tutkimusasetelma

Tutkimusasetelma - taso 2

Sisällys

Tutkimusstrategiat
Teoreettinen tutkimus
Kokeellinen tutkimus
Tilastollinen tutkimus (survey)
Vertaileva tutkimus
Tapaustutkimus

Tutkimusstrategiat

Tässä osassa esitellään lyhyesti erilaisina tutkimusstrategioina teoreettinen tutkimus, kokeellinen tutkimus, vertaileva tutkimus, tapaustutkimus ja tilastollinen tutkimus (survey).

Teoreettinen tutkimus

Valtio-opissa tehdään paljon teoreettista tutkimusta. Teoreettinen tutkimus on sinänsä niin laaja alue, että periaatteessa voi sanoa, että teoreettinen tutkimus on tutkimusta, jossa ei hyödynnetä empiiristä aineistoa. Tämäkin rajaus on siinä mielessä huono, että ensinnäkin monissa teoreettisissakin töissä on on olemassa jokin kirjallinen aineisto, jonka perusteella tutkimuksessa tehdään päätelmiä (esim. "Oikeudenmukaisuuskäsitteen muutos John Rawlsin filosofisessa ajattelussa", jolloin filosofin kirjallinen tuotanto muodostaa pääasiallisen aineiston). Toisaalta on paljon tutkimuksia, joissa pääpaino on selvästi teoreettisessa osassa, jota havainnollistetaan esimerkillä todellisuudesta (esim. Kai Paajasten artikkeli: Den retoriska anpassningen till parlamentarismen. En studie av den konservativa argumentationen kring parlamentarismen i Sverige. Politiikka 44:2, 2002.). Yleisesti ottaen teoreettiset tutkimukset voidaan kuitenkin jakaa esimerkiksi seuraaviin luokkiin (Uusitalo 1999, 60-61):

teoreettinen katsaus
käsiteanalyyttinen tutkimus
teoreettinen mallintaminen, jossa kohdeilmiö pyritään vangitsemaan matemaattiseen asuun
olemassaolevan teorian modifiointi
uuden teorian kehittäminen

Pohdittaessa teoreettisen tutkielman mahdollisuutta huomiota kannattaa kiinnittää erityisesti siihen, kuinka onnistutaan nousemaan "teoreettisen selvityksen" yläpuolelle. Selvitysluontoisissa teoreettisissa töissä tulos jää yleensä olemassaolevan kirjallisuuden referoinniksi vailla tutkijan omaa luovaa panosta. Tässä mielessä teoreettisissakin töissä on hyvä olla jokin perusteltu tutkimusongelma, joka tutkimuksen avulla pystytään ratkaisemaan.

Kokeellinen tutkimus

Kokeellinen tutkimus on monella tapaa paradigmaattinen tapa tehdä tutkimusta, jos puhutaan tieteestä ylipäänsä. Kokeellisen tutkimuksen perusasetelmassa mitataan yhden käsiteltävän muuttujan vaikutusta toiseen muuttujaan. Kokeellisen tutkimuksen tyypillisiä piirteitä ovat esimerkiksi seuraavat (Hirsjärvi ym. 2003, 122 mukaillen):

asetetaan tiettyä populaatiota koskeva tutkimuskysymys ja teoriaan pohjautuvat hypoteesit
valitaan populaatiota edustava (satunnainen) otos tai (harkinnanvarainen) näyte
analysoidaan näytettä erilaisissa koejärjestelyissä olosuhteita harkitusti ja systemaattisesti muunnellen
suunnitellaan muutoksen aikaansaamista yhdessä tai useammassa muuttujassa
mitataan muutokset numeerisesti
kontrolloidaan muut muuttujat
testataan hypoteesit

Kokeellinen tutkimus sisältää klassisia koeasetelmia ja kvasikokeellisia asetelmia sekä esimerkiksi paneeliasetelmia (joissa ei ole kontrolliryhmää) ja kvasipaneeliasetelmia (joissa kohteena olevat ihmiset eivät ole samoja eri mittauskerroilla). Ks. koeasetelmasta lisää yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston sivuilta.

