[A] [B] [C] [D] [E] [F] [G] [H] [I] [J] [K] [L] [M] [N] [O] [P] [Q] [R] [S] [T] [U] [V] [X] [Y] [Z] [Ä] [Ö]
Leukippoksen ja Demokritoksen mukaan aineellinen kappale voidaan paloitella osiin, ja nämä osat puolestaan paloitella vielä pienempiin osiin, ja nämä osat vielä pienempiin… mutta tätä prosessia ei voi edes periaatteessa jatkaa äärettömän pitkälle yhä pienempiin ja pienempiin osiin. Kysymys ei ole siitä, että välineemme olisivat liian kehittymättömiä, tai että aika loppuisi kesken, vaan siitä että aine itsessään koostuu perustavanlaatuisista rakenneosasista - atomeista - joita ei enää ole edes periaatteessa mahdollista jakaa osiinsa.
Demokritoksen atomiopin mukaan koko todellisuus (kosmos: tähdet, planteetat, ihmiset, kasvit, eläimet, jopa ihmissielut) koostuu viime kädessä pelkästään atomeista ja näiden välisestä tyhjyydestä jossa atomit liikkuvat ja törmäilevät toisiinsa. Atomit ovat niin pieniä että aistimme eivät kykene erottamaan erillisiä atomeja toisistaan, aineelliset kappaleet ja niiden ominaisuudet jotka havaitsemme (kuten väri, lämpö ja kosteus) ovat todellisuudessa erilaisten atomien yhteenliittymiä, ja niiden ominaisuudet perustuvat siihen millaisia atomeja ne sisältävät, ja missä suhteissa.
Demokritoksen mukaan atomeilla ei ole ulkoreunaa (ne eivät siis ole kolmiulotteisia kappaleita pienoiskoossa, vaikka Demokritos sanookein atomeja oleva eri "muotoisia"); tämä on välttämätöntä, sillä jos niillä olisi reuna, olisi myös olemassa reunojen sisällä sijaitseva atomin geometrinen keskipiste, jonka suhteen atomi olisi ainakin periaatteessa (vaikkei ehkä käytännössä) jaettavissa kahteen osaan. Tyhjyys atomen välissä on niinikään loogisesti välttämätön piirre teoriassa, sillä jos atomien välissä ei olisi tyhjyyttä, olisi aine sittenkin jatluvaa.
Vain atomien liiketila ja suhteet toisiin atomeihin muuttuvat ajan myötä - atomien omat, "sisäiset" ominaisuudet ovat pysyviä. Atomit itse ovat ikuisia ja muuttumattomia. Ne liikkuvat tyhjyydessä toisiinsa törmäillen, ja muodostavat enemmän ti vähemmän pysyviä yhdistelmiä, joita me havaitsemme ja kutsumme esineiksi. Emme havaitse erillisiä atomeita, mutta Demokritoksen mukaan atomien ikuiset ominaisuudet ovat aineen "todellinen luonto" - kaikki sellaisen meidän havaitsemamme ominaisuudet kuin väri, maku, lämpötila jne. ovat vain meidän aistiemme tapa hahmottaa erilaisia atomien yhdistelmiä. Koska nämä ominaisuudet ovat olemassa vain väliaikailla atomien yhdistelmillä - eikä mikään yksittäinen atomi ole koskaan punainen, makea, lämmin jne. - eivät nämä meidän havaitsemamme ominaisuudet ole varsinaisesti todellisuuden itsensä perimäisiä ominaisuuksia, vaan vain ihmisten tapa käsittää atomeista koostuvan maailman rakenne.
© Otto Lappi 2001 (otto.lappi@edu.espoo.fi).
Sivu päivitetty viimeksi 22/06/2001.