Lukion Filosofia
Filosofian historia
 
 

A n t i i k k i

Hellenismi - hyvän elämän ja ihmiselle luonnollisen hyvän filosofia

Taustaa

Hellenismiksi kutsutaan vuosisatoja Aleksanteri Suuren (kuoli 323 eKr.) maailmanvalloitusretkien jälkeen, jolloin Euroopan taloudellinen, poliittinen, ja kulttuurillinen painopiste siirtyi Kreikan niemimaalta Aleksandria-Rooma akselille; Kreikkalainen vaikutus näkyi kuitenkin selvästi yhä tuon ajan kulttuurissa (myös filosofiasssa). Tuon ajan keskeisimmät filosofiset koulukunnat, skeptisismi, epikurolaisuus ja stoalaisuus perustuvat antiikin kreikkalaisten (erityisesti Platonin, Aristoteleen ja Demokritoksen ja Zenonin) teorioihin.

Tämä aika oli antiikin Rooman valtakunnan aikaa, jolloin rakennettiin tuon valtakunnan mahtavat tieverkot, vesijohdot, sillat, riemukaaret, palatsit, stadionit, kilparadat ja temppelit; empiirinen ja kokeellinen tiedonhankinta, mallien ja matemaattisten kuvausten laatiminen kehittyi huomattavasti insinööritaidon saralla. Myös lääketieteessä kokeellinen menetelmä (ruumiinavaukset ja erilaiset eläinkokeet) kehittyi spekulatiivisen ajattelun rinnalle. Filosofiaan ja "tieteeseen" (etiikkaan, logiikkaan, metafysiikkaan, ja niihin filofofian osa-alueisiin joista kehittyi nykyisin fysiikkana, psykologiana, ja yhteiskuntatieteinä tuntemamme tieteenalat) empiirisellä menetelmällä ei kuitenkaan ollut juurikaan vaikutusta; kestäisi vielä yli 1500 vuotta, uuden ajan alkuun asti, ennen kuin havaintoihin ja kokeisiin perustuva menetelmä nousisi luonnonfilosofian uudeksi metodiksi, ja synnyttäisi luonnontieteet. Luonnontieteellistä edistystä tapahtui kuitenkin tähtitieteessä, jossa muun muassa mitattiin Maapallon koko, Maan Kuun ja Auringon keskinäiset etäisyydet, ja kehitettiin aurinkokeskinen malli maailmankaikkeudesta. (Kyllä, jo tuolloin tiedettiin Maapallon olevan pyöreä, ja että se kiertää Aurinkoa - nämä, kuten monet muutkin asiat vain jotenkin "unohtuivat" keskiajalle siirryttäessä!)

Hellenistisen ajan luonnollisen "loppupisteen" määrittäminen on hankalampaa kuin sen alun. Joskus helleenisen kauden loppuna pidetään Rooman valtakunnan jakamista, kun keisari Konstantinus teki Bysantista Rooman toisen pääkaupungin 300-luvulla jKr. Konstantinus myös teki kristinuskosta Rooman keisarikunnan virallisen uskonnon, mikä aatehistoriallisesti merkitsee siirtymää antiikin kirkottomasta ja monimuotoisesta uskonnosta ja ei-filosofisesta uskonnollisuudesta kohti keskiajan doktriinien, ja metafyysisen uskonnon/uskonnollisen metafysiikan täyttämää Yhden Totuuden aikakautta.

Epikurolaisuus, stoalaisuus ja skeptisismi

Epikurolainen, stoalainen ja skeptisistinen koulukunta jakoivat kaikki sen filosofisen perusnäkemyksen, että filosofian harjoittamisen tavoitteena on jalostaa ihmisestä viisas ja ennen kaikkea onnellinen. Tämä voitiin aikaansaada elämällä "hyvin", ja filosofian ensisijainen tehtävä olikin vastata kystmkseen:" mitä on 'hyvin eläminen' tai 'hyvä elämä'?". Filosofian keskeisin osa-alue oli siis etiikka - sekä teoreettisenä tieteenä jonka tehtävä oli vastata edellämainittuihin kysymyksiin, että käytännöllisenä tieteenä jonka tehtävänä oli johdattaa heitä kohti oikeaa luonteetnlaatua, sekä hyvettä ja onnellisuutta.

Luonnonfilosofia oli näille koulukunnille tälle filosofian suuremmalle päämäärälle alisteinen yritys ymmärtää teoreettisesti ihmisluontoa ja kosmosta. Katsottiin näet, että onnellisuus voidaan tavoittaa elämällä "luonnon mukaisaesti" ja siten kuin ihmisen lajiolemuksen täydellistyminen edellyttää - ja jotta voitaisiin tietää millainen elämä on luonnon mukaista, täytyi tietysti selvittää millainen luonto on, ja mikä on ihmisen asema kosmoksen suuressa järjestyksessä.

Oikea elämä siis edellytti oikeaa tietoa luonnosta, ja tämän takia epistemoplogia (johon stoalaisilla myös logiikka kuului) oli niinikään ihmisen luonnollisen hyvän tavoittelulle ja filosofian kohottavalle tarkoitusperälle alisteinen yritys ymmärtää mitä tieto on, ja miten sitä voidaan saavuttaa. Mikäli tieto voitaisiin erottaa luulosta, voisimme silloin erottaa sen, mitä todella tarvitaan luonnon ja ihmisen ymmärtämiseeen ja onnellisen elämän saavuttamiseen (skeptisistien mukaan taas tietoa ei voi erottaa luulosta, ja sen tähden kaikki käsityksemme ovat epävarmoja, ja onnellisuus saavutetaan vain siten, ettei liian tiukasti sitouduta taikka kiinnytä mihinkään yksittäisiin käsityksiin ihmisestä, luonnosta taikka kohtalosta ja jumalista, vaan opitaan sen sijaan sietämään lopullista epävarmuutta ja ymmärtämään, että se juuri on onnellisuuden ja viisauden korkein muoto).


Aloitussivu Filosofian oppisanasto Käsitekartat Suuria filosofeja Filosofian historian kehityslinjoja Linkkejä muualle Kartta sivuston sisällöstä, sivuston tai sen osien lataaminen omalle koneelle, palaute, tietoja tekijästä


© Otto Lappi 2001 (otto.lappi@edu.espoo.fi).