Hyytiälän ilmakuva-aikasarja 1946 -

Hyytiälän metsäaseman ympäristöstä - noin 10 x 20 kilometrin alueelta - on kerätty tiedot siellä suoritetuista (pysty)ilmakuvauksista, joista vanhimmat ovat vuodelta 1946. Ilmakuvia on skannattu Topografikunnan, Maanmittauslaitoksen ja FM-Kartta Oy:n kuva-arkistoista Metsähallituksen rahoituksella. Kuvien orientaatio eli tarkka kuvanottopaikka ja kameran asento ratkaistiin ilmakolmioinnilla, jossa kuvilta haettiin yksityiskohtia, joiden asema oli pysynyt muuttumattomana yli ajan. Tälläisiä pisteitä sanotaan liitospisteiksi, ja niitä oli kolmea tyyppiä: Pisteitä, joiden XYZ-, XY- tai Z-koordinaatti on pysynyt samana yli ajan. Hyväksi käytettiin rakennuksia ja kiviä (XYZ), puiden latvoja (XY) ja maanpintaa tasaisilla alueilla (Z).

Ilmakolmiointi

Ilmakolmioinnin tulokset olivat hyviä. Kun ilmakuvilta mittaa 3D koordinaatteja, voi niiden luottaa olevan tarkkuudeltaan 10-50 cm ja riippumattomia ajankohdasta. Tarkkuus vaihtelee luonnollisesti mittauksessa käytettävien kuvien lukumäärän, kuvausgeometrian ja kuvien kuvauskorkeuden mukaan s.e. matalalta otetuissa kuvissa tarkkuus on paras ja tarkkuus paranee, jos kuvilla kohde näkyy eri suunnista.

 

    

Sisällysluettelo

Kuvia on eri filmityypeille, eri mittakaavoissa 1:5000 - 1:50000 ja eri ajankohtina, joko lehdettömään aikaan tai kasvukauden aikana otettuna. Kuvat on skannattu pääosin 15 mikrometrin pikselikoolla. Elokuun alussa 2006 saatiin Hyytiälästä ensimmäiset digitaalisella ilmakuvakameralla otetut kuvat.

Näytteitä (100 x 100 m ortoilmakuvia max. pikselikoolla)

Kuvia on kaikkiaan noin 510, joista voi muodostaa yli 400 stereoparia visuaalista stereotulkintaa varten. Nyt, digitaalisen fotogrammetrian aikakaudella, tähän ei enää tarvita kalliita mekaanis-optisia laitteita, vaan normaali tietokone ja sopiva ohjelmisto.

Ilmakuvat ja fotogrammetria, lisätietoa -sivulle

Laserkeilaus

Ensimmäinen laserkeilaus Hyytiälässä tehtiin elokuussa 2004, noin 1 kilometrin lentokorkeudesta. Laserkeilain lähettää lyhytkestoisia pulsseja tunnetusta paikasta tunnettuun suuntaan ja mittaa takaisin heijastuneesta signaalista matkaan kuluneen ajan. Näiden tietojen perusteella voidaan laskea sen pisteen/kohteen XYZ sijainti, josta heijastuskaiku saatiin. XYZ-pisteen tarkkuus riippuu siitä, kuinka hyvin tunnetaaan keilaimen (~tykin) paikka ja suunta ja kuinka tarkka on matkaan kuluneen ajan (etäisyyden) mittaus. Aineistosta, joka siis on 3D pisteparvi, voidaan laskea mm. maaston korkeusprofiili. Ongelma kiteytyy kuitenkin kohteiden tunnistamiseen. 3D pisteparvesta on osattava löytää maanpintaosumat muiden osumien joukosta.

Laserkeilaus, lisätietoa -sivulle