Koeasetelman ongelmat erityisesti humanistisissa ja yhteiskuntatieteissä johtuvat usein esimerkiksi koetilanteen keinotekoisuudesta (ajattelevatko ihmiset poliitikoista samalla tavalla katsoessaan vaalikeskustelua koestudiossa (ja tietäen olevansa koehenkilöitä) kuin kotisohvalla lojuessaan, muuttujan manipuloinnin mahdottomuudesta tai epäeettisyydestä (ei voida tuottaa työttömyyttä yksille ja työllisyyttä toisille koehenkilöille) sekä satunnaistamisen vaikeuksia.
Lisäksi kokeelliseen tutkimukseen liittyy usein validiteettiin liittyviä vaikeuksia (Creswell 2003, 171 mukaillen):

Sisäisen validiteetin ongelmat syntyvät esimerkiksi siitä, että kokeessa suoritettavat jotkin toimenpiteet haittaavat tutkijan kykyä tehdä oikeita johtopäätöksiä; esimerkiksi interventioinstrumentti saattaa muuttua koeprosessin aikana tai kokeen kohteena olevat ihmiset voivat vaikuttaa toisiinsa.
Ulkoisen validiteetin ongelmia ovat esimerkiksi riittämättömät edellytykset tehdä otoksesta tai näytteestä saaduista tuloksista yleistäviä johtopäätöksiä.
Tilastollisen validiteetin ongelmat syntyvät esimerkiksi tulosten riittämättömästä tilastollisesta selitysvoimasta.

Tilastollinen tutkimus (survey)

Tilastollinen tutkimus on yksi vastaus koemenetelmän soveltamisen ongelmiin yhteiskuntatieteissä. Kun tilastollinen tutkimus ymmärretään tutkimusstrategiana eikä pelkästään metodina (tilastollisia laskentamenetelmiä käytetään toki muunkinlaisissa tutkimusstrategioissa kokeista tapaustutkimuksiin), niin sen luonteenomaisena piirteenä voidaan pitää suurta määrää havaintoyksiköitä. Tilastollisen tutkimuksen yleinen soveltamistapa on kysely, joka puolestaan on survey-tutkimuksen keskeinen menetelmä. Surveyllä tarkoitetaan kuitenkin laajemmin sellaisia kyselyn, haastattelun ja havainnoinnin muotoja, joissa aineistoa kerätään standardoidusti ja joissa kohdehenkilöt muodostavat otoksen tai näytteen tietystä perusjoukosta (Hirsjärvi ym. 2003, 180). Survey voi siten olla myös esimerkiksi kvantitatiivinen sisällönanalyysi tai havainnointiin perustuva tutkimus. Tilastollisessa tutkimuksessa pyritään usein tarkastelemaan havaintoyksiköitä (esim. yksilöitä) erilaisiin kategorioihin jaoteltuina (esim. sukupuolen, koulutuksen, tulojen perusteella) ja siten tarkastelun kohteena ovat ennemmin sosiaaliset tai kulttuuriset rakenteet kuin yksilöt sinänsä. Muuttujien välisten systemaattisten yhteyksien tarkastelu samoin kuin yleistäminen otoksesta perusjoukkoon tapahtuu tilastollisia testausmenetelmmiä hyödyntämällä. Selitykset ovat yleensä ennemmin probabilistisia kuin deterministisiä lakeja. Surveyn eri tyyppejä ovat esimerkiksi:

poikkileikkaus

vrt. yhden ryhmän koeasetelma, jossa vain loppumittaus
vrt. kahden tai useamman ei-satunnaistetun ryhmän koe, jossa vain loppumittaus

useita poikkileikkauksia, eri otos

aika mukaan
vrt. kahden tai useamman ei-satunnaistetun ryhmän koe, jossa sekä alku- että loppumittaus (koehenkilöt vaihtuvat)

useita poikkileikkauksia, sama otos (paneeli)

vrt. yhden ryhmän koeasetelma, jossa sekä alku- että loppumittaus
vrt. kahden tai useamman ei-satunnaistetun ryhmän koe, jossa sekä alku- että loppumittaus (koehenkilöt eivät vaihdu)

Ks. lisää aiheesta Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston menetelmäopetuksen tietovaranton sivuilta.

Vertaileva tutkimus

Kaikki tutkimus (ellei jopa kaikki tiedonmuodostus) perustuu vertailuun, mutta vertailuasetelma on usein implisiittinen ja sen käyttö epäsystemaattista. Vertailtavaa tutkimusta suunniteltaessa kannattaa miettiä erityisesti kahta asiaa: ensinnäkin sitä miksi vertaillaan eli mitä nimenomaan vertailulla halutaan saada esille (tai mitä muiden tutkimusasetelmien ongelmia vertailulla halutaan välttää sekä toiseksi sitä, mitkä tapaukset vertailuun kannattaa ottaa mukaan tutkimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Yleisesti ottaen vertailevat tutkimuksen voidaan jakaa tutkimustavoitteiden suhteen (Esaiasson ym. 2003, 99-169):

teoriaa testaaviin
teoriaa kehittäviin ja
kuvaileviin tutkimuksiin

Edelleen vertailevassa tutkimuksessa voidaan pyrkiä löytämään havaintotapausten tai tutkimuskohteiden välillä niin eroja kuin yhtäläisyyksiäkin.

