[A] [B] [C] [D] [E] [F] [G] [H] [I] [J] [K] [L] [M] [N] [O] [P] [Q] [R] [S] [T] [U] [V] [X] [Y] [Z] [Ä] [Ö]
Mikä tahansa tuntemus, aistimus tai tunnetila joka koetaan, eikä pelkästään havaita, tiedetä tai ymmärretä (tällöin sanotaan, että mielentilalla on affektiivinen eli tunnesisältö, ei pelkästään kognitiivinen eli tiedollinen sisältö). Affekteilla l. "passioilla" oli keskeinen osa Descartesin mielenfilosofiassa; Descartes kannatti psykofyysistä dualismia, muttei kuitenkaan ollut sitä mieltä, että ihmisen mieli olisi pelkästään ruumista tarkkaileva ja ohjaileva henki, vaan että se on jollakin erityislaatuisella tavalla enemmän kytköksissä ihmisen omaan ruumiiseen kuin muihin aineellisiinm olioihin.
Descartes sanoi sielun olevan ruumiiseen "sekoittunut", ja selvensi ajatustaan vertaamalla ihmistä ja hänen sieluaan ja ruumistaan laivaan ja perämieheen: ihmisen sielun ja ruumiin yhdistymistapa on suhteena tiiviimpi kuin perämiehen ja laivan suhde. Ei pidä luulla, että aineeton sielu vain muodostaa havaintoja sen mukaan, miten ruumiin aistinelimet välittävät sille tietoa ulkomaailmasta, tai ohjaa ruumiin liikkeitä niin kuin perämies laivaa. Merimies saattaa tuntea pelkoa tai surua laibvan ajautuessa karille ja hänen nähdessään sen keulan murtuvan; samalla tavalla ihminen voi tuntea myötätuntoa toisten ihmisten ruumiillisista kärsimyksistä nähdessään tämän sormen murtuvan - mutta jos ihmisen oma sormi murtuu, siitä seuraavat mielenliikutukset ovat luonteeltaan aivan erilaisia. Vastaavasti nälän ja janon tunteet eivät ole pelkästään järjellisen sielutajunnan tietoa siitä, että ruumiimme kaipaa ravintoa ja juotavaa, vaan ruumiillistuneen sileun mielenliikutuksia, jollaisia Jumalan ja enkelten kaltaisen henkiolennot eivät voi koskaan kokea.
© Otto Lappi 2001 (otto.lappi@edu.espoo.fi).
Sivu päivitetty viimeksi 22/06/2001.