Sisällysluettelo


 

   17. Doping

 

 
 

    Doping on yksi urheilun rituaalisista kirosanoista. Minun on joskus vaikea nähdä eroa sen hirvittävän itsensä rääkkäämisen ja mutiloinnin joka moniin yleisurheilulajeihin sisältyy - aitajuoksu, kolmiloikka, pituushyppy, keihäänheitto, lajeja joissa urheilija ei juuri tervettä päivää näe ja kulkee usein nivelet teipattuina ja paikat puudutettuina - ja sitten lääkeaineilla tapahtuvan kunnon kohottamisen välillä. Jotkut harjoitusmuodot ovat myös puhdasta rääkkäystä ja taatusti haitallisia urheilijan tulevan elämän kannalta. Oma vaatimaton käsitykseni on että doping on kiellettävä siinä tapauksessa, jossa siitä voi aiheutua käyttäjälle pysyvä haitta tai elintoimintojen muutos. Siis vähän niin kuin tupakointi - joka tietenkään ei ole kiellettyä! Kaikenlainen muu itsensä kohtuullinen lääkitseminen on mielestäni aivan hyväksyttävää. Mutta tarkoitus on puhua dopingista ja kuntoilusta.
  Kuntoilijoitahan ei kukaan testaa, varsinkaan jos he eivät osallistu mihinkään kilpailuihin. Lisäksi jos he ovat iäkkäämpiä, heitä saatetaan jopa hoitaa aivan samoilla hormoneilla, jotka ovat niin äärettömän rikollisia, kun niitä käyttää joku nuori huippu-urheilija. En kuitenkaan usko että kuntoilun piirissä esiintyisi mitään suurimittaista dopingia. Kaikenlainen pikku"vilppi" lisä vitamiinien, erilaisten piristeiden tms muodossa on toki aivan mahdollista (itse olen kulauttanut muutaman lusikallisen poikani efedriinipitoista yskänlääketta jonkun lyhyemmän juoksukilpailun alla, enemmänkin huvin vuoksi kuin uskoen sen tehoon). Vilppihän on muutenkin suurissa maratoneissa varsin yleistä. New York City maratonissa todettiin että 200 tarkastetusta juoksijasta 3 % huijasi, so. matkusti metrolla, oikaisi tms. Tämä merkitsisi siis jopa 700 huijaria koko juoksussa! Tämäkin on hyvin suhteellista; jos joku hidas juoksija haluaa saada kerrankin kohtuullisen ajan maratonilta, tietoisena itse siitä että huijaa, niin mikäs siinä. Itsekin voisin joskus tilaisuuden tullen sortua huijaukseen, mutta tuskin kuitenkaan palkintojen toivossa.
  Erilainen ruoka-ainedopinghan on äärimmäisen suosittua ja sallittua. Maratoonarit ahtavat itseensä mitä ihmeellisimpiä aineita (vrt. edellä omat salaiset aseeni!) ja näitähän voivat muut juoksijat myös harrastaa. Esimerkiksi kahvin juonti ennen maratonia, erilaiset hiilihydraattierikoisjuomat, pastoista puhumattakaan kuuluvat juoksijan valmentautumiskikkoihin. Niiden käyttöä ohjaa sama psykologia kuin varsinaista dopingia, jonka merkitystä haluan siis tässä suhteellistaa. Kun toisaalta pyritään koko ajan kehittelemään uusia salaisia valmennusmenetelmiä tai vaikkapa suksivoiteita, niin miksi nyt oman lihaksiston kasvat taminen olisi niin kauheaa, jos seuraukset ovat enimmäkseen positiivisia henkilön oman terveydenkin kannalta, puhumattakaan itsetunnosta ja saavutuksista? Siinä vaiheessa jossa voidaan osoittaa, että hormonivalmisteiden kohtuullinen syönti on vahingollisempaa kuin alkoholin juominen tai tupakanpoltto, niin olen valmis vastustamaan niiden käyttöä. Sinänsähän on huvittavaa, että positiivinen doping on kielletty, mutta negatiivista saa harjoittaa niin paljon kuin haluaa. Matti Nykänen sai juoda päänsä täyteen kapakassa vaikka joka ilta, mutta kukaan ei häntä sen takia tuomitse tai testaa paljonko alkoholia löytyy verestä ja millaiset ovat maksa-arvot. Jos Ben Johnson olisi sortunut ryyppäämään ennen Soulin olympialaisia, siinä ei olisi ollut mitään pahaa (kymmenottelija Dan O'Brien onkin tunnustanut olleensa alkoholisti jopa parhaina suorituskausinaan). Nyt hän oli vahvistanut lihaksistoaan todellisella hormonitehokuurilla ja se oli hirvittävä skandaali. Kukaan ei saa minua uskomaan etteikö hänen tekopyhä kilpakumppaninsa Carl Lewis olisi myös syönyt hormonivalmisteita, mutta ehkä hiukan älykkäämmällä ja varovaisemmalla tavalla. Tai ehkä Lewiksella oli vain parempi lääkäri!
  Tässä en nyt mitenkään kehota syömään hormoneja, enkä ole itse niitä koskaan käyttänyt, mutta haluaisin vain ilmaista oman reaktioni tuota hormonitekopyhyyttä vastaan josta saamme kärsiä alinomaa. Huippu-urheilu ON dopingia - vain ei-kilpailullinen kuntoilu on oikeastaan tervettä liikuntaa! Tämän olen nyttemmin tajunnut vielä selkeämmin kuin silloin kun lauseen alunperin kirjoitin.
 



Seuraava luku