Samoin voidaan myös pyrkiä vertailtavien tapausten joko syvälliseen ja monipuoliseen tuntemukseen (Arend Lijphartin konfiguraatio, Clifford Geertzin "thick description") tai analysoimaan tapauksia instrumentaalisemmin ja vain joitain osa-alueita ja aineistoja esimerkiksi tilastollisessa analyysissa hyväksi käyttäen.

Metodologisesta perspektiivistä katsottuna vertailevassa tutkimuksessa voidaan käyttää hyväksi niin kvantitatiivisia kuin kvalitatiivisiakin tutkimusmenetelmiä.

Vertailevan tutkimuksen valintatilanteet Kemanin (1999, 13) mukaan:

Tutkimuskysymys	Tutkimusasetelma	Ongelma tai varoitus
Yleinen vai erityinen	Mahdollisimman samanlaiset vai mahdollisimman erilaiset	Sisäinen validiteetti ja Ulkoinen validiteetti
Kuvaileva Kartoittava Testaava	Aidosti vertaileva Valikoidut tapaukset Kausaalisuus	Monta muuttujaa Vertailtavuus Galtonin ongelma
Muuttujat Havaintoarvot Havaintoyksiköt	Muuttujat Indikaattorit Tapaukset	Ulkoinen validiteetti Sisäinen validiteetti Selektiivisyys
Kvalitatiivinen Kvantitatiivinen	Yhdenmukainen informaatio Luotettava aineisto	Vertailun systemaattisuus Ekologinen virhepäätelmä
Evaluaatio Ongelmanratkaisu Teoria	Benchmarking Manipulaatio Kattava	Diskurssiavaruus Muuttujien valinta Prudentiaalisuus

Vertailevan tutkimuksen erilaisia muotoja voi edelleen hahmottaa sen mukaan, kuinka monta tapausta valitaan vertailtavaksi, mikä on niiden suhde perusjoukkoon sekä kuinka monena ajankohtana tutkimuskohdetta tarkastellaan. Tällä perusteella erilaisia vaihtoehtoja voi esittää esimerkiksi seuraavan taulukon avulla (Keman 1999, 28):

		Vertailtavien tapausten määrä ja suhde perusjoukkoon
		Yksi tapaus	Muutama tapaus	Kaikki relevantit tapaukset
	Yksi ajankohta	Tapaustutkimus		"Cross-section"

Tarkastelu- ajankohdat	Muutama ajankohta		"Closed universe"

	Kaikki relevantit aikayksiköt	Aikasarja- analyysi		"Pooled analysis"

Lisäksi vertailevan tutkimuksen tutkimuskohteet voivat ulottua yksilöistä (esimerkiksi puoluejohtajat, valtionpäämiehet) erilaisten ryhmien (puolueet, miehet ja naiset, sukupolvet, suomalaiset ja ruotsalaiset sosiaalidemokraatit) ja organisaatioiden (puolueiden paikkallisyhdistykset, ministeriöt, kansalaisjärjestöt) kautta pienempiin ja suurempiin alueellis-hallinnollisiin kokonaisuuksiin (kunnat, läänit, valtiot, ylikansalliset yhteenliittymät). Politiikan tutkimuksen vertailevan tutkimuksen tutkimuskohteena on usein ollut valtio, jota sitäkin voidaan tarkastella monella eritapaa, kuten Petersin (1998, 10, soveltaen) luokittelussa:

yhden maan (tai muun poliittisen järjestelmän) politiikan kuvaukset
samanlaisten prosessien ja/tai instituutioiden analyysit rajallisessa määrässä maatapauksia
luokittelevat tai typologisoivat tutkimukset, joissa luokittelua/typologiaa käytetään sekä maiden/alueiden/instituutioiden vertailuun että tapausten erityispiirteiden paljastamiseen
tilastollinen tai kuvaileva tutkimus laajasta esimerkiksi alueellisin perustein valitusta maajoukosta, jossa testataan jotain hypoteesia
tilastollinen tutkimus maailman kaikista maista, jossa pyritään kehittämään malleja ja/tai testaamaan suhteita kaikkien poliittisten järjestelmien kesken.

