Sisällysluettelo


 

   16. Fysikaalinen hoito parannuskeinona

 

 
 
 
 

   Hieronta on urheiluväen keskuudessä yksi perinteisimpiä ja edelleen vahvassa asemassa olevia lihastenhuoltotapoja. Suomen urheilujoukkueen mukana matkustaa aina muutama hieroja, ja huippu- urheilijat käyvät säännöllisesti hierottamassa itseään etteivät lihakset menisi "jumiin".
  On siis selvää että myös tavallisen pienen kuntoilijan tie vie usein hierojalle, varsinkin jos tämä on riuska ja viehättävä, vahvarakenteinen nuori nainen, niin kuin oma suosikkihierojani on. Mielestäni hieronta on mukavaa, ja tuntuu loogiselta, että lihasten möyhentäminen silloin tällöin tekee niille hyvää, mutta en missään nimessä suosittele sitä välittömästi ennen jotain tärkeää kilpailua. Hieronta voi jopa pahentaa joitakin kiputiloja ja esimerkiksi jos niska on kipeä, niin menisin hierottamaan sitä vasta sitten kun akuutti vaihe on ohitse. Ja yleensä kannattaa hierottaa useamman kerran sarjoina, koska vasta silloin lihakset mukautuvat ja tottuvat.
   Suomessa vallitsevien oppien mukaan hieronnan täytyy olla tosi raakaa ja tuskallista, sellainen hellä ja kevyt taputtelu jota saat osaksesi jossain turistikohteessa on siitä kaukana. Muistan erityisen hyvin sen ronskin keski-ikäisen ja äkäisen mieshierojan joka hieroi meitä maratoonareita Helsinki City Maratonin jälkeen, pahoinpidellen vaikeroivia juoksijaparkoja sydämensä kyllyydestä, työtätekevän luokan kostona veltolle keskiluokalle. Jossain muussa tilanteessa samaa olisi kutsuttu kidutukseksi. Enkä usko, että tuosta hieronnasta oli ihmisille hyötyä, pikemminkin päinvastoin, jos oletetaan useimpien heistä kärsineen akuutista juoksun jälkeisestä lihastulehduksesta... Sen sijaan pehmeämpi hieronta silloin kun lihakset ovat hyvin treenattuja, tuntuu vaikuttavan positiivisesti. Ainakin lihaksisto pehmenee, voi venytellä paremmin, askel tuntuu kevyemmältä. Kun lihakset ovat päässeet täysin jumiutumaan, niin muutamankin kerran hieronta auttaa aivan ihmeellisesti.
   Fysikaaliseen hoito sisältää myös muutakin mukavaa. On olemassa erilaisia lämpö- ja sähköhoitoja, joiden avulla voidaan vammojen paranemista nopeuttaa. Oma kokemukseni niistä on erittäin posi tiivinen, kuten jo edellisessä luvussa mainitsin. Kesällä 1990 harjoittelin ahkerasti HCM:lle ja juostessani liian kuumassa ja liian kevyillä tossuilla sain yhtäkkiä erittäin hankalan revähtymä- tai tulehdusvamman pohkeeseeni. Käveleminen oli mahdollista, mutta juoksu ei, jokainen askel sattui niin paljon, ettei juoksemista voinut ajatellakaan. Lepäsin viikon, aloitin uudelleen. Viiden kilometrin juoksun jälkeen vamma uusiutui. Lepäsin taas viikon, lähdin taas liikkeelle ja nyt saatoin juosta kaksi tai kolme kertaa, mutta sitten vamma taas uusiutui. Loppujen lopuksi luovutin ja lopetin juoksemisen kokonaan, jättäen samalla haaveet maratoniin osallistumisesta. Maraton siis jäi juoksematta ja itse asiassa vasta pari päivää maratonin jälkeen saatoin alkaa juoksemisen uudelleen. No, kausi ei vielä ollut mennyttä, joten seuraavaksi tavoitteeksi asetetin Chicagon maratonin marraskuussa. Treenasin taas ahkerasti ja sitten lokakuussa ollessani Puolassa eräässä seminaarissa ja juostessani aamulla pitkää lenkkiä, sama vamma uusiutui taas.
   Nyt päätin kokeilla lääkäriä. Menin kunnon urheilulääkärin (Tapio Kallio) vastaanotolle, selostin ongelmani ja hän määräsi minulle fysikaalisia hoitoja, voimistelua ja hierontaa. Seuraukset olivat aivan fantastiset. Kun kesällä toipuminen ei millään tahtonut edetä, niin nyt pystyin taas aloittamaan juoksemisen viikon kuluessa ja jalka kesti hienosti Chicagon maratonin. Sen jälkeen kyllä myös opin, että liian kevyillä maratontossuilla ei pidä juosta jatkuvasti, varsinkin jos kärsii pronaatiosta (olin käyttänyt niitä matkatossuina, koska ne ovat hyvin keveitä ja menevät pieneen tilaan).
  Saamani hoidot olivat sekä voimistelua, nilkkojen vahvistamista, myös lämpö- ja sähköhoitoa kipukohtiin. En voi esittää teille kuin yhden ainoan omakohtaisen kokemuksen, mutta se oli hyvin myönteinen.
   Luulisin, että järkevintä on käydä hierottamassa itseään sopivin välein, pari kertaa vuodessa ja silloin muutaman kerran sarjan. Mutta on selvää, että jalkoja voi hyvin vatkata itsekin ja hierontaan voi käyttää myös amatöörejä.
  Sen sijaan erilaisten kipujen takia kannattaa etsiytyä aina fysikaaliseen hoitoon lääkärin kautta. Ei ole mitään järkeä juosta jatkuvasti jokin pieni kipu jalassa, varsinkin nilkassa ja polvessa, vaan sellaisia pitää hoitaa. Tietenkin lepo on yleensä se kaikkein yksinkertaisin hoito, mutta kovin hidas, ja peruson gelma saattaa jäädä ratkaisematta.



Seuraava luku