Lisätietoa ilmakuvista

Raakakuva

Pystyilmakuvat, jotka otetaan pitäen kameraa luotisuoran suuntaisesti kohti maata, otetaan mittatarkoilla kiinteän polttovälin ilmakuvakameroilla. Kameroiden tyypillinen kuva-ala on 23 x 23 cm. Aivan viime vuosina on markkinoille tullut myös digitaalisia ilmakuvakameroita, joita käytettäessä päästään eroon filmin kehityksestä ja skannauksesta, ja voidaan ottaa enemmän kuvia lennettäessä kohteen yli. Raakakuvaksi sanotaan ilmakuvaa, jolla näkyvien kohteiden sijainnista ei osata sanoa muuta kuin missä ne sijaitsevat itse kuvalla.

Orientoitu kuva

Ilmakuvan orientoinnin jälkeen osataan sanoa, missä kuvalla näkyvä kohde sijaitsi kamerassa kuvaa otettaessa (sisäinen orientointi) ja mitä avaruussuoraa pitkin kohteesta saapunut valo on kuvalle tullut (ulkoinen orientointi). Sisäistä orientointia varten tulee tietää kameran polttoväli, joka tyypillisesti on 15-21 cm sekä mitata kameran rungosta filmille valottuneiden ns. reunamerkkien sijainti. Ulkoinen orientointi tarkoittaa sitä, että kameran polttopisteen (projektiokeskus) XYZ sijainti ja kameran kolme kallistusta saadaan ratkaistua. Ne voidaan mitata kuvauksen aikana GPS- ja inertiaalihavainnoin tai ratkaista jälkikäteen ilmakolmioinnin avulla, jolloin tarvitaan tunnettuja pisteitä maastossa.

Oikaistut kuvat

Ortoilmakuva

Kun ilmakuva on orientoitu, tiedetään mitä avaruussuoraa pitkin kohteesta saapunut valo on kuvalle tullut. Tätä suoraa voidaan kulkea myös kamerasta kohti maata. Ortoilmakuva on kartta, jossa ilmakuva korvaa perinteiset karttasymbolit. Se valmistetaan piste kerrallaan s.e. kullekin kartan palalle (pikseli) haetaan ilmakuvalta pieni pala. Tämä voidaan tehdä, kun kuva on orientoitu, ja voidaan kulkea pitkin avaruus(kuva)suoria maastosta kuvalle ja takaisin. Ortokuvan valmistusta varten tarvitaan kuitenkin tieto siitä, millä korkeudella Z kartan pisteessä XY ollaan. Tämä tieto saadaan korkeusmallilta, jos sellainen on.

Stereonormaalitapaus

Orientoidut kuvat voidaan uudelleenprojisoida kuviksi, joilla samat kohteet maastossa näkyvät samoilla vaakariveillä. Tälläisiä kuvia voidaan katsella stereoskooppisesti ja niiltä voidaan tehdä stereoskooppisia 3D mittauksia, kun järjestetään siten, että vasen ja oikea silmä näkevät omat kuvansa. Tällä sivustolla käytetään anaglyfitekniikkaa, jossa vasen ja oikea kuva piirretään perusväreillä punainen ja vihreä/sininen päällekkäin yhdeksi kuvaksi, joita katsellaan anaglyfilaseilla. Anaglyfilasit voi rakentaa itselleen ostamalla esim. Tiimari-askarteluliikkeestä sinistä ja punaista muovikalvoa.