Perussääntö vertailtavien tapausten valinnassa on se, että tutkimusongelman ja teoreettisen viitekehyksen tulee ratkaista kysymykset sekä tapausten lukumäärästä että tarkemmin tapauksista. Useissa tutkielmissa tapausten valinta tässä samoin kuin tapaustutkimuksessakin (ks. alla) perustuu "ulkotieteellisiin" tekijöihin kuten sattumanvaraiseen kiinnostukseen tai oleskeluun jossain tietyssä maassa tai työskentelyyn jossain tietyssä organisaatiossa. Näissäkin tapauksissa asetelma täytyy kyetä perustelemaan myös metodologisesti pätevällä tavalla. erilaisia vaihtoehtoja ovat esimerkiksi seuraavat (Peters 1998, soveltaen):

Yhden tapauksen tutkimus, jossa esimerkiksi jotain maata verrataan "oman maan" olosuhteisiin tai johonkin teoriaan. Tässä on vielä olemassa edelleen

"Ilmeisen tapauksen" vaihtoehto, jolloin yhdellä esimerkillä pyritään kuvaamaan laajempaa ilmiötä pyrkien esimerkiksi jonkinlaiseen esiteoreettiseen kuvaukseen.
"Vaikean tapauksen" vaihtoehto, jolloin koetaan testata jotain teoriaa soveltamalla sitä mahdollisimman hankaliin olosuhteisiin. Jos teoria osoittautuu päteväksi täällä, niin se on saanut merkittävän vahvistuksen.
"Hyvän tapauksen" vaihtoehto, jokin asia tai kohde yksinkertaisesti tuntuu tutkimisen arvoiselta, vaikka ennalta ei sen yleistä merkitystä osaisikaan arvioida. Tässäkin tapauksessa tapauksen valinta tutkimuskohteeksi täytyy luonnollisesti perustella.

Kahden tai kolmen (tai ylipäätään "pienen N:n) tapauksen tutkimus kelpaa pääsääntöisesti ennemmin hypoteesien kehittämiseen kuin niiden testaamiseen. Siinä voidaan kuitenkin tehdä perusvalinta kahden eri päästrategian välillä:

Mahdollisimman samanlaiset tapaukset, jolloin pyritään esimerkiksi saamaan selville jonkin riippumattoman muuttujan vaikutus riippuvaan muuttujaan vakioimalla mahdollisimman monta väliintulevaa tai yhteismuuttujaa.
Mahdollisimman erilaiset tapaukset, jolloin jonkin ilmiön tai vaikutussuhteen ilmenemistä voidaan testata vertaamalla keskenään hyvin erilaisia järjestelmiä, mikä mahdollistaa esimerkiksi jonkin teorian osoittamisen vääräksi (falsifiointi).

Vertailevan tutkimuksen ongelman yhtenä pääongelmana voidaan pitää ylipäätään pieniä tapausmääriä (N), jolloin monissa tapauksissa muuttujia usein enemmän kuin tutkittavia tapauksia (esim. puolueet, valtiot), ja muuttujia on vaikea kontrolloida systemaattisesti. Ratkaisuina näihin ongelmiin on esitetty mm. seuraavaa:

tapausten määrän lisääminen valitsemalla esimerkiksi maantieteellisesti tai historiallisesti samaan kategoriaan kuuluvia maita (pienen N:n ongelmiin)
"ominaisavaruuden supistaminen" esimerkiksi muuttujia yhdistämällä (pienen N:n ongelmiin)
avainmuuttujien tai "vertailtavien tapausten" valinta (suuren muuttujamäärän ongelmiin)
selitettävän muuttujan "paisuttaminen", jolloin tarkastellaan asiaa korkeammalla aggregaattitasolla, jolle voidaan puolestaan löytää useita indikaattoreita
havaintojen lisääminen uudella mittaustasolla siirtymällä esimerkiksi makrotasolta mikro- tai mesotasolle tai päinvastoin.

