallisia upseereita suunnitteli Suomen irrottamista Ruotsista ja siirtymistä Venäjän suojelukseen. Kapinaliikkeen kukistuttua Paason isäntä vältti kuningas Kustaa III:n rangaistustoimet, mutta joutui toimittamaan poikansa Didrikin pakoon Venäjälle. Carl Reinhold von Essen oli Paason viimeinen isäntä, joka asui Venäläismäellä kartanon alkuperäisellä paikalla. Vuonna 1808 hän aloitti uuden kustavilaistyylisen päärakennuksen pystytyksen sen nykyiselle paikalle lähelle Kuorekoskea, mutta ehti kuolla ennen rakennuksen valmistumista vuonna 1809.

Kartanon seuraavan isännän Georg Reinhold von Essenin aikana kartanon saha ja mylly menestyivät vielä hyvin. Sen merkkinä sahalla työskenteli 1800-luvun puolivälissä jopa pari­kymmentä sahatyömiestä ja ammattimiestä. Uuden päärakennuksen viereen rakennettiin lisäksi kivinavetta, hevostallit ja viljamakasiini, sekä työväen asuntoja. Myös kartanon vanha päärakennus siirrettiin silloin Venäläismäeltä uuden päärakennuksen pihapiiriin.

Georg Reinhold von Essenin kuoltua 1866 kartano alkoi köyhtyä puupulan lopettaessa sahaustoiminnan Kuorekoskella ja torpparien alkaessa lunastaa viljelemiään maita omikseen.

Nykyisin Kuorekoski on kutistunut maankohoamisen vuoksi muutaman metrin levyiseksi puroksi, ja koskessa sijainneista rakennuksista on jäljellä vain perustuksia.

https://gw.geneanet.org/msiivola?lang=en&iz=27104&p=catharina&n=de+la+motte