[A] [B] [C] [D] [E] [F] [G] [H] [I] [J] [K] [L] [M] [N] [O] [P] [Q] [R] [S] [T] [U] [V] [X] [Y] [Z] [Ä] [Ö]
Väittämä on analyyttisesti tosi (tai epätosi), silloin kun sen totuus perustuu vain sen sisältämien sanojen (käsitteiden) merkityksiin, eikä mihinkään tiettyyn kielen ulkopuoliseen tosiasiaan tai asiantilaan. Vastaavasti jos väittämän totuus perustuu johonkin kielenulkopuoliseen tosiasiaan eikä ilmaisujen merkityksiin ja niiden käyttöä koskeviin sääntöihin, on väittämä synteettisesti tosi/epätosi.
Erottelun teki kuuluisaksi Immanuel Kant. Kantin kuuluisa esimerkki analyyttisesti todesta väittämästä on: "Kaikki poikamiehet ovat naimattomia". Tämän väittämän totuus perustuu yksinomaan siihen, että poikamies tarkoittaa määritelmän mukaan "naimatonta miestä", ja siksi väittämä on synonyyminen (ts. sisällöltään samanmerkityksinen) väittämän "Kaikki naimattomat miehet ovat naimattomia." kanssa. Tämän väittämän totuuden tietäminen taas ei edellytä sen tietämistä, ketkä miehet ovat poikamiehiä, tai kuka on ja kuka ei ole naimisissa (väitteen ekstension tuntemista). Tiedämme a priori, että jos henkilö X on poikamies, niin hän on naimaton.
Kant sanoi väittämän olevan analyyttinen silloin kun predikaatissa (esimerkissä: "naimaton") ei sanota mitään sellaista mikä ei olisi jo sisältynyt subjektiin (esimerkissä: "poikamies"). Myöhemmin analyyttisyys on pyritty määrittelemään loogisen totuuden käsitteen avulla: väittämä on analyyttisesti tosi silloin kun se on looginen totuus (tautologia), tai muutettavissa loogiseksi totuudeksi korvaamalla synonyymit synonyymeillään (kuten edellä "poikamies" korvattiin synonyymisellä ilmaisulla "naimaton mies", jolloin saatiin lause joka ilmiselvästi on looginen totuus; so. väittämä jonka negaatio - joku naimaton ies ei ole naimaton - on looginen ristiriita. Onkin ehdotettu, että analyyttinen totuus voidaan määritellä sanomalla, että sen negaatio on looginen ristiriita, jolloin väite on synteettisesti tosi jos ja vain jos on loogisesti mahdollista, että se on tosi ja loogisesti mahdollista, että se on epätosi.
Kantin mukaan meillä voi olla a priorista tietoa myös synteettisistä totuuksista, ja yksi hänen koko metafysiikkansa peruslähtökohtia oli pyrkiä osoittamaan miten synteettinen tosiasiatieto a priori (siis ilman havaintoa) on mahdollista; joidenkin filosofien (kuten loogisten empiristien, 1900-luvulla) mukaan taas kaikki yksittäisiä tosiasioita koskeva synteettinen tieto on välttämättä a posteriorista.
© Otto Lappi 2001 (otto.lappi@edu.espoo.fi).
Sivu päivitetty viimeksi 22/06/2001.