Usein tutkijan oma kansallinen tai kulttuurinen konteksti vaikuttaa siihen, miten vertailtavaa tapausta (tai tapauksia) analysoidaan tai tulkitaan, erityisesti silloin, kun "oma maa" on yksi tapauksista. Samaten aineiston vertailukelpoisuus on monessa tapauksessa kyseenalaista (voiko samassa mielessä esimerkiksi tutkia NKP:n keskuskomitean ja länsimaisen demokratian puolueen vastaavan elimen pöytäkirjoja). Mittaamisen, analyysin ja tulkinnan ongelmia ovat lisäksi (Peters 1998, soveltaen):

"travelling problem" - ovatko yhdessä kontekstissa kehitetyt ja mahdollisesti testatut menetelmät mielekkäitä ja toimivia myös muissa kansallisissa ja kulttuurisissa konteksteissa. Tämä voidaan jakaa edelleen:
- käsitteellisiin ongelmiin (voidaanko esimerkiksi pitkälti länsimaissa kehittynyttä kansalaisyhteiskunnan käsitettä soveltaa menestyksekkäästi niin sanotun kolmannen maailman maihin)
- empiirisiin ongelmiin (voidaanko esimerkiksi naisten tasa-arvoa työelämässä tarkastella tutkimalla ainoastaan naisten osuutta palkkatyöstä, kun monissa maissa monet tehtävät suoritetaan esimerkiksi vapaaehtoisen yhdistystoiminnan puitteissa)
typologisointiin liittyvät ongelmat:
- "jatkumoiden katkaiseminen" suppeaksi määräksi luokkia (voidaanko yhteiskuntia esimerkiksi jaotella yksinkertaisesti "maallistuneisiin" tai "traditionaalisiin", "agraarisiin", teollisiin" ja "tietoyhteiskuntiin")
- luokkien/tyyppien määrän liiallinen kasvu
- systeemitason analyysin insensitiivisyys sisäisille eroille
nominaalisiin käsitemääritelmiin liittyvät ongelmat
ideaalityyppeihin liittyvät ongelmat

Tapaustutkimus (case study)

Tieteellisen tutkimuksen päämääränä katsotaan siis usein olevan teoreettisen tiedon lisääminen. Tästä ideaalista katsottuna tutkimuksen, joissa empiirisen tutkimuskohteen muodostaa vain yksi tapaus, on vaikea löytää itselleen oikeutusta. Yhden tapauksen nojalla on vaikea sanoa mitään yleistä. Tapaustutkimuksista on kuitenkin viime vuosikymmeninä muodostunut olennainen, ja opiskelijoiden keskuudessa suosittu, tapa tehdä erityisesti yhteiskuntatieteellistä tutkimusta. Tosin monet näennäisesti yhteen tapaukseen perustuvat asetelmat saattavat tarkemmin katsottuna sisältää sittenkin vähintään implisiittisen joskus jopa eksplisiittisen vertailun. Vertailevan ja tapaustutkimuksen välisen rajan vetäminen voikin joissain tapauksissa olla vaikeata. Siinä missä usean tapauksen tutkimuksessa pyritään yleiseen, mutta ei voida tutkia "kaikkea" tutkimuskohteesta, tapaustutkimuksessa ei yleiseen tietoon suoranaisesti edes pyritä, vaan tavoitteena on laaja-alainen, monipuolinen ja yksityiskohtainen sekä sisällöllisesti rikas tieto tutkimuskohteesta.

Yleisin termein tapaustutkimusta voi luonnehtia esimerkiksi seuraavalla tavalla (Hirsjärvi ym. 2003, 123; Routio 2003, soveltaen). Tapaustutkimus

voi toimia

esitutkimuksena
uuden tiedon kartoittajana
aikaisemmin tutkimattoman kuvaajana
uusien hypoteesien kehittelyn välineenä
hyödyntämättömien selitysmallien muotoilun välineenä
teoriaa testaavana, erityisesti falsifikaation merkityksessä
teoriaa laajentavana
ohjaavana tai kasvattavana tutkimuksena

voi kohdistua

yksittäiseen tapaukseen
tilanteeseen tai
joukkoon tapauksia

samoin kuin

yksilöihin
ryhmiin tai yhteisöihin
erilaisiin organisaatioihin
valtioihin
prosesseihin

tarkastelee tapausta usein osana ympäristöään
hyödyntää usein tapauksen analysointiin monia eri näkökulmia ja tutkimusmenetelmiä

Tapaustutkimuksen erilaisia tyyppejä (Jensen & Rodgers 2001, soveltaen) ovat

yksi tutkimuskohde tiettynä ajankohtana ("snapshot case studies")
yksi tutkimuskohde tietyllä aikasarjalla tai useampana ajankohtana tarkasteltuna/mitattuna ("longitudinal case studies")
yhden kohteen tutkimus kahtena ajankohtana "kriittisen tapahtuman" molemmin puolin ("pre-post case studies")
yhden kohteen tutkimus useampaa esim. edellämainituista tutkimusasetelmista hyväksi käyttäen ("patchwork case studies")
vertaileva tapaustutkimus ("comparative case studies").

