[A] [B] [C] [D] [E] [F] [G] [H] [I] [J] [K] [L] [M] [N] [O] [P] [Q] [R] [S] [T] [U] [V] [X] [Y] [Z] [Ä] [Ö]
Eettinen teoria, jonka mukaan teko on moraalisesti oikeutettu, jos se saa aikaan (tai sen avulla pyritään aikaansaamaan) hyötyä tai onnellisuutta, ja epäoikeutettu, jos se aikaansaa haittaa tai onnettomuutta, tai jos jonkin vaihtoehtoisen teon avulla voitaisiin saavuttaa vielä suurempi hyöty tai onnellisuus. Teon moraalisuuden arvioinnissa on otettava huomioon teon kaikki seuraukset - ei pelkästään teon tekijään kohdistuvat, vaan teon seuraukset kaikkien niiden ihmisten suhteen, joihin teolla on vaikutusta. Utilitarianismin teorian kehittivät englantilaiset taloustieteilijät ja filosofit Jeremy Bentham, James Mill ja John Stuart Mill (edellisen poika) 1700- 1800-luvun taitteessa.
Utilitarianismin perusajatus voidaan muotoilla "suurimman hyödyn periaatteen" kautta:
"Toimi aina niin, että tekosi tuottaa suurimman mahdollisen määrän hyötyä suurimmalle mahdolliselle määrälle ihmisiä".
Miten "hyöty" ja "hyödyn määrä" tarkemmin määritellään (miten esimerkiksi arvioida erilaisia hyötyjä, kuten aistinautintoja, varallisuutta, sivistyneisyyttä jne. suhteessa toisiinsa) on yksi utilitarianistisen etiikan perusongelmista. Sen lisäksi utilitarianismi tässä muodossaan ei tunnusta lainkaan muiden olioiden kuin ihmisten hyötyä - esimerkiksi kotieläinten teurastaminen ja luonnon tuhoaminen olisi "suurimman hyödyn periaatteen" mukaan oikeutettua, jos siitä olisi ihmisille hyötyä. (Muotoilua voidaan muuttaa niin, että teon on tuotettava mahdollisimman paljon hyötyä tai onnellisuutta mahdollisimman suurelle joukolle tajuisia olioita - tällöin tosin ongelmaksi).
© Otto Lappi 2001 (otto.lappi@edu.espoo.fi).
Sivu päivitetty viimeksi 22/06/2001.