Doping on yksi urheilun rituaalisista kirosanoista.
Minun on joskus vaikea nähdä eroa sen hirvittävän itsensä
rääkkäämisen ja mutiloinnin joka moniin yleisurheilulajeihin
sisältyy - aitajuoksu, kolmiloikka, pituushyppy, keihäänheitto,
lajeja joissa urheilija ei juuri tervettä päivää näe
ja kulkee usein nivelet teipattuina ja paikat puudutettuina - ja sitten
lääkeaineilla tapahtuvan kunnon kohottamisen välillä.
Jotkut harjoitusmuodot ovat myös puhdasta rääkkäystä
ja taatusti haitallisia urheilijan tulevan elämän kannalta. Oma
vaatimaton käsitykseni on että doping on kiellettävä
siinä tapauksessa, jossa siitä voi aiheutua käyttäjälle
pysyvä haitta tai elintoimintojen muutos. Siis vähän niin
kuin tupakointi - joka tietenkään ei ole kiellettyä! Kaikenlainen
muu itsensä kohtuullinen lääkitseminen on mielestäni
aivan hyväksyttävää. Mutta tarkoitus on puhua dopingista
ja kuntoilusta.
Kuntoilijoitahan ei kukaan testaa, varsinkaan jos he eivät
osallistu mihinkään kilpailuihin. Lisäksi jos he ovat iäkkäämpiä,
heitä saatetaan jopa hoitaa aivan samoilla hormoneilla, jotka ovat
niin äärettömän rikollisia, kun niitä käyttää
joku nuori huippu-urheilija. En kuitenkaan usko että kuntoilun piirissä
esiintyisi mitään suurimittaista dopingia. Kaikenlainen pikku"vilppi"
lisä vitamiinien, erilaisten piristeiden tms muodossa on toki aivan
mahdollista (itse olen kulauttanut muutaman lusikallisen poikani efedriinipitoista
yskänlääketta jonkun lyhyemmän juoksukilpailun alla,
enemmänkin huvin vuoksi kuin uskoen sen tehoon). Vilppihän on
muutenkin suurissa maratoneissa varsin yleistä. New York City maratonissa
todettiin että 200 tarkastetusta juoksijasta 3 % huijasi, so. matkusti
metrolla, oikaisi tms. Tämä merkitsisi siis jopa 700 huijaria
koko juoksussa! Tämäkin on hyvin suhteellista; jos joku hidas
juoksija haluaa saada kerrankin kohtuullisen ajan maratonilta, tietoisena
itse siitä että huijaa, niin mikäs siinä. Itsekin voisin
joskus tilaisuuden tullen sortua huijaukseen, mutta tuskin kuitenkaan palkintojen
toivossa.
Erilainen ruoka-ainedopinghan on äärimmäisen
suosittua ja sallittua. Maratoonarit ahtavat itseensä mitä ihmeellisimpiä
aineita (vrt. edellä omat salaiset aseeni!) ja näitähän
voivat muut juoksijat myös harrastaa. Esimerkiksi kahvin juonti ennen
maratonia, erilaiset hiilihydraattierikoisjuomat, pastoista puhumattakaan
kuuluvat juoksijan valmentautumiskikkoihin. Niiden käyttöä
ohjaa sama psykologia kuin varsinaista dopingia, jonka merkitystä
haluan siis tässä suhteellistaa. Kun toisaalta pyritään
koko ajan kehittelemään uusia salaisia valmennusmenetelmiä
tai vaikkapa suksivoiteita, niin miksi nyt oman lihaksiston kasvat taminen
olisi niin kauheaa, jos seuraukset ovat enimmäkseen positiivisia henkilön
oman terveydenkin kannalta, puhumattakaan itsetunnosta ja saavutuksista?
Siinä vaiheessa jossa voidaan osoittaa, että hormonivalmisteiden
kohtuullinen syönti on vahingollisempaa kuin alkoholin juominen tai
tupakanpoltto,
niin olen valmis vastustamaan niiden käyttöä. Sinänsähän
on huvittavaa, että positiivinen doping on kielletty, mutta negatiivista
saa harjoittaa niin paljon kuin haluaa. Matti Nykänen sai juoda päänsä
täyteen kapakassa vaikka joka ilta, mutta kukaan ei häntä
sen takia tuomitse tai testaa paljonko alkoholia löytyy verestä
ja millaiset ovat maksa-arvot. Jos Ben Johnson olisi sortunut ryyppäämään
ennen Soulin olympialaisia, siinä ei olisi ollut mitään
pahaa (kymmenottelija Dan O'Brien onkin tunnustanut olleensa alkoholisti
jopa parhaina suorituskausinaan). Nyt hän oli vahvistanut lihaksistoaan
todellisella hormonitehokuurilla ja se oli hirvittävä skandaali.
Kukaan ei saa minua uskomaan etteikö hänen tekopyhä kilpakumppaninsa
Carl Lewis olisi myös syönyt hormonivalmisteita, mutta ehkä
hiukan älykkäämmällä ja varovaisemmalla tavalla.
Tai ehkä Lewiksella oli vain parempi lääkäri!
Tässä en nyt mitenkään kehota syömään
hormoneja, enkä ole itse niitä koskaan käyttänyt, mutta
haluaisin vain ilmaista oman reaktioni tuota hormonitekopyhyyttä vastaan
josta saamme kärsiä alinomaa. Huippu-urheilu ON dopingia - vain
ei-kilpailullinen kuntoilu on oikeastaan tervettä liikuntaa! Tämän
olen nyttemmin tajunnut vielä selkeämmin kuin silloin kun lauseen
alunperin kirjoitin.