	Yksi havaintoyksikkö	Monta havaintoyksikköä
Yksi tapaus
Monta tapausta

Taulukko 1. Tapaustutkimuksen eri tyyppejä tapausten ja havaintoyksiköiden lukumäärän mukaan

Tapaustutkimuksen kriittinen kysymys on yleensä tapauksen (tapausten) valinta. Tapaustutkimuksen kohde ei saisi olla sattumanvarainen tai ainoastaan tutkijan mielenkiinnosta tai henkilökohtaisesta kokemuksesta kiinni, vaan tapaustutkimuksessakin pitäisi pyrkiä siihen, että tutkittava tapaus on tapaus jostakin. Näin ollen tapauksen valintaa tulisi ohjata tavalla tai toisella teoria, esimerkiksi

näkökulman ohjaamisen
teorian testaamisen tai
teorian vahvistamisen merkityksessä

Usean tapauksen tutkimuksella voidaan lisäksi pyrkiä yleistämiseen ja uuden teorian rakentamiseen tai vanhan edelleen kehittämiseen. Usein tapaukset valitaan kuitenkin jollain muulla perusteella. Jos näin on, perustelun tulisi kuitenkin olla eksplisiittisesti ilmaistu. Perustelu voi nojata esimerkiksi:

runsaaseen aineistoon (esimerkiksi jokin historiallinen prosessi on poikkeuksellisen hyvin dokumentoitu, esimerkiksi Emmanuel Le Roy Ladurie: Montaillou)
tapauksen (tapausten) sisältämiin ääriarvoihin (Pohdittaessa esimerkiksi parlamentaaristen hallitusten vakautta, voidaan ottaa tutkimuskohteeksi maa, jossa hallitukselliset ovat olleet kaikista (tai poikkeuksellisen) lyhytikäisiä, ja sille voidaan ottaa vastinpariksi toinen ääripää).
tapauksen sisäiseen vaihteluun (jos esimerkiksi halutaan pohtia luokkarakenteen vaikutusta äänestyskäyttäytymiseen, voidaan tutkia kuntaa, jossa on runsaasti eri luokkiin kuuluvia ihmisiä)
ristiriitaisiin selityksiin (halutaan tutkia maata, jossa konfutselaisuus on hallitseva uskonto, koska konfutselaisuudella on selitetty niin taloudellista menestystä kuin menestymättömyyttäkin)
kontrolloituun vertailuun (voidaan sulkea pois mahdollisia muita muuttujia, kun valitaan esimerkiksi kaksi mahdollisimman samanlaista organisaatiota johtamisjärjestelmien tutkimiseksi)
tyypillisiin taustaolosuhteisiin (ajatellaan esimerkiksi, että tietyn kunnan rakenteelliset piirteet ovat siinä määrin samanlaisia (ratkaisevissa asioissa) muiden kuntien kanssa, että sitä tutkimalla voidaan tehdä yleistäviä johtopäätöksiä)
siihen, etteivät olemassaolevat teoriat tunnu pätevän ao. tapauksessa (esimerkiksi Arend Lijphartin tutkimus Alankomaista lähti liikkeelle Robert A. Dahlin huomautuksesta: "Theoretically your country does not exist!")
toistettavuuteen
vaihtoehtoisiin testeihin
sovellettavuuteen päätöksenteossa
yleiseen merkitykseen (tämä on usein viimeinen oljenkorsi, johon ei kuitenkaan kannata ensimmäisenä tarttua)

Tapaustutkimus on yhtäältä ratkaisu moniin muiden tutkimusasetelmien sisältämiin ongelmiin, joita se pyrkii ratkaisemaan ennen muuta tuottamalla laajaa, monipuolista ja "syvää" tietoa tutkimuskohteestaan. Lisäksi ajatellaan usein, että tapaustutkimuksen analyysi tapauksen "luonnollisissa olosuhteissa" lisää tutkimuksen validiteettia. Silti empiiriset yleistykset ja yleistävät selitykset ovat pääsääntöisesti ongelmallisia.