[A] [B] [C] [D] [E] [F] [G] [H] [I] [J] [K] [L] [M] [N] [O] [P] [Q] [R] [S] [T] [U] [V] [X] [Y] [Z] [Ä] [Ö]

Skeptisismi

Sokrateen kerrotaan sanoneen: "ainoa, mitä tiedän varmasti on etten tiedä yhtikäs mittään". Skeptisismi (johdettu latinankielisestä sanasta skepsis - epäily) on filosofinen suuntaus, jossa uskomusten kyseenalaistaminen ja perustelujen vaatiminen otetaan filosofian kulmakiviksi.

Voimmeko todella luottaa siihen mitä pidämme itsestään selvänä, mitä aistimme meille näyttävät maailmasta kertovan, tai että oma järjenkäyttömme ylipäätään olisi kovin luotettavaa? Antiikin skeptisismi ei ollut pelkästään tieto-opillista, epistemologista skeptisísmiä, vaan sillä oli myös moraalinen t. elämänfilosofinen tarkoitusperä: ajatuksena oli, että skeptinen lopullisista filosofisista kannanotoista pidättäytyminen - ilman tarvetta ryhtyä todistelemaan niitä itselleen tai toisille - johtaa aitoon filosofiseen mielenrauhaan.

Epistemologinen skeptisismi voi olla esimerkiksi:

• Tieto-opillinen menetelmä, joka tähtää varmuuteen asettamalla kaikki ennakkokäsitykset kyseenalaiseksi, olematta hyväksymättä niitä ilman järkiperusteluja - tavoitteena löytää tiedon epäilyksettömät peruskivet. (Descartesin metodinen skeptisismi).
• Tieto-opillinen teoria, jonka mukaan meillä ei ole (tai ei voi olla) varmaa tietoa mistään - kaiken mitä tiedämme, tai kuvittelemme tietävämme, voi ja pitää asettaa kyseenalaiseksi. (Antiikin Akateeminen skeptisismi).
• Tieto-opillinen asenne, jossa epistemologisen argumentaation pohjalta tullaan siihen johtopäätökseen, että on pidättäydyttävä esittämästä minkäänlaisia teoreettisia väitteitä tai käsityksiä tiedosta tai varmuudesta. Filosofi voi yhtä hyvin väittää että voimme tietää jotakin ja että emme voi tietää mitään, eikä ole mitään keinoa ratkaista kiistaa: siksi on parempi olla sanomatta mitään. (Antiikin Pyrrhonilainen skeptisismi).

© Otto Lappi 2001 (otto.lappi@edu.espoo.fi).
Sivu päivitetty viimeksi 22/06/2001.