[A] [B] [C] [D] [E] [F] [G] [H] [I] [J] [K] [L] [M] [N] [O] [P] [Q] [R] [S] [T] [U] [V] [X] [Y] [Z] [Ä] [Ö]
Pythagoras: 500-luvulla eKr. elänyt kuuluisa ja esisokraattinen filosofi, joka perusti pythagoralaisen koulukunnan, josta esim. Platon sai vaikutteita ideaoppiinsa. Pythagoras ei ilmeisesti itse keksinyt "pythagoraan lausetta" (suorakulmaisen kolmion kateettien neliöt ovat yhteensä yhtä suuret kuin hypotenuusan neliö) tai sen todistusta, vaan sen teki joku hänen seuraajansa. Yhtään Pythagoraan kirjoituksia ei ole säilynyt nykypäivään (mikäli hän itse mitään edes kirjoitti).
Pythagoralaisuus: Pythagoraan etelä-Italiaan perustama filosofis-mystisistinen koulukunta, jonka doktriineihin kuului sielunvaellusoppi, määräykset oikeasta ruokavaliosta, muistiharjoituksista yms. (harjoitusten tarkoituksena oli "sielun puhdistaminen".) Pythagoralasiten oppeihin kuului lukumystisismi, jossa luvuille annettiin erikoisia "merkityksiä" (esim. luku 2 oli "feminiininen", 3 "maskuliininen" ja harmonian luku, luku 6 luovuuden luku jne. 10 oli pythagoralaisuudessa pyhä luku). Murtoluvut eivät pythagoralaisille olleet varsianisesti itsenäisiä lukuja, vaan lukujen suhteita.
Kokonaislukujen ajateltiin jollain tavalla edustavan todellisuuden harmonista ja mystistä "syvintä olemusta", kosmos voitiin pythagoralasiten mukaan ymmärtää lukusuhteiden ilmentymänä - toisin sanoen abstraktien olioiden, ei atomien tai erilaisten alkuaineiden (materian) ominaisuuksien kautta. Pythagoralaiset harrastivat astronomiaa ja geometriaa ja keksivät värähtelevän kielen yläsävelet ja irrationaaliluvut (sen, että kaikkia reaalilukuja ei voi ilmaista kokonaislukujen suhteina).
© Otto Lappi 2001 (otto.lappi@edu.espoo.fi).
Sivu päivitetty viimeksi 22/06/2001.