Sotia edeltäneenä aikana hakattavan puuston ensisijaisena valintaperusteena oli tukkipuun koko ja laatu. Paras menekki oli mäntytukilla. Lisäksi hakattiin pinotavaraa ja polttopuuta. Avohakkuu–metsänviljely -menetelmää käytettiin 20-luvulla vähäisessä määrin, sitten siitä luovuttiin lähes täysin. Kuusen suojuspuuasentoa käytettiin yleisimmin Hyytiälän läheisyydessä. Koko Korkeakosken hoitoalueen kannalta menetelmällä ei ollut suurta merkitystä.

Sodan aikana polttopuun hankinnalla korvattiin ulkomaisten polttoaineiden puutetta. Liikenteen tarpeisiin tuotettiin suuria määriä pilkettä korvaamaan bensiiniä sekä puuhiiltä kivihiilen korvaajaksi.
Tervaskantoja nostettiin toimitettavaksi Lylyn tervatehtaalle voiteluöljyn raaka-aineeksi. Sodan aikana hakattiin jopa Susimäen aarnialueella. Susimäen suuret rungot ehdittiin jo laivata, mutta ne eivät päässeet koskaan Liinahamarista eteenpäin.

Sotakorvaushakkuut alkoivat 1948-49, jatkuen vuoteen 1952. Sotakorvausasioiden valmistelua ja toimeenpanemista varten asetettiin erityinen virasto, Soteva. Toimitukset Sotevalle olivat etusijalla ja usein kiireellisiä. Kysyntää oli kaikelle puutavaralle, mutta järeä mänty oli etusijalla. Kansilankku- ja kaaripuutukit ovat esimerkkejä aikakautensa useista puutavaralajeista. Suuria mastopuita toimitettiin Hollmingin telakalle. Pienempi sahatavara toimitettiin paikallisten sahojen käyttöön Ruovedelle ja Orivedelle. Hakkuissa pyrittiin huomiomaan mahdollisuuksien mukaan luontaiset kuviorajat, mutta myös kuljetussuunta vaikutti leimikon rajaukseen. Sota- ja sotakorvausvuosina jäivät hakkuiden jälkityöt tekemättä, johtuen työvoima- ja materiaalipulasta.Vilho Lajusen mukaan kaksi 40-luvun metsille ja metsätaloudelle ominaista piirrettä olivat: Lakkalatvaiset, kilpikaarnaiset männyt ja useat päällekkäiset hakkuut, joissa samaan kohteeseen palattiin toistuvasti.

Metsien kunnostaminen avohakkuin ja kulotuksin käynnistyi heti sotakorvausten päätyttyä. Aukkojen koko vaihteli viidestä viiteenkymmeneen hehtaariin. Metsätalouden tehostuminen ja koneellistuminen alkoi 1950-luvulla ja jatkui voimakkaana 1960-luvulla. Moottorisaha korvasi vähitellen pokasahan ja justeerin, maataloustraktori hevosen ja autokuljetus uiton. Nykyisen kuviorakenteen perusta periytyy tältä